Kunnanjohtaja saa konahdella

Ihan rauhassa

ti 22.10.2013

Kahlasin ruuhkautuneet netti-Iikkarit. Etsin tohtori Loimulohen Vasenta suoraa, mutta edellisestä ei vielä ilmeisesti ole kulunut kuukautta. Tohtorihan lupasi jokunen aika sitten seuraavassa kirjoituksessaan analysoida Ylä-Savon sotea.

Löysin sen sijaan Mikael Pentikäisen kirjoituksen Jorma Ollilasta. Hyvä, nyt ei ole kiirettä lukea Harri Saukkomaan Ollila-elämäkertaa. Ehtiipä tuota myöhemminkin, sillä olen aivan Heikki Patomäen Tulevaisuuden politiikan lumoissa.

Iisalmen kaupungin rakastetulle hallintojohtaja Esa Laukkaselle voisi kertoa, että sangen erinomaista, kun huomasi Portugalin-matkallaan luokkaerot. Sitä se EU:n uusliberalistinen politiikka teettä. Lisäksi hänelle voisi kertoa, että suomen kielessä on kongruenssi.

Se on ilmiö, jossa monikossa olevan subjektin jälkeen verbi on myös monikossa. Otetaanpa Esa Laukkaselta lause: "Muuten kaupunkikuvassa ei tuloerot juuri näy." (IS ti 22.10.2013 Vasen suora, Suomi ja Portugali)

Mikä edellisessä sitaatissa meni pieleen - muutakin kuin se, että hallintojohtaja ihastelee Portugalin julkisen sektorin leikkauksia? Tarkoitan kieliopillista pieleen menemistä. En ajatusvirhettä.

Hallintojohtaja taitaa olla vielä hieman madeiralaisessa punaviinissä: "Kylläpä madeiralaiset ovat loistavasti julkisen sektorin alasajosta selvinneet:" Portugali on ollut Troikan - koostuu IMF:stä, Euroopan Keskuspankista ja EU-komissiosta - mallioppilas, mitä Iisalmen kaupungin hallintojohtaja ihastelee.

No niin, humalasta selvitään ja pulasta selviydytään. Jos haluaa lisää tietoa tulo- ja luokkaeroista, voi tulla 7. marraskuuta Ylä-Savon etujoukkojen vallankumoussolun järjestämään luokkataisteluiltaan Iisalmen työttömien talolle. Muistin vihdoin, että järjestämämme alustussarjan yläotsikko on:

"Politiikkaa, idiootit!"

Hallintojohtaja ei muuten taida tietää, että EU-komission johtaja José Manuel Barroso on entinen maolainen. Sen vuoksi tämä onkin nykyään ääriuusliberalisti. Näitähän riittää. Takinkääntäjiksi heitä ennen sanottiin.

Blogini tarkkaavainen lukija huomaa, mitä mieltä olen yläsavolaisista. Tässä kohtaa lasken yläsavolaisten joukkoon lapinlahtelaisetkin. Vähän idioottejahan he ovat, mutta asiain tila on korjattavissa valistuksella.

Lapinlahden kunnanjohtajakin kuuluu konahdelleen kunnanhallituksen kokouksessa (IS ti 22.10.2013 s.6).

Konahteleepa nyt ihan rauhassa, sillä esimerkiksi Lapinlahden kunnassa on syystä ja toisestakin vasta nyt alettu noudattaa vammaispalvelulakia. Vammaispalveluiden budjettiraamin tulee perustua todellisuuteen ja raamissa ottaa huomioon, että esimerkiksi henkilökohtainen apu vammaisilla on subjektiivinen oikeus.

Vammaisten asumista ostetaan Lapinlahden kunnassa aika paljon ulkoisilta palveluntuottajilta. Vammaisten asumiseen ja työllistymiseen Lapinlahden vammaisneuvosto koettaa saada osviittaa Jussinpihassa pidettävällä vammaisfoorumilla kansainvälisenä teemapäivänä tiistaina 3. joulukuuta.

Vierailevana tähtenä Lapinlahden vammaisfoorumissa ovat Tatu Tiihonen Suonenjoelta ja tämän äiti. Tatu Tiihonen asuu tuettuna omassa vuokrakodissaan.

Parkkeerausongelmia

Nauratti aivan helvetisti tänä aamuna, kun ajoin ensin toveri Seniorivaikuttajan postilaatikolle kolauttaakseni tätä viimeisimmällä Vihreällä Langalla. Siinä oli hyvä juttu otsikolla Aatteen palo. Haastateltavana muun muassa demareiden puoluesihteeri Reijo Paananen ja vihreä älykkö Jukka Relander.

