Varokaa humalaiset vihaista Murua!

Mirrit ja Murut lainaan

ma 11.11.2013

Muru lähti maaseutulomalle Ennan residenssiin Lampiinsalmelle. Muruhan haukkasi Jatun poskipäästä palasen viime viikolla. Koska Enna tarvitsee kodinturvakoiraa, joka on vihainen promilleissa oleville vieraille, Matti antoi julkkaripiirustusten kylkiäisenä nuorelle ja lahjakkaalle restaurointikisällille vahtikoiran vähäksi aikaa käyttöön.

Kyseessä on win-win -tilanne. Muru jotenkin stressaantuu tässä keskustassa. Sama kuin Mirolla. Toissa kesänä edesmenneestä pystykorvasta, Mirosta, tuli maalikylissä asuessamme aina kiukkuinen ja ärtynyt.

Tänään kävin rämpimässä Perämaiden takametsissä Pimun kanssa. Myöntää täytyy, että yhden koiran kanssa metsässä kulkeminen on tsiljoona kertaa helpompaa. Vaikka Pimu oli koko ajan fleksissä, emme saaneet yhdessä aikaan yhtään taluttimen solmua.

Tämä päivä menee ihan munille. Menköön. Torstaista alkoi kokous- sekä palaverikimara, joka jatkui eiliseen iltaan asti, ja päälle päätteeksi Matti laukkasi eilen illalla ylä- ja alakerran väliä, napsutteli valoja ja etsi tavaroita Rautalammin keikalle, enkä päässyt ajoissa nukkumaan.

Kun olin tyrkännyt pennut kouluun, rojahdin pimeässä sohvalle ja heräsin vasta, kun aurinko oli noussut. Se muuten ihan oikeasti näyttäytyi tänä aamuna. Olisi laskutuspäivä, mutta Matti ei tietenkään muistanut kysyä omaa tuntiraporttiaan viime viikon legendaarisesta Talvivaara-keikasta.

Eipä ole montakaan laskua, joita urakoida.

Lisäksi Matti meinasi lähteä työkeikalle ilman sopimusluonnoksia. Kohta urakka on tehty ja jätkä vasta nyt "muisti" ottaa soppariluonnokset mukaan. Eikä olisi muistanut, ellen olisi aamulla kello kuusi kiljunut, että saatana, et pannut tätä kirjekuorta eilen autoon, vaikka vielä varmistin siinä vaiheessa, että onhan sen nyt varmasti mukana, kun tyyppi juoksi yläkerran portaat viidennen kerran ylös ja alas.

Toinen raksamestari kävi pihassa. Luvassa on pari viikon porauskeikka. Restaurointiahan sekin sentään. Tavallaan.

Kävin tänään S-marketissa. Olin vähällä revetä kassalla. Kassaneiti supsutteli jotain nätin pyöreäsilmäisen pankkineidin kanssa. Tunnistin tämän siitä, kun ennen vanhaan Matin ja Liisan päätoimittaja joutui aina hirmuiseen hepakkaan, kun alakerrasta tuli pyöreäsilmäinen pankkineiti tuomaan pankin ilmoitusta.

Sitten molemmat kassalla hihittivät ja kassaneiti sanoi pyytävänsä nätiltä pankkineidiltä mirriä lainaksi. Minä kiljaisin, että MITÄ? Ja takanani oleva harmaapäinen herrasmies vornautti: "MISTÄHÄN MINÄ SAISIN SELLAISEN LAINAKSI???"

Tällaisesta savolaisesta tilannekomiikasta pidän.

Kävin Meijeriltä hakemassa makkarakeittoa. Meinaan kyllä tehdä Marialle risottoa, jossa on kanaa ja wokkivihanneksia sekä Annalle kaalilaatikkoa, mutta valmistuvat ehkä taas iltamyöhään, joten on hyvä olla valmiit makkarakeitot alkuillaksi.

Meijerillä puhuttiin äsken vähän myös talon ilmapiiriongelmasta. Voivottelin asiaa lauantaisen Tekstiilinkierrätysrouvien kokouksen jälkillöylyissä - perinteiseen tapaan Varpaisjärven Esson baarissa. Tekstiilinkierrätyksen Niskasen Sirpa muistutti Tony Dunderfeltin Intuitiosta ja tunneviestinnästä, jonka olinkin lukenut.

Olin lukenut, mutten muistanut. Pitää kaivaa Dunderfelt esille ja samalla jostain tämän vuonna 2012 ilmestynyt Tunnista temperamentit. Meijerillä on selvästi ongelmana se, että ihmiset eivät oikein tunne toisiaan ja tunnista toistensa työskentely- tai vuorovaikutustapoja.

"Ihmiset hämmästelevät usein muiden käyttäytymistä ja toisinaan omaansakin. Miten tulla toimeen niin touhukkaan häslääjän, pikkutarkan nysvääjän, aikaansaamattoman jahkailijan kuin kaikkitietävän jyrääjänkin kanssa? Temperamentti kuvaa yksilön tapaa reagoida kehollaan ja käyttäytymisellään esiin tuleviin tilanteisiin. Se ei kuvasta ihmisen koko persoonallisuutta, mutta temperamenttien ymmärtäminen on kiehtova tie itsetuntemukseen ja ihmissuhteiden maailmaan." (Dunderfelt Tunnista temperamentit -kirjan esittely)

Minä, Meijerin tuleva puheenjohtaja, olen touhukas häslääjä, ja joudun usein hankauksiin sellaisten kanssa, joita arvelen aikaansaamattomiksi jahkailijoiksi. Miten muuten voi olla mahdollista, että koen aina kulloisenkin puolisoni aikaansaamattomaksi jahkailijaksi - ja kerron sen myös monesti sekä kovaan ääneen?

Siinä vaiheessa kulloinenkin puoliso yleensä kokee minut kaikkitietäväksi jyräksi, vaikken oikeasti sellainen ole. Pikkutarkat nysvärit saavat minut myös hermostuneeksi. Jos nyt Meijerin kiintoisa persoonallisuuspaketti pysyisi koossa vuodenvaihteen jälkeenkin, voisimme alkaa opiskella yhdessä Dunderfeltiä.

Illalla katsotaan Marian kanssa yhdessä MOT. Meille on muodostunut jo perinteeksi Marian kanssa katsoa yhdessä MOT. Jotenkin Mariaan kolahti aikoinaan MOT:n sohvajuttu.

MOT:n jaksossa Kelvottomat vammaiset käsitellään vammaisten työllistymisestä. Iisalmessa olisi torstaina aiheeseen liittyvä seminaari. Meillä Lapinlahdella asiaan puututaan kansainvälisenä vammaisten päivänä 3. joulukuuta Jussinpihan Vammaisten työ ja asuminen -foorumissa.

Tämmöistä illalla Ykkösellä kello 20 alkaen: "VATES-säätiön ekonomistin Harri Hietalan mukaan vammaisten ja osatyökykyisten saaminen töihin toisi yhteiskunnalle teoriassa jopa 800 miljoonaa euroa." (MOT ma 11.11.2013 klo 20)