Puhu, muisti!

la 11.1.2014

"Muistamisen ja tarinan kertomisen rinnasteisuus on yksi rakenteista, joiden ympärille romaani muodostuu: edellinen on alisteista jälkimmäiselle. Toisaalta muistaminen sinänsä on myös jo tarinan kertomista, joidenkin yksityiskohtien korostamista toisten kustannuksella, teemojen etsimistä ja niiden täydentämistä." (Marjo Lemponen Pirkko Saision Punaisesta erokirjasta Skenetissä http://www.skenet.fi/artikkeli/04/01/punainen-erokirja)

Kuten yllä sanotaan, muisti ei välttämättä puhu totta. Vaikka kuinka koettaisi, kaikki on pitkälti tulkintaa, seulomista ja kummallisia korostuksia. Esimerkiksi hetki, jolloin kohtaisen Yle Puheen Olga Koon 1990-luvun alun helsinkiläisessä yöelämässä, piirtyi mieleeni kirkkaana tukevasta humalatilastani huolimatta.

Mukamas kirkkaana. Selvästi muistan kuitenkin sen katseen. Samalla tavalla kuin tänne liian kyproslainen Dome Karukoski muistaa ne katseet suomalaisen koulun pihalla.

No, hemmetti. Tännekö tämä pätkä nyt putkahti. Piti tallentaa luonnoksiin ja jatkaa tästä huomenna. Puhu, muisti! on myös Vladimir Nabokovin muistelmien nimi. Pitääkin nyt mennä kaivelemaan venäläisen kirjallisuuden kirjastoani. Tähän asti kirjoitin Annan synttärien aattona perjantaina 10. tammikuuta, kun Matin vasen ranne leikattiin. Sen saman käden, josta katkesivat reilu vuosi sitten kämmenluut.

Otetaan Puhu, muistin lopusta huutomerkki pois. Nabokov ei missään nimessä käske eikä huuda. Minä teen niin.