Olipa keskustelu

ke 6.11.2013

Olen vähän pyörryksissä. Tulipa fiksu keskustelu aamupäivällä. Siksi olen hämmentynyt ja iloissani sekä samalla ihmeissäni.

Löysin metsästä - en tosin keskeltä - vaan hakkuupalstan reunalta tyypin, joka on kotoisin Lieksasta. Kävimme keskustelussamme Lieksan Pankakoskella, jonka tunnistin Marja Björkin Prolen perusteella sekä Lieksan Reunatiellä, jossa nyt asuu Atik Ismail sekä leegio somaleita.

Pohdimme rasismin syntyä ja persujen suosiota. Tyyppi sanoi olleensa ennen politiikan vastainen, mutta nyt viime vuosina äänestäneensä joka vaaleissa. Ja mikä tärkeintä, vaikka olisikin äänestänyt joka vaaleissa viime aikoina persuja, tyyppi tunnisti sanan uusliberalismi.

Meni koko päivän aikataulu sekaisin eikä Meijerillä enää ollut jäljellä Yllin seljankaa kuin kattilanpohjat. Kyllikki kopisteli minulle illaksi pikku kattilaan kaksi lautasellista. Seljankan haun jälkeen vein Jatun kämpilleen meijeriläisiä pelottelemasta - Tervon Pasi oli lukinnut oven, kun Jatu oli hermostunut siitä, ettei saanut Meijeriltä kahvia.

No, kävi sitten niin, että Muru päätti napsaista Jatun poskipäästä palasen.

Ensin Jatu ajatteli päästää Murun koirien taivaaseen, mutta tuli sitten siihen tulokseen, että varmin tapa saada kyyti kämpille, oli  jättää koira henkiin. Jatu oli loppujen lopuksi vaikuttunut siitä, että komensin koirat ensin auton ulkopuolelle ja sitten Jatun maksajan paikalle, kuten kyyditettävä itse asian ilmoitti.

Erosimme sovussa Allinpirtin pihalla. Muru oli pyytänyt anteeksi ja minä sanoin, että älä sinä mutistele sitä muijaasi, kun se on loppujen lopuksi ihan hyvä muija. Jatu kysyi, pidänkö itseäni kovinkin fiksuna. Mietin hetken ja päätin olla rehellinen. Sanoin, että kieltämättä pidän. Jatua nauratti, sillä hän myös pitää itseään fiksuna.

Sittenhän meitä on kaksi, tuumasi tämä Uppsalassa koulutettu metsuri.

(Ülli taitaa muuten pitää kirjoittaa tällaisella ü-kirjaimella, mutta hm tavallisesti kopi-peistaan kirjaimen Munchenistä, mutta siitä saankin vain pienen saksalaisen uun... Ülli - pienellä etsimisellä löysin virolaisen miehen nimen Ülo, josta löytyi iso Ü.)

Itse asiassa metsäisen keskustelun takia ei aikatauluni mennyt sekaisin, vaan sen takia, että menin taas umpimähkämetsään ja tarvoin niin, että pipo tuli päässäni tarpeettomaksi. Tuli kuuma ja sitten hiki.

Aikaa siinä meni ja koirien narut solmuun. Valitsin Polvijoelle vievän Miinalantien pään parkkipaikakseni sen vuoksi, että pääsisin lenkiltä nopeasti kasamaan lokakuun tilejä. Miinalantien päässä on isohkoja peltoaukeita, joiden ympäri voi kiertää tarvittaessa useamman kerran ja sitten, kun on määräaika lenkkiä täysi, voi laukata helposti autolle.

Teepäs sama umpimetsässä.

Nyt kun lieksalaissyntyinen pystykarsija oli ensimmäisen peltolohkon vieressä, en kehdannut mennä samasta kohtaa monta kertaa ohi, jotta ei ihan tulisi meikäläiselle hullun mainetta. Ei ihan tullut, mutta melkein varmaan taas tuli.

Niinpä menin ensin Polvijoen vierua ja ajattelin tulla metsäkoneen jälkiä pitkin suorinta tietä takaisin autolle. Kuuluisia viimeisiä sanoja. Nopeasti metsäkoneen jälkiä takaisin autolle.

Lopputulema oli se, että Pimu meni esimerkiksi yhden kaatuneen riu´un alta ensin tähän suuntaan ja sitten taas saman perkeleen riu´un alta. Sillä välin kun komensin takaisin samaa reittiä, Pimu ehti tehdä edestakaisen liikkeen ainakin kolme kertaa. Sama tapahtuu aina puiden kiertämisessä. Jotta talutin ei menisi kierteelle puun ympäri, komennan koirat kiertämään puun ympäri.

Koska koirapari haluaa totella hieman yli, ne yleensä ehtivät loikata puun ympäri kaksi kertaa. Ja taas on taluttimen naru solmussa.

Lopputulos on usein se, että jouduin setvimään taluttimia ensin metsässä ainakin puoli tuntia ja sitten metsästä ulostulon jälkeen jälleen puoli tuntia. Kun nyt tein pellolla taluttimien loppuselvitystä, lieksalaissyntyinen metsuri tuli autolleen, josta olin muuten muutama viikko sitten vähällä ilmoittaa poliisille, sillä arvelin, että se on varastettu ja vain hätäpäissään ajettu siihen kohtaan.

Sanoin keskustelun päätteeksi, että anteeksi, mutta tämä on aina tällaista, sillä työskentelen pääasiassa tietokoneen kanssa. Pystykarsija nauroi, että ei haittaa, hänelläkin saattaa mennä neljä kuukautta työmaillaan pitkin metsiä, ettei näe ketään.

Kerroin, että lupaan olla ilmoittamatta hänen autostaan poliisille ja pystykarsija lupasi vastapalvelukseksi, ettei ilmoita poliisille epämääräisestä nurkissa hiiviskelijästä.