Ei vihreiden lehden pudottaminen postilaatikkoon naurattanut niin kuin viimeöinen uneni. Olin hyvällä tuulella unen takia, vaikka Haukkuvalla oli joka lenkkikohdassa käynnissä mehtuu. Tikkasen Jarin isä vilkutti minulle koiratutkansa takaa Haukkuvan lenkin risteyksessä.

Ajoin Haukkuvalta Kiukonmäentielle ja pongasin monta mukavan näköistä pikkuruista tietä. Tuli ongelma. Parkkeeraaminen. Lumiaurat ovat tukkineet nyt jokaisen käyttämättömän tien suut. Eikä autossa ole taaskaan lapiota, sillä italialaisrouva sanoi Kuopion-reissulle lähdettyämme, ettei halua lapiota takakontista takaraivoonsa.

Olin samaa mieltä ja harkitsen nyt koirahäkkiseinän hankkimista takapenkin ja -kontin väliin. Jossain vaiheessa soitin Matille ja aprikoin, kehtaako Heinäahoon Varisten metsästysmaille mennä. Matti sanoi, että siellä varmaan ovat metsästämässä, kun oli jonkun Variksen metsä- ja metsästysdynastiasta aamulla kirkolla nähnyt.

Menin kuitenkin. Talsin lumenpeittoista suota pitkin ja ajattelin, että täällä ei varmaan ole yhtään metsästäjää. Nimittäin kukaan täyspäinen ei kahlaa lumessa ja uppoa sen alla oleviin suomättäisiin, kuten minä tein.

Outo uni

Viime yönä nukuin, kiitos kysymästä, hyvin. Kyllä aina uni maittaa valvotun yön jälkeen! Tai kahden. Harvoin koskaan valvon kolme yötä peräkkäin. Jos valvon, sen jälkeen nukun vuorokauden putkeen. Unilääkkeisiin en koske enkä muihinkaan tajuntaa laajentaviin - tai supistaviin.

En myöskään alkoholiin. Se on periaate.

Näin unta, että olin saanut töitä. Työpaikkani oli outo toimiston tapainen. Toimistossa oli samaan ahtaaseen huoneeseen sijoitettuna monta kottaraispöntön näköistä tietokoneruutua. Sellaisia vanhanaikaisia, tiedättehän? Huoneessa oli melkoinen sorina ja ihmiset kävelivät edestakaisin.

Koska kukaan ei sanonut minulle mitään eikä kukaan näyttänyt erityisemmin tekevän työtäkään, marssin toimistokompleksissa eteenpäin kertoakseni, että tällainen pelleilytyö riittää minulle - lähden kotiin - eihän tällaisessa ole mitään järkeä.

Lasiseinällä eristetyssä kopissa näytti olevan jotain parempaa väkeä ja arvelin, että tuolla se on se suuresti inhoamani Luova Luokka. Näyttivät kuitenkin vakavilta ja ovi oli tiukasti kiinni. Palasin takaisin ensimmäiseen tietokonehuoneeseen ja erään vaaleatukkaisen rouvan luokse.

Kysyin, mitä me täällä oikein teemme. Mikä on meidän työmme?

Rouva nauroi hyväntuulisesti. Me olemme täällä matkuttamassa.

Matkuttamassa? Herraisä, ajattelin, mitähän se tarkoittaa. Pitääkö meidän täyttää luovan luokan matkalaskuja?

Jatkan tästä. Maria haluaa vessaan.

Matkuttaminen

Pian minulle kirkastui unessani. Matkuttaminen on sitä, kun me niin sanotut työläiset pidämme Luovaa Luokkaa hyvällä tuulella. Kun katselin ympärilleni tarkemmin, näin vanhojen tietokonenäyttöjen takana iloista sakkia. Eivät he mitään oikein tehneet, mutta tärkeätä oli hyvä tunnelma.

Olimme tunnelman ylläpitäjiä. Pääasia, että Luova Luokka, joka ei tarjoa oikeaa tekemistä kuin Harvoille ja Valituille, voi olla huoletta. Sillä niiden, jotka ovat jääneet Luovan Luokan ulkopuolelle, ei missään nimessä tule olla osaansa tyytymättömiä tai vihaisia.

Jos kukaan ulkopuolinen ei ole osaansa tyytymätön tai vihainen, porvari voi nukkua yönsä rauhassa ja luova Luokka jatkaa leikkiään työpaikoilla (Fakta lokak. 2013 Ninni Myllyoja kolumni s. 62).

