Baby Jane pilasi yöunet

su 29.12.2013

Uutterasti pitkin Pohjois-Savoa metsästämäni Alice Munrot loppuivat. En kuitenkaan aloita vielä täällä lupaamani kiistelyä Jonathan Franzenin Munro-esseen kanssa.

Viime yö meni nimittäin pipariksi Sofi Oksasen Baby Janen kanssa. Ajattelin vain napata kirjahyllystä sellaista kevyttä välipalaa, jota voi lukea ikään kuin sen enemmin miettimättä. Olin sen hankkinut jossain vaiheessa jostain marketin pokkarivalikoimasta; saattaa olla, että jopa S-marketista.

Olin värässä. Tulikin mietittävää.

Baby Jane kertoo Helsingin bentsodiatsepiinimaailmasta. Se kertoo kahdesta kekseliäästä lesbosta, jotka välttääkseen seurakunnan sämpyläjakelut myyvät seksinpuutteesta kärsiville miehille käyttämiään alusasuja sekä tamponeja. Tottahan olin samasta maailmasta lukenut Hännisen veljesten, Jyrin ja Jeeran, tekemän reportaasikirjan Kallis köyhyys.

Kuuntelen tässä siivousinspiraatiota odotellessa Roman Schatzin keskusteluohjelmaa, jossa vieraana ovat Jukka Relander ja filosofi Maija-Riitta Ollila. Nyt puhuvat tuloeroista. Ollilan mukaan ei ole kyse kateudesta, vaan pelisääntöjen puutteesta. Taustalla on libertarismi, Ollila sanoo.

Baby Janen pariskunta on luisunut jo hyvinvointivaltion rippeiden ulkopuolelle. Arvauskeskuslääkärit kirjoittavat bentsoja - ja ensi alkuun Fontexia Fontex-kynillä Fontex-muistikuutiota pyöritellen Fontex-avaimenperänippi kuution kilahdellen.

Pariskunta koettaa selviytyä. Toinen, femmelepakko, puukottaa partneriaan diapam-päissään käteen ja kun ei saa kuvioista syrjäytettyä reisitaskupartnerinsa entistä tyttöystävää, joka on ottanut jonkinlaisen kodin- ja sairaanhoitajan tehtävän oudossa kuviossa, hän irrottautuu.

Vaihtaa työssäkyvään heteromieheen sen vuoksi, että miehen luona saa olla rauhassa kylvyssä eikä tarvitse käydä sossussa tai kelassa monkumassa. Siitä edestä saattaa ottaa suihin tai vittuun. Jostain syystä Baby Jane oli parempi kuin Sami Rajakylän Pätkärunoilija, joka tavallaan kertoo samasta maailmasta. Vaikka Baby Janea leimasi jonkinlainen voimaton alistuminen, pidin siitä enemmän kuin Pätkärunoilijasta.

Rajakylä tuntui minusta vastenmieliseltä nuorelta nihilistimieheltä. Baby Janella oli kuitenkin hieman sellainen ajatus, että paniikihäiriöiseksi diagnosoitu reisitaskuhousukumppaninsa voisi irrottautua diagnoosistaan. Pätkärunoilija tyytyi vain halveksimaan kaikkea.

On isoja prosesseja, joihin pitäisi osallistua nyt, Maija-Riitta Ollila sanoo Schatzin ohjelmassa. Olemme heränneet siihen, että kestävän kehityksen eri osat eivä tue toisiaan. Kukaan bentsopohjasakasta ei miettinyt sitä, että problematiikalla on laajemmat ulottuvuudet eikä välttämättä riitä, että itse pelastautuu.

Ehkä Sofi Oksanen kirjoittaa Baby Janen jatko-osan. Ehkä oman naamansa ehostamisesta, ketjutupakoinnista ja kylvyssä lojumisesta sekä seinään tuijottamisesta kiinnostunut psyykelääkeriippuvainen femmelepakko yrittää jatko-osassa edes vähän pelastaa koko maailmaa.