"This is America...."

....Ja tänään Iisalmessa työttömien tiloissa puhutaan
luokkataistelusta - taas.

su 22.12.2013

Tätä olen kaivannut Amerikasta. Long Play -journalistit meilasivat vuoden päätteeksi Tommy Uschanovin "Tämä on Amerikka" -artikkelin.

Muistan ikuisesti, kuinka menin Ärräpäät-sähköpostilistalla möläyttämään, että Oliver Stone on vasemmistolainen elokuvaohjaaja. Sain vastaani kaartin todellisia Filmihulluja; takoivat kallooni, että eipäs ole, eipäs ole. Ehkä myönsin, että no, ehkä niin vasemmistolainen kuin elokuvabisneksessä Jenkeissä saattaa olla.

Asia jäi vaivaamaan. Eikö Amerikassa ole vasemmistoa ollenkaan? Eihän se nyt niin voi olla. Jospa me emme tunnista amerikkalaista vasemmistolaisuutta. Aloin lukea jenkkikirjailijoiden neuroottisia järkäleitä, kuten Jonathan Franzénin Vapauden. Se on kuulema Barack Obaman lempikirja.

Vapaus jätti hämmennyksen. Demokraatit alkoivat sen jälkeen vaikuttaa korkeasti koulutetuilta ja keskiluokkaisilta hifistelijöiltä, jotka ryntäilevät aivottomasti jonkin tintin perässä pitkin suurta maata. Hyvin urbaanivihreitä, vain vähän punertavia.

Tommu Uschanov sen selventää. Republikaanit ovat osin populistinen työväenpuolue. Jos asuu asuntovaunussa ja on valkoinen köyhä, roskaväkeä suorastaan, voi olla, että sopivasti natsityyppisellä propagandalla alkaa arvella, että mustat, latinot, homot, abortintekijät ja kommunistit ovat syypäitä yhteiskunnan tuloeroihin.

Helpot ratkaisut ovat helppoja. Äärioikeistolla ei tule pää kipeäksi turhasta ajattelusta. Ei tarvitse vaivata päätään pääoman ja työn ristiriidalla. Ylä-Savon subcomandante Marcos kiteytti yhdestä kuuluisista luokkadialogeistamme: kaikki eivät voi olla pääoman omistajia - ja systeemin loisia.

Jonkun on tehtävä työt.

Tyyppi kiteytti hyvin Staughton Lyndin ja Andrej Grubačićin Zapatistit ja tuplajuulaiset.

Tänään komukoiden Marx-opintopiiri luotaa Iisalmessa iltasella luokkataisteluun. Paikkana Iisalmen työttömien talo (os. Kunnakuja 6). Minä keskityn tänään siivoukseen ja Pentti Rythin verokouluun. Venäjää opiskelen vast´edes Anna Ahmatovan rakkausrunokokoelmasta.

Olen aina pitänyt Anna Ahmatovasta enemmän kuin Marina Tsvetajevasta. Anna Ahmatova kirjoittaa jotenkin kirkkaasti, kuulaasti, mutta kuitenkin latautuneesti.

Veronalennuksista

Kävin Rythin Pentin (vas.) verokoulua. Käsittelimme veronalennuksia. Pentti kopioitutti minulla viime lauantain Hesarin Arhinmäki-haastattelun. Paavo Arhinmäki on sitä mieltä, että veroalet ovat taakse jäänyttä aikaa. Niin markkinaliberalismia, niin markkinaliberalismia.

Tommy Ushanovin Amerikka-artikkeli jäi vaivaamaan. Toivottavasti Uschanovilta on tulossa jenkkiteemasta kirja, sillä Uschanov pyöri kirjoituksessaan paljolti vuoden 1964 presidentinvaaleissa ja vaalit voittaneen Lyndon B. Johnsonin vastaehdokkaassa Barry Goldwaterissa sekä tämän henkisessä perinnössä.

Minua jäi suunnattomasti häiritsemään, mistä tällainen Barry Goldwater Amerikan historiaan putkahti ja kuka tämä oli. Uschanov ei paljon analysoi. Jopa Wikipedia kertoo enemmän: "Goldwaterin vankka talousliberalismi ja taistelunhaluinen kommunismin vastustaminen huolestuttivat monia hänen omassa puolueessaan."

Barry Goldwater hävisi vaalit, mutta hän markkinaliberalisoi Jenkkien republikaaneja.

Barry Goldwaterin näkyvä tukija vuoden 1964 vaaleissa oli muudan elokuvanäyttelijä Ronald Reagan, josta wikipedia tietää seuraavaa: "... työskenteli yhteistyössä House Un-American Activities Committeen kanssa ´paljastaakseen kommunistien vaikutuksen Hollywoodissa´. Reagan piti Hollywoodia ´suurena maailmanlaajuisena propagandakeskuksena´,jonka hallitsijalla oli viikoittainen 500 000 000 sielun yleisö. Hän paljasti useita kommunisteiksi väitettyjä kollegoitaan, vaikkakin hän useista muista antikommunisteista poiketen vastusti jyrkästi maan kommunistisen puolueen, CPUSA, virallista kieltämistä."

"Goldwater oli yksi suurimmista yksittäisistä vaikuttajista, jotka muokkasivat republikaanista puoluetta sen aiemmin edustamasta maltillisuudesta selkeästi kohti markkinaliberalismia. Uransa loppua kohden hän ilmaisi usein pettymyksensä kristillisten konservatiivien saavuttamasta vallasta republikaanisessa puolueessa." http://fi.wikipedia.org/wiki/Barry_Goldwater

Onko tämä nyt ymmärrettävä näin, että kristilliset konservatiivitkin ovat este markkinaliberalismin etenemiselle. Mikä tahansa näyttää olevan. Työntekijän itse rakentama talo, perhe, ikääntyneet vanhemmat. Heikkous. Inhimilliset tunteet. Empatia. Perhearvotkin siis.

Jeesuksen kultainen sääntö tekee markkinaliberalismista moraalitonta. Näinkin on sanonuttu.