Sijoitusneuvoja ja taloustoimittaja Myllyoja neuvoo ensin, että jokaisella työpaikalla tulisi käyttää samoja itsearviointilomakkeita kuin alakoulussa. Sen jälkeen hän on sitä mieltä, että työpaikoilla ei pitäisi ollakaan pätevämpi - vaan onnellisempi. Vähän aikaa sitten joku kolumnisti kehotti kaikkia leikkimään enemmän työpaikoilla.

Tahtoisin nähdä senkin toimeksiantajan, Luovan Luokan edustajan tietty, naaman, kun Lapiomies Oy:n restaurointikirvesmiehet aloittavat kivat leikit hirsillä heidän talotyömaallaan.

Jatkan myöhemmin. Maria haluaa pois vessasta.

Supercell ja kivat kapitalistipaskat

Vanhan liiton vassuli Aleksi Bardy sanoi viime lauantain Uutisvuodossa, että onhan sellainen tuloerojuttu vähän mälsää ja silleen, mutta Supercellin pojille voi vallan hyvin suoda ne 165 miljoonaa euroa käteistä yrityskaupastaan, kun ne on niin kivoja.

Aleksi Bardy on entinen vasemmistonuorten pää-äänenkannattajan Liberon päätoimittaja. Tiedän, että hänen alaisenaan oli fisku nainen, Kristiina Markkanen, jota kunnioitan suuresti. Markkanen kuitenkin oli kuolettavan rakastunut päätoimittajaan. En ymmärrä, miksi. Markkanenhan oli/on fiksu.

Aleksi Bardy nimittäin sanoi viime lauantain Uutisvuodossa riviensä välissä suurin piirtein näin: "Pääasia, että kapitalistipaska, joka pyrkii nimenomaan siihen, että mitään konkreettista ei tehdä sekä siihen, että työllistää mahdollisimman vähän, on kiva."

Voi että sentään. Kivat Supercellin superrikkaat pojat. Ainoa hyvä puoli on, että pitkä, tumma, hoikka mies Mikko Kodisoja ajaa edelleen samalla Volkswagen Passatilla kuin yritystä perustaessaan. Se, että ajaa Volkkarilla, ei olekaan ollut kivaa sen jälkeen, kun luin birttisosialisti John Reesin artikkelin: Kuinka tullaan sosialistiksi?

Reesin mukaan Volkkarit pilasivat Saksan työväenluokan. Volkkarit eli Kansan Autot mahdollistivat sen, että työväenluokka ei päässyt keskittymään asumiskeskuksiin. Työväenluokka muutti omakotitaloihinsa ja alkoi pendelöidä työpaikoilleen. Työväenluokka keskiluokkaistui.

Nyt Mikko Kodisoja on yläluokkaistunut. Mutta hän on kiva. Ajaa samalla Volkkarilla.

Hesarin toimittaja Anssi Miettinen (HS su 20.10.2013 s. C1-C4 Ovista ja ikkunoista) ei peittele imeläpussiaan. Vai mitä sanotte tästä: (Supercell on kehittänyt kokonaista kaksi peliä) "Sekä Hay Day että Clash of Clans ovat kokeneiden ja lahjakkaiden pelintekijöiden intohimoisesti valmistamia laatutuotteita."

Lahjakkaiden. Intohimoisesti. Laatutuotteita. Voi Jeesus sentään.

Yhteensä Supercellin väki saa yrityskaupasta yli puoli miljardia euroa. Kuunnelkaa. Yli puoli miljardia euroa siitä, että on koko elämänsä pitänyt hauskaa. Lisäksi toinen yrittäjistä on jättänyt lukion jälkeen kaikki koulut väliin. Hän on vain kehittänyt pelejä intohimoisesti.

Kyllä kuulkaa tuntuu nyt pahalta, että on istunut joskus jossain luennolla. Olisi pitänyt uskoa Risto Puolimatkaa (MTV3), että luennot eivät ole lukutaitoisia varten ja suorittamatta Tampereen yliopistossa yhtään tenttiä pääsee Suomen tiedotusvälineistössä avainpaikalle.

Supercellin idea on, että työntekijöitä on vain 130. Mahdollisimman vähän. Työllistävä vaikutus on siinä.

Luova Luokka työllistämässä

Supercell maksaa kyllä kuulema veronsa Suomeen. Sentään. Paikatkaamme Supercellin pikkuruisesti progressiivisella pääomaverolla hieman julkisen sektorin kestävyysvajetta.

Toinen vaihtoehto on, että me prekaarit ja perinteinen työväenluokka pääsemme Supercellin vanhojen tietokoneiden huoneeseen matkuttajiksi. Pääasia tulisi olemaan, että meillä olisi hyvä fiilis. Ei tulisi Luovalle Luokallekaan niin paha mieli. Luova Luokka voisi myös kunnostaa vanhoja rakennuksia ja rakentaa uusia.

Luova Luokka saisi palkata siivoojia, vanhusten ja -lastensa hoitajia ja henkilökohtaisia kokkeja. Ai niin, tosiaan. Niinhän he tekevätkin. Sitähän kaikki tässä maassa haluavat. Aulista henkilökohtaisten palvelijoiden luokkaa.

Ja haukkukaamme lopuksi
jälleen toimittaja Marko Kulmala

Palaan aina Suomen toiseen julkkisalkoholistiin Marko Kulmalaan. Marko Kulmalahan on myös entinen betoniraudoittaja niin kuin Matin ja Liisan nykyinen päätoimittaja. Marko Kulmala oli muinoin Tampereella jonkin kaupallisen radion kusipää ja Salkkareiden käsikirjoittaja.

Siinä vaiheessa, kun Kotikatukin tuntui alkavan vilistä hyytävän kylmiä kusipäitä, oli ohjelmaan siirtynyt käsikirjoittajaksi Marko Kulmala. Marko Kulmala on Yleisradion sössöttävän Viron venäläisen Olga Koon, Kalajoen karjakon Tuula Ketosen suosikkimussukka, sillä olen kuunnellut ainakin kaksi Olga Koon ja Marko Kulmalan yhteislipomista Yleisradion kanavalla.

Marko Kulmala kunnostautui ohjaajana Sauli Niinistön (kok. pressa, erään lapinlahtelaistuneen Helena Petäistö -kloonin entinen mussukka) työryhmässä Ihan tavallisia asioita, jossa kehotettiin köyhiä perheitä leipomaan lapsien kanssa pullaa. Katsokaas, kun sitten ei vituttaisi enää olla köyhä.

Ihan niin vitun tavallisten asioiden ansiosta emme pääse Kulmalan mulkunderista eroon edes vasemmistofoorumin Perhe-aiheisessa Perusteessa. Viimeisimmässä Perusteessa (3/2013) Kulmala luotaa terävästi kuin partasuti. Hän ehdottaa yhteiskuntaan lisää työpaikkoja, mutta sitten loppuu järki alkoholistin päässä:

"...Tässä kohtaa minulta tosin loppuvat käytännön konstit. Mistä ne yrittäjät ja yritykset nyt sitten tulevat? En tiedä."

Tulihan se sieltä. Marko Kulmala ei millään keksi, mistä yritykset tulevat.

Samaa kamaa kuin Mikael Jungnerin (Etu-Töölön Vuitton-kassinen demokraatti) neuvo yrittäjille: "Olkaa ketteriä!" Se ei kuitenkaan ole ihan niin limbo kuin Tuomas Enbuske, kansanopistokokemuksella: "Yrittäjät, älkää tehkö niin paljon työtä. Ajatelkaa enemmän!" (Tuomas Enbuske: EVA Pamfletti: Ajatusten alennusmyynti – Yhdeksän helpointa hokemaa taloudesta)

Vielä on muudan kaikkien näiden ohitse menevä ajattelija. En tarkoita tässä Iisalmen kaupungin henkilöstöjohtaja Esa Laukkasta, joka sanoi, että hienostihan hänen madeiralaisen hienostohotellin henkilökunta on selviytynyt Portugalin julkisen sektorin työntekijöiden irtisanomisista.

Irtisanottuja oli 30 000 henkeä (Taloussanomien mukaan 2.5.2013).

Kaikkein ylittämättömin hauska setä on nyt jo Savon Sanomista eläköitynyt ja kokoomuslaiseksi arveltu päätoimittaja Tapani Lepola, joka nimellä kirjoittamassaan yliöartikkelissa loihe ihmettelemään espanjalaisen lomaosakkeensa ikkunasta havaitsemiaan asioita: "Kun ne Espanjan köyhät ovat paljon iloisempia kuin Suomen köyhät."

Kusarin prekaari

Emilia Kukkala oli käynyt katsomassa Tampereen Teatterin Radikaaleinta on arki -näytelmän, joka valitettavasti - Kukkalan - kuvauksen mukaan esitti prekaarit yksinkertaisina, hyväntahtoisina hölmöinä.

Kusarin prekaari toivoi, että joskus jossain olisi uuden työväenluokan edustaja, joka olisi älykäs, ovela, kyyninen ja pahantahtoinen. Me olisimme Kukkalan kanssa hyvä pari. Emilia Kukkala voisi olla älykäs ja ovela. Minä vanha, ruma, kyyninen ja pahantahtoinen.