Roman Schatzin uusinnassa tänään Timo Soini

Vastenmielisien tyyppien lyhyitä haastatteluja

su 23.2.2014

Tarkkaavainen su-Hesarin lukija huomaa, että otsikot eivät välttämättä liity toisiinsa. Sähköpostiystäväni kertoi viime maanantaina kuunnelleensa Schatzin ohjelman, jossa haastateltavana oli Timo Soini (pers.). Naurahti sieltä oppineensa, että on olemassa seriaalinen monogamia, moniavioisuuden nykymuoto.

Hesarin Juha Akkanen oli huomannut myös demareiden jakautuneen neljään ryhmään; olivat lipposlaiset, heinäluomalaiset, tuomiojalaiset ja urpislaiset. (HS su 23.2.2014 Sdp:ssä on taas käynnissä katkera ruusujen sota s. A5). Pitääpä nyt luntata entispäätoimittajan Mikael Pentikäisen kirjasta, mitä tämä ajattelee Jutta Urpilaisesta. Muistaakseni Luottamuksen loppupuolella oli Pentikäisen pitkät arviot kolmesta puoluejohtajasta: Juha Sipilästä, Timo Soinista ja Jutta Urpilaisesta.

Merkintäni alaotsikko on David Foster Wallacen vastasuomennetusta novellikokoelmasta. Kokoelmassa on kuulema  novelli Masentunut henkilö.  Olen julma. Minustakin hieman tuntuu siltä, että osassa ylemmän keskiluokan masennusta on kyllä melko paljon silkkaa narsismia ja kauhua siitä, että joutuu tekemään luokkaretken alaspäin.

Tämä tuli mieleeni, kun luin ruotsalaisen Ann Heberleinin kirjan En tahdo kuolla, en vain jaksa elää. Minusta parempiosaisen akan kitinä on joutavaa. Eihän tällä ollut nälkä eikä mikään. Ei huolta toimeentulosta. Ura ei ehkä ollut kehittynyt niin loistavasti kuin oli ajateltu, mutta mitäs tuosta. On sitä pahempaakin nähty.

Aavistus vahvistui, kun olen seurannut muutaman ihmisen matkaa  ylemmästä keskiluokasta pohjille. Matka on pitkä ja tuskallinen. Siihen liittyy paljon, paljon napanöyhtän kaivelua.

Jätin eilen tarkoituksella osan pyykkiä täksi päiväksi. Menen nyt kodinhoitohuoneeseen, sillä kello 11 alkaa ortodoksinen liturgia Rovaniemeltä Pyhän Apostoli Andreaksen kirkosta. Kävin jokunen aika sitten Kosmas Aitoitalialaisen veljeskunnan sivuilla. Ovat päässeet näköjään muuttamaan Valamosta Lammille.

Paikan arkkitehtuuri on vankkaa 1960-lukua, mutta muuten näyttää ihan symppikseltä kyseinen meininki. Ehkä Lammin kaltaisessa ympäristössä ortodoksienkin tulee olla vankkoja fundiksia: http://athossaatio.fi/

Ja vaikuttaa siltä, että Lammin keskuksen pääideologi Hannu Pöyhönen on niin sanotusta akottunut. Kuvioihin on tullut joku Anna.

Kun olin Aamun Koiton päätoimittaja, seurasin näitä tyyppejä tukka pystyssä. Jossain vaiheessa näytti siltä, että veljeskuntaa ajaa eteenpäin etupäässä homofobia. Jostain syystä kreikkalaismielisiä fundiksia ei Suomen ortodoksisessa kirkossa haluttu käsitellä millään lailla.

Heidät vaiettiin. Minusta se ei ole tervettä. No, minusta monesta muustakin vaikeneminen ei kyseisessä instituutiossa ole tervettä. Ja olivatpa nämä ortodoksiänkyrät miten homofobisia tahansa, he tuntuvat kuitenkin rehellisiltä. Ovat sitä, mitä ovat - eivätkä pyydä anteeksi. Suomen ortodoksisen kirkon muista kuvioista on vaikea löytää samaa.

Puolue ei saa
olla punakaarti....?

No niin. Nyt kuuntelin Roman Schartzin Maamme-kirjan ohjelman Timo Soinista. Soinilla oli paljon hyviä ajatuksia ja se on varmasti totisen tosi, että jos yhteisten asioiden hoitaminen olisi yksinkertaista, Suomen johtava puolue olisi liberaalipuolue ja meitä johtaisivat professorit.

Vasta lopussa Soini paljasti todelliset karvansa. Hän sanoi: "Puolue ei saa olla punakaarti, jossa jokainen saa tehdä, mitä haluaa!"

Minäpä kysyn. Miksi ei saa olla?