Hesarin lifestyle-testi

ma 7.1.2014

Kävinhän minäkin joskus aikoinani Hesarin sivuilla tekemässä luokkatestin. Eilen kävin hakemassa Kuukausilitteen postilaatikosta, jonne se lienee tullut jo lauantaina, sillä oikeustaistelija Jukka Kemppinen oli eilen lisännyt blogiinsa kävijäpiikistä kertovan graafin.

Hesarin kuukausiliite oli valinnut Kemppisen blogin parhaaksi. En tosin ihan ollut kartalla, mistä joukosta, sillä kelasin lehden heti kohtaan yhteiskuntaluokat. Jutusta Säädyt koolla sain vinkin facebookin kautta. Toimittajatutkintokurssitoverini Risto Puolimatka, nyk. MTV3 televisiouutisääni, oli saanut tulokseksi, että on kipuaja.

Kipuaja on noussut koulutuksensa avulla korkeammalle portaalle yhteiskunnassa kuin vanhempansa.

Innosta vapisevin käsin käänsin lehdessä jutun esille. Ja petyin. Ainoa asia, joka korjasi jotain käsityksiäni jutussa oli se, että "luokat" lehti oli laatinut yhdessä Turun yliopiston sosiologian professorin Jani Eerolan kanssa. Minä, poloinen, olen sekoittanut Jani Eerolan sekä Jan Eerolan.

Ilmankos Jani Eerolan Luokaton Suomi? oli niin puiseva, että yläsavolainen kommunistijohtaja Julkunen palautti sen takaisin hyllyyni, vaikka olisin suonut kirjan jäävän hänelle. Kirja veivaa edestakaisin sitä, onko Suomi palannut luokkayhteiskuntaan vai ei. Mitä sitä nyt itsestäänselvyyksiä vatvomaan.

On palannut ja rankasti. Myöskään Hesarin kuukausiliite ei tunnu sitä huomaavan. Aloin hihittää hysteerisesti sitä, että duunariksi toimittajat olivat löytäneet kirjailija Kaiho Niemisen, joka ei ole tehnyt ruumiillista työtä sitten vuoden 1973, jolloin kuulema lensi rakennusmaalarin työstä suoraan helsinkiläisiin kulttuurikapakoihin. Siltähän tuo vähän näyttääkin.

Hesarin kuukausiliitteen yhteiskuntaluokkajuttu oli laadittu vankalla BBC-konseptilla ja melkoisen kelvottomalla luokka-analyysillä. Ihmiset näyttiin jaottelevan ryhmiin lifestyle-periaatteella. Huvittavaa on, että minulla on piirteitä jokaisesta kuukausiliiteen lifestyle-ryhmästä.

Olen vähäosainen

Olen vähäosainen, sillä minulla on tukku perinnöllisiä sairauksia, jotka johtuvat siitä, että ensimmäinen Sorjoinen tuli Puumalan ja Juvan tienoille vuonna vuonna 1540 eivätkä sen jälkeen geenejä paljon raikastettu. Tiusaset puolestaan polveutuvat vieläkin pienemmästä populaatiosta - sorbeista.

Olen leipätyöläinen sen vuoksi, että se mitä tällä hetkellä teen työkseni, on vain leivän hankkimista. Ei suurta intohimoa. Se onkin hyvä, sillä olen vapaa muuten tekemään mitä haluan. Koetan samalla päästä irti vahvasta ammatti-identiteetistä. Tosin monta monituista kertaa olen täällä blogissani ahdistunut siitä, että toimittajuus on persoonallisuuspiirre - ehkä jopa persoonallisuushäiriö. Identiteetti on niittaantunut minuun tiukempaan kuin itse haluaisin.

Olen mitä suurimmassa määrin leipätyöläisenä uustyöväenluokkaa, mitä kirjailija ja Prisman kassa Sami Rajakylä Pätkärunoilijassaan juuri ja juuri koettaa hahmottaa. Kunhan Rajakylä, joka edusti Kuukausiliitteessä Prisman kassana leipätyöläistä, nyt pääsisi nuoren vihaisen miehen maneereistaan; kuinka juo kaljaa, menee suihkuun ja sammuu. Aamulla oksentaa ja on atomisoituneen yhteiskunnan atomisoitunein yksikkö. Katsoisi joskus kirjoissaan hieman ympärilleen. Kyllä se uustyövänluokka siitä alkaa erottua.

Olen duunari sen vuoksi, että minulle tärkeitä asioita ovat koti, perhe, ystävät ja turvallinen elämä. Harrastuksia minulla ei ole paljon. Luen ja liikun metsässä. Ehkä olen koiraharrastaja. Tai en tiedä. Mielikuvani mukaan koiraharrastajat ovat sotilaallisen reippaita ja vähän natsin oloisia, joiden antamat koirakäskyt kaikuvat kilometrien päähän.

Perinnetyöväenluokan, duunarien, edustajan tapaan olen yhteiskunnallisesti aktiivinen ja istun täällä päivät pääksytyksen miettimässä, kuinka uustyöväenluokan sivistystasoa voitaisiin nostaa. Kuukausiliitteen jutut mainitsevat Seiskan ja iltapäivälehdet duunareita ja vähäosaisille ominaisina elämäntapapiirteinä.

Olen samaa mieltä. Minusta viina, kalja, bentsodiatsepiinit, Seiska ja molemmat iltapäivälehdet sekä oikeastaan paljolti koko televisiomaailma kansan häväistysohjelmineen on tehty juuri ihmisten, duunareiden ja vähäosaisten, tyhmistämistä varten. Televisiota kannattaa kuitenkin seurata. Kuten sanoin, esimerkiksi loputtomat kokkikilpailuohjelmat toistavat samaa tarinaa: ole huippu, kilpaile, kukista muut ja vain siten kelpaat.

Sivistyksen turha painolasti

Kuukausiliitteen kipuajahaastateltava Sirpa Kähkönen muistutti, että perinteisellä työväenluokalla on ollut tarve hankkia sivistystä. Perinteisellä työväellä olivat kulttuuriyhdistyksensä ja sivistysjärjestönsä. Tuli muuten mieleen, että Työväen Sivistysliitto, demareiden järjestö, on kiitettävällä tavalla herännyt tässä asiassa.

Tulisipa Kansan Sivistysliitto, KSL. perässä ja olisipa siellä joskus joku muukin hereillä kuin Jukka Peltokoski.

Olen myös ollut kipuaja. Minulla on akateeminen loppututkinto. Vanhemmillani taustallaan vain kansakoulu. Olen kuitenkin kusetettu. Minulla on loppututkinto. Monella samaan aikaan opiskelleella ei ole ja silti ovat päässeet turvalliseen asemaan. Ja Yle Puheen Tuula Ketosella ei ole edes kesken jääneitä yliopisto-opintoja.

Olen myös asiantuntija, sillä olen ammatiltani toimittaja ja minulla on se pirun akateeminen loppututkinto sekä senjälkeisiä täydentäviä opintoja. Arvostan todella turvallista elämää, käyn facebookissa ja luen monia sanomalehtiä, aikakauslehtiä ja jopa maitopurkin kuoria, jos muuta ei aamiaispöydässä ole käsillä.

Kuulun eliittiinkin, sillä tittelini on toimitusjohtaja, seuraan maailman asioita ja monipuolisesti kulttuuria.

Että hieman sieltä tänne päin se Kuukausiliitteen luokka-analyysi lifestyle-tyyliin.