Bentsodiatsepiinivieroituksesta
ja siitä, että hyvän mielenterveyden
takeena on huono muisti
ma 13.1.2014
Vanhan jengimme kantava voima, lääkäri Virkin Emma lähetti sähköpostilla bentsovieroituksesta seuraavat ytimet:
Tokihan bentsoriippuvuudesta voi päästä eroon, siihen tarvitaan vain nämä ainekset:
1. riittävän motivoitunut bentsojen ongelmakäyttäjä
2. hänelle riittävän motivoitunut ja hoidon luonteen ymmärtävä lääkäri
3. yhdessä tehty lääkityksenvähentämissuunnitelma, josta pidetään kiinni puolin ja toisin
4. aikaa ja kannustusta, ei moralisointia
Kertaheitolla jos otat bentsoista oikeasti riippuvaiselta lääkkeet pois niin siinä voi käydä niin, että tyyppi saa esim. status epilepticuksen ja joutuu teholle tai kuolee. Hupsista.
Emma kertoi myös, että pääsääntöisesti bentsojen käyttö ei riistäydy käsistä. Minun tielleni on nyt vain osunut pari tapausta, joista ihmettelen, eikö lääkereseptien kirjoittaminen ole kenenkään hallussa. Tuntemissani tapauksissa saattaa puuttua jompikumpi Emman lähettämistä kohdista 1 ja 2.
Sen, että lääkkeistä on oikeasti apua, osoitti esimerkiksi kirjailija Jani Saxellin Hesariin vuodenvaihteessa kirjoittama juttu omastan lääkkeiden käytöstään. Saxell sanoi, että Aleksis Kivikin olisi jatkanut varmasti tuotantoaan, jos bentsot olisi keksitty jo 1800-luvulla.
Eiväthän kaikki luovat ihmiset kärsi omasta viinan juonnistakaan. Luin Aila Meriluodon vanhuuden päiväkirjoja Tältä kohtaa. Päiväkirja vuosilta 1975–2004 ja tuntui siltä kuin ilman viinaa ei runoilijan pää olisi ylipäätänsä (pää - ylipäätänsä?) toiminut. Vähän niin kuin meikäläisen pää ilman aamukahvia.
Tällaista tekstiä muistista eräältä toiselta lääkäriltä:
"Ikävyydet voivat jäädä pyörimään painajaisina tai muutoin hallitsemattomasti ryöpsähtävinä tunteina tai näkyinä. Tai sitten pakkomielteenä pyöritettäväksi masennuksen aiheeksi. Unohtaminen on paljon, paljon tärkeämpi kyky kuin muistaminen. Me emme mitenkään tulisi toimeen sen kaiken datan kanssa, mitä aivoihimme tulee, ellei sitä voitaisi jotenkin siivilöidä ja siirtää syrjään tai mieleenpalauttamisvaiheessa säädellä.
Itsetunnon säilyttäminen - äärimmäisissä tilanteissa olemassaolon kokemuksen säilyttäminen - ja elämän hahmottaminen mielekkääksi kokonaisuudeksi ovat tietoisen muistin ohjaavat periaatteet. Epämieluisat ja varsinkin sietämättömät tapahtumat siirretään kokemisen ulkopuolelle tai ne jäävät unohduksiin ja korvautuvat kokonaisuuden kannalta mielekkäämmillä.
Tietoisuuden tiedostamaton hallinta eli dissosiaation kyky on terve ominaisuus, vaikka yksipuolisesti hallitsevana se voi tietysti johtaa häiriöihin. Ääritilanteet voivat lyödä yli niin että muistot säilyvät vain ruumiillisina kokemuksina, sairauksina tai luonteen muutoksina."
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]
