Lukekaa Alice Munroa!

su 13.10.2013

Kerrankin tuli sellainen Nobel-palkittu, josta tiesin edes nimen. Minä noita Nobel-kekkereitä en seuraa, mutta Tikkisen Hannelelta tuli tekstari: "Oletko lukenut tätä uutta nobelistia - Alice Munroa?"

Piti myöntää, etten ollut, mutta tuli mieleen, että Jonathan Franzen on lukenut. Esseekokoelmassaan Yksin ja kaukana, jonka pää- ja nimiesseessä kirjailija on kaukana yksinäisellä saarella ja ripottelee ystäväänsä David Foster Wallacea tulitikkulaatikosta tai vastaavan kokoisesta rasiasta kauniille paikalle, on luku: "Mistä tiedät niin varmasti, ettet itse ole se suuri paha."

Luvussa Franzen kuvaa Alice Munron monimutkaisia novelleja. Munron perustana on Franzenin mukaan tarinankerronnan ilo. Se nyt ei paljoa kerro, sillä minunkin merkintöjeni perustana on tarinankerronnan ilo. Teen omista jokapäiväisistä asioistani täällä suurtaa ja housut riisuvaa draamaa.

Franzen listaa lisää: "Munroa lukiessa ei pysty ammentamaan yhteiskunnallista tai historiallista tietoa ja siten lyömään kahta kärpästä yhdellä iskulla." Tässä kohtaa ajattelin, kun luin Munro-esseen toiseen kertaan, että jahah, Nobel-palkinto on aina nimenomaan poliittinen palkinto; kuten kirjailija Hannu Mäkelä sanoi: "Ei ole sattuma, että palkinnon sai aikoinaan sellainen kirjailija kuin Solženitsyn."

Siinähän tuo tuli: tarinankerronnan ilo eikä tippaakaan yhteiskunnallista tietoa. Munrolta ei löytyne yhtään punikkia tai punikkiaineksia. Tikkinen nauroi hervottomana, että luen klassikoitakin vain etsiäkseni niistä punikkeja. Löysin sellaisia oikeasti Anna Kareninasta ja John Steinbeckiltä.

Punikkien puutteesta huolimatta Munro kiinnostaa. Kiinnostaa siksi, että paha ei ole yksiselitteinen asia. Pitääpä lukea tarkemmin Long Play -journalistien Hanna Nikkasen ja Anu Silfverbergin viimeisin juttu Pimeyden ydin.

Pimeyden ytimessä puhutaan inhimillisestä pahasta.

Olen opetellut täällä blogissani sitä, miltä tuntuu olla epämiellyttävä ja ei-pidetty. Eihän se kivalta tunnu, mutta asian kanssa voi elää. Jos jostakusta tuntuu siltä, että olen tarkoituksella asiaton, provosoiva ja häpäisen kaikkea ympärilläni, on olettamus täysin oikea.

Suoraan sanoen - minusta tuntuu, että lapinlahtelaisessa elämässä minua uhkaa lähinnä hidas tukehtuminen.

Repimällä reikiä hienotunteisuuden, keskiluokkaisuuden ja pikku porvarillisuuden vakuumiin saan happea. Itsekästä, että vaadin happea lähinnä itselleni, mutta eikös se ole pakkolaskeutuvassa matkustajalentokoneessakin niin, että ensin äiti asettaa happinaamarin itselleen - ja vasta sen jälkeen pelastaa lapsensa.

Anna ja Maria viipyvät kotona - tai Lapinlahdella - vielä jokusen vuotta. Ei auta kuin kestää. Tietoisuus siitä, että muutaman vuoden päästä tänne jääminen ei ole pakon sanelemaa, tuntuu helpottavalta. Eikä tämä aina niin toivotonta ole. Kun en odota kummoisia paikalliselta väestöltä, tulee välillä mukavia yllätyksia.

Perjantaina tuntui kerrassaan mainiolta. Kävin viemässä Suomi öljyn jälkeen -kirjan ihmiselle, jonka uskon sitä osaavan arvostaa, sen jälkeen matot Iisalmeen pesulaan ja loppupäivä levitimme Ylä-Savon subcomandante Marcosin kanssa julisteita ympäri Iisalmea. Iisalmeen on tulossa Marxilaisen työväenliiton Dimitrios Mizaras 7. marraskuuta ja nyt muistin panna jullariin, että kyseessä on Politiikkaa, idiootit! -alustussarja.

Kävin taas subcomandanten hermoille niin, että toisiksi viimeisen pätkän Maxi-Makasiinin ilmoitustaululta Halpa-Hallin ilmoitustaululle subcomandante istui mieluummin pakun takaosassa kuin meidän - kolmen nartun kanssa - pakun ajomossa.

Hitaat journalistit Nikkanen ja Silfverberg ovat haastelleet eläkkeellä olevaa neurobiologia James Fallonia. Fallonilla on itsellään samanlaiset aivot kuin psykopaattisella tappajalla. Hän sanoo Long Play -haastattelussa, että psykiatrian ongelma on yksioikoisuus; joko ihmisellä on persoonallisuushäiriö tai ei ole.

Todellisuudessa meissä on vähän kaikkea.

(Minäkö sitä mieltä, että yläsavolaiset ovat idiootteja - ei kai? Sitä paitsi Politiikkaa, idiootit! on jugoslaavikommunistin Slavoj Žižekin Inton suomeksi julkaisema kirjoitussarja.)