Hassisen Popula

ma 17.3.2014

Tein tänään ylipitkän kävelylenkin. Siksi olen lyhytsanainen ja koetan tehdä jotain omistamani rakennusliikkeen hyväksi. Ehkä pari laskua.

Eilisessä Hesarissa oli kirjailija Pirjo Hassisen hieman nyreän sävyinen kirjoitus otsikolla Kirjailija ei enää saarnaa (HS su 16.3.2014 s. C14). Nyreys tuli mielestäni siitä, että kirjailijan kirjoittamaa Populaa emme me yhteiskunnallisten kirjallisuuspäivienkään järjestäjät ole oikein älynneet noteerata.

Popula kertoo fasismin ja äärioikeiston lumosta kahden hahmon, epäonnistuneen punaviiniä siemailevan taitelijan Pirjon sekä hyväraamisen työttömän Pertun, näkökulmasta.

Pitää myöntää, että luin paljon juttuja Populasta sen ilmestymisen aikaan, mutta eipä käynyt pienessä mielessäkään sen lukeminen. Myönnän, että Pirjo Hassinen ja Leena Lehtolainen kuulostavat lähinnä viihteeltä sekä epäkiinnostavilta. Jostain käsittämättömästä syystä yhdistän nämä kaksi kirjailijaa mielessäni.

Lenkin jälkeen hain Populan kirjaston hyllystä. Samalla tsekkasin kierrätyshyllyn. Joku oli kiikuttanut kiertoon egyptiläisen nykykirjailijan Alaa Al-Aswanin Chigagolaisittain. Nyt en tiedä, kumman lukisin ensin: Populan vai Chigagolaisittain.

(Huutakaa sieltä katsomosta, että blogisti ei osaa kirjoittaa Chicagoa oikein. Ei osaakaan. Kaupungin nimi on intiaania ja se tarkoittaa voimakasta hajua. Intiaanit viljelivät Chicagon alueella ennