Siivoussunnuntai

su 5.1.2013

Otsikko on vanhan jengin Jussi Koskelalle. Jussihan tuumasi blogini avaruudesta löydettyään, että onhan se mukava tietää, milloin Valkosilla siivotaan. Tänään siivotaan ja roudataan joulukuusi pihalle.

Eilen pestiin pyykkiä, oltiin Rythin Pentin verokoulussa, katseltiin Matin kanssa Areenalta Eläimetkin tulevat humalaan -Prisma-ohjelmaa ja luettiin Järvenpään sosiaalisairaalan nettiin ripustamaa jenkkitutkielmaa bentsodiatsepiinivieroituksesta.

Bentsodiatsepiinivieroitus on mahdollista. Ja kun unet palaavat, ollaan voiton puolella. Toivottavasti nyt päästään edes keskustelemaan aiheesta. Jossain. Vaikka Meijerin seisakkeella. No, minähän olen sitä mieltä, että lääkärit määräävät mieluusti pakeilleen tulevalle jonkin nappikokoelman päästäkseen tapauksesta näppärästi 15 minuutissa eroon.

Sofi Oksasen Baby Jane avasi silmät - ja vei yöunet.

Olen seurannut sivusta erään ihmisen pompotusta sairaalapäivystyksestä kämpille, mielisairaalaan ja kämpille takaisin. Ei oikein hyvältä vaikuta. Se, että joku tosissaan keskittyisi vaikkapa vieroituksen aloittamiseen, taitaa tässä niin sanotun hyvinvointiyhteiskunnan vaiheessa olla mahdotonta.

Kusarin kolumnisti Jami Järvisen sanakirjaa lainaten: "Hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa kansallisvaltiota, jossa julkinen valta toivoo, ettei kukaan huomaa hyvinvointivaltion tuhoutuneen austerity-politiikan takia." (KU su 5.1.2014 s. 25 Luonnos sanakirjaksi)

Hyvinvointivaltiohan meillä oli. Hyvinvointivaltion tarkoituksena oli tuoda jokainen kansalainen keskiluokkaan. Näin kirjoittaa Jami Järvinen, johon minä lisään seuraavan lauseen: Hyvinvointivaltio oli ehkä parhaimmillaan 1980-luvulla pääomien vapauttamiseen asti.

Joku kuitenkin oli keksinyt Nicolae Ceauşescun Romaniasta austerity-politiikan. Siinä julkisen velan poismaksaminen on tärkeämpää kuin kansalaisten eloonjääminen. Eilen katsoin Areenalta myös Simo Sipolan tekemän köyhyysdokumentin, Perintönä köyhyys, köyhyyttä kolmannessa polvessa.

Köyhyys todella näyttää siltä. Mutta ei dokumentti köyhän nuoren pariskunnan elämästä ollut mitään kurjuuden päivittelyä. Sipola näytti eleettömän toteavasti, miten asiat ovat. Dokumenttia ryydittivät talousfaktat. Helsingissä köyhimmissä kaupunginosissa asukkaiden keskimääräiset vuositulot ovat 19 000 euroa ja rikkaimmissa 100 000 euroa.

Veikkaisin, että 100 000 euron vuosituloilla ei vain voi käsittää, millaista elämä on peruspäivärahalla tai toimeentulotuella.

Jami Järvinen kirjoittaa, että hyvinvointivaltio halusi hilata kaikki keskiluokkaan. Niin. Se oli karhunpalvelus työväen luokkatietoisuudelle. Varaudessa sinänsä ei ole mitään pahaa. Hyvinvointivaltiossa parasta oli se, että kenenkään 1980-luvulla ei tarvinnut pelätä seuraavaa päivää tai nälkää.

Lisäksi vaurastuneet tahtovat nanosekunnissa unohtaa sen, mistä on lähdetty tai miten perusoikeudet - terveydenhuolto, maksuton koulutus, tyttömyysturva -  on taisteltu. Minusta tämä on valistus- ja koulutuskysymys.

