Keskustelu Ilmari Kiannosta

Suomen yhteiskuntarakenteessa on tehtävä leikkaus
- on aloitettava punikkinartuista, sanoi Kianto

ke 29.1.2014

Eilen tulin menneeksi nettiin ja selanneeksi Savolaisten ja Nälkämaan lauluja. Pidän Nälkämaan laulun mahtipontiudesta ja havaitsin yllätyksekseni, että Nälkämaan laulun on sanoittanut Ilmari Kianto. Sanat ovat Kajaanin maanviljelysseuran tilaustyö. Käyttörunoutta siis.

Minua viehättää kainuulaisten korskeus laulussa vähän samalla tavalla kuin pohjalaisten itsetietoisuus. En pidä itsetietoisuutta pahana asiana.

Suomen kansan rakentaminen alkoi 1800-luvulla. Se oli tietoista. Marialla oli ajanjaksosta, autonomian ajasta, koe eilen ja Annalla perjantaina. Onneksi tyttöjen historian kirja tosiaan ottaa esille myös nationalismin varjopuolet.

Eilen yht´äkkiä muistin, että Marian palitaksin hovikuljettaja Hannu Pesiö on jostain päin Kainuuta kotoisin. Ihmettelin joskus hänen komeaa ja outoa sukunimeään. Kysyin tsiljoonannen kerran, mistä. Sanoi, että Suomussalmelta. Kerroin näkemykseni Nälkämaan laulusta ja sanoin ihmetelleeni sitä, että sanoittaja on Ilmari Kianto.

Itse asiassa ihmettelin sitä mieleni syvyyksissä, miksi maakuntalaulujen sanat eivät ole trad. Kansallisuusaate lippuineen ja lauluineen on tosiaan keksitty juttu.

Suomussalmen Pesiö antoi lauluun vielä uuden näkökulman. Sehän hyökkää rintamakarkureita vastaan; heitä, jotka lähtivät Amerikkaan:"Meidän on uudesta luotava maa! Raukat vain menköhöt merten taa!"

Tuohon en olisi itse kiinnittänytkään huomiota. Sen sijaan mietin, mikä Kiannolla on rappareita vastaan: "Rapparit, ryöstäjät - kaijotkaat!" Rappari on tässä sama kuin ryöstäjä, raiskaaja ja tuohoaja, sillä karjalaisia sissejä sanottiin rappareiksi Pitkän Vihan eli rappasodan aikaan.

Varsinainen rappasota

Rappasotaa käytiin vuosina 1570-1595. Se käytiin sisämaassa lähinnä sissisotana ja päättyi Täyssinän rauhaan. Rauhassa raja vedettiin Olavinlinnan itäpuolelta. Puumala on ollut siinä kintaalla. Samalla Käkisalmen lääni on päätynyt Ruotsilta Venäjälle. Käkisalmen ortodoksisen kirkon juhlat syyskuussa 1997 liittyvät Mariaan ja Annaan.

Heidän isänsä karkasi Konevitsan luostarisaarelta Käkisalmen kirkon juhlille jauholaivalla tapaamaan heidän äitiään. Olisi luostarin väki tullut juhlille muutenkin, mutta Konevitsassa podvorjen kirkon juhlia olettiin alettu juhlistaa jo viikolla ja eräissä jatkojen jatkoissa oli Kristuksen kaunis Aleksander Iljin päättänyt mennä naisiin omasta keljastaan Valkoisessa Hotellissa ulkokautta - kolmannessa kerroksessa julkisivussa killuen.

Ei hän kauaa siinä ehtinyt kiipeillä. Tipahti pihalle, halvaantui ja luultiin kuolevan. Luostarin työväki jäi rangaistukseksi saartoon saarelle. No, Leonid karkasi ja luostarin armenialaissekarotuinen don juankin jäi henkiin.

Sitä, miksi Pitkää Vihaa on kutsuttu rappasodaksi, ei nopealla googlauksella saa selville. Onko se nyt sitten ryöstäjäsisseistä?

Me pieneläjät

Hannu Pesiö ehti tänä aamuna seitsemän jälkeen Mariaa autoon kiinnittäessä mainita siitä, että Ilmari Kianto oli ristiriitainen persoonallisuus. Häntä on sanottu köyhälistökuvaajaksi Punaisen viivan ja Ryysyrannan Joosepin (v. 1924) perusteella.

Ryysyrannan Joosepin Pesiö liittää liikenneministeri Merja Kyllöseen. Pitää kysyä tarkemmin, miten. Jooseppi Kenkkusen taustalla on Jooseppi Kyllönen, köyhä torppari, joka valmistaa ja myy pontikkaa perheensä elatukseksi. Jooseppi sanoo näin: "Me pieneläjät.. me maailman hylkylapset ja synnyinmaamme Suomen sontarengit... näinpä me, Jumal-avita, täällä salojen siimeksessä tuppivyötä heilutamme... eikö myö ollakaan mitään människäisiä vaan oikeita ihmisiä..".

Wikipedia kertoo kirjan kertojan olevan heterodiegeettisen, tarinasta ulkopuolisen tarkkailijan, joka pääosin suhtautuu Joosepin tekoihin pääosin myönteisesti. Kianto ei kaunistele. Lumpenproleilla on rajoituksensa ja ahtautensa. Kirjassa on myös venäläisellä aksentilla puhuva kommunistiagentti.

Toisaalta Kianto on pappissukua. Ja koska sekä oli avioeronnut että kannatti moniavioisuutta, Kiannon oli tehtävä sisällissodan aikana pesäero punikkeihin:

"Eikö olisi oikeata tuomiotaktiikkaa ottaa joku prosentti vihollisen toisestakin sukupuolesta – siten siveellisesti vaikuttaakseen näiden kurjiin ammattisisariin? Sudenjahdissa kelpaa maalitauluksi juuri naarassusi ehkä ennemmin kuin uros, sillä metsästäjä tietää, että naarassusi synnyttää yhtä pahoja penikoita, joista on oleva ikuinen vastus. Todistettu on, että Suomen kansalaissodassa punakaartilaiset ovat petoja, monet heidän naisistaan – susinarttuja, vieläpä naarastiikereitä. Eikö ole hulluutta olla ampumatta petoja, jotka meitä ahdistavat? Pyövelin kirves on nyt kerta kaikkiaan pantu Suomen kansan käteen. Suomen kansan yhteiskuntaruumiissa on tehtävä "keisarinleikkaus" – kirurgimme olkoon kansan tuomio" (Ilmari Kianto Keskisuomalainen 18.4.1918)

Kun kirjailjalle tuli talvisodassa pako Turjanlinnan talostaan, hän pölvästi meni kirjoittamaan pöydälle jättämäänsä sikarilaatikkoon seuraavat venäjänkieliset sanat: "Venäläiset toverit! Kunnioittakaa sivumenolla köyhän kirjailijan kotia. Tuossa on saari autiona ynnä huvila itään päin muine rakennuksineen.Olen minäkin ollut Moskovassa vuosina 1901-03."

Maanpetossyyte tuli ja potkut kirjailijaliitosta sekä muista kermaperseseuroista.