Kaupunki-ilta pakussa webaston lämmössä

Ihanat karmeat naiset

la 22.2.2014

Eilinen vammaisneuvoston kokoontuminen Lapinlahden vammaispoliittisen ohjelman äärellä oli ratkihauska. Joimme pumppupullollisen kahvia, söimme Tervon Pasin lomaltapaluunsa kunniaksi leipomia kinkkupiirakoita ja pullia ja nauroimme itsellemme.

Jossain vaiheessa tajusimme, että paikalla oli naisia, jotka ovat kukin kuluttaneet loppuun ainakin yhden miehen. Jotenkin asia tuli puheeksi vammaishoitajasta, joka oli tuumannut saattaneensa pyörätuoliin miehensä. En muista, kuka tokaisi, että muttapa minä olen saattanut hautaan yhden miehen - sitten suoritettiin käsiäänestys siitä, kuka myös.

Meitä olikin neljä paikalla. Vammaisneuvoston nuorisojäsentä Väisäsen Petriä onneksi huumorimme nauratti.

Väisäsen Helkalta sain nätin Saint Paulian. Muistelin, että kukkaa ei saa kastella juureen, vaan lautaselle. Hartikaisen Annikki kertoi kokemuksensa leikatusta kirjovehkasta. Minulla on samanlainen kirjovehka. Leikkelin siitä uuden alut ja hylkäsin portaiden viereeen odottamaan kompostointia.

Varrenpätkien juuresta alkoi työntyä vihreää. Päästin vehkan takaisin sisätiloihin ja nyt ruukusta pukkaa ainakin viisi vartta. Pitää jakaa ne ensi keväänä. Väisäsen Helka sanoi, että kukkien mullat kannattaa vaihtaa uuden kuun aikaan. Periaate lienee permakulttuurinen ja siinä varmaan on järkeä.

Illalla vietimme Matin kanssa monta tuntia Kuopion musiikkikeskuksen parkkipaikalla. Marian konsertti ei kestänyt kauan - ei oikein ehditty sillä aikaa minnekään - mutta nimikirjoitusten jonottaminen kesti. Onneksi autossa on webasto.

Meillä ei ollut valittamista olostamme, jos vaikka vertaa kahteen innokkaaseen Mikael Gabriel -faniin, jotka olivat ilmeisesti ottaneet selvää, että tähti oli tullut paikalle vuokra-Mersulla. Tyttöset kyyköttivät Mersun toisellla sivulla saman ajan faniaan odotellen, kun me vastapäätä lämpimässä autossa.

Tähteä kuljettavan Mersun kyljessä kyyköttäminen oli se juttu. Emme kuitenkaan jääneet odottelemaan, saivatko tytöt nähdä tähtensä.

Tikkisen Hannele luki 56 sivua Mark Helprinin Talvista tarinaa ja tuli siihen tulokseen, että kirja on kuin haroisi pilvistä kiinteää pakettia. Näin on, mutta jostain syystä Helprinin tekstin ilmavuus ja unenomaiset fantasiaosuudet eivät minua häirinneet. Hannele muistutti myös, että Teemalta olisi tullut eilen kello 18 Melis Arin, Hannelen siskon tytön, Turkki-ohjelma uusintana.

Pitää tsekata, näytetäänkö se vielä uusinnan uusinnan uusintana.

Eilen soitin Kirsi Pesoselle. Jostain syystä viime viikkoa, mietin, mitä Alajärvelle kuuluu. En saanut kiinni, mutta sain tekstarin. Kirsi Pesonen on nyt hunajantuottaja: http://www.hunajantuottajat.fi/tuottaja/kirsi-pesonen