Jännittävää oli, kuinka siinä vaiheessa 1980-lukua, kun itse olin lukiossa, alkoi valtaisa vyörytys käytännön ammatteja vastaan. Muistan nyt selvästi, kuinka halveksuen historian, yhteiskuntaopin sekä äidinkielen opettajamme Tapionlinna (olisikohan ollut Esko etunimeltään?) kehotti meitä menemään Kukonkoivuun kutomaan, jos eivät hänen oppinsa kiinnostaneet.

Meitä alettiin valmistella uusliberalistien märän unen, Korpilampi-seminaarin 1978, jälkeen huippujen Suomeen. Valitettavasti vain osa on huippukykyjä. Loput ovat aivan tavallisia. Kannattaa aina silloin tällöin katsella Huippukokki haussa -ohjelmia. Niissähän neuvotaan, että jos et käytännön ammatissakaan ole ylivertainen huippu, turha tulla työelämään.

Kymmenen kirjan lista

Iisalmen Sanomien Pirjo Nenola levitti facebookissa kehoitusta, että piti laatia elämässä kymmenen koskettaneen kirjan listaa. Kirjoja ei saanut sen kummemmin miettiä. Piti kirjoittaa, mitä mieleen tuli. Ja mieleenhän tuli seuraavat sen vuoksi, että ajatteluuni facebookin alanurkassa vaikutti muudan veli Johannes, jonka kanssa saan vääntää asioita aika railakkainkin sanakääntein - eikä veli Johannes mene siitä rikki:

1. Erica Jong Lennä uneksi

2. Erica Jong Viidenkympin kauhu

3. Hannu Salaman Ottopoika (yrjösin omaan syliini yhdessä kohtaa kirjaa ja päätin, että on viimeinen Salaman kirja, jonka luen. En oikein kykene antamaan anteeksi Salamalle sitä kohtaa Ottopojassa, vaikka ko. kirjailija on nykyään varmaan ihan hyväntahtoinen papparainen)

4. Heikki Turunen öööö se lehtiaikojensa omaelämäkerrallinen, tuli sellainen olo, että Turusen kieltä pitää lukea viidakkoveitsi kädessä ja huitoa poikki kauhean haasteelliset ja kilometritä pitkät lauseet, rakastan sitä, että Turunen on jäänyt ikuisiksi ajoiksi tuijottelemaan lehmän silmiin, kuten kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis jossain omassa kirjailijanpäiväkirjakirjassaan kollegaansa luonnehti.

5. Sudenpentujen käsikirja. Sen opit otin pienenä ihan tosissani ja kiitos käsikirjan tunnistin eilen (ei kun toissa toissa päivänä) Heinäahon metsässä jäniksen ja oravan jäljet.

6. Kallistos Ware Sisäinen valtakunta (sen luettuani tajusin, että olen aasi eli origeneläinen universalistikristitty ja aloin hiljalleen erottautua Suomen hallinnollisesta ortodoksisesta kirkosta. Ryömiäkseni sitten joskus takaisin, kunhan verenpaine hieman tästä hellittää.)

7. Anderi Makine Ranskalainen testamentti

8. Leo Tolstoi Anna Karenina (tää tarttee lukea aina kymmen vuoden välein uudestaan. Rakastun kirjassa aina eri kerroilla eri ihmisiin.)

9. Karl Marx ja Engels Kommunistinen manifesti

10. Raamatun Uusi Testamentti ja apostolien teot erään kristillisen nettikirjakaupan sähköpostilukemistona pastori Jori Banderin kommentaarien kera.

Ja sit tällainen vielä loppuun kirjailija Tommi Melenderin Antiaikalainen blogista, jossa Melender lainaa Slavoj Žižekiä:

"Pikemminkin vasemmiston pitäisi lähentyä hiljaista enemmistöä, joka on vuosikymmenet asettunut samalle puolelle vallanpitäjien kanssa, koska radikaalit vasemmistolaiset ovat mahdollistaneet itsestään mielikuvan kajahtaneina tyyppeinä, jotka haluavat vain rypeä omassa saastassaan."

Enhän mä lainkaan kajahtaneelta vaikuta kirjalistassani. En, en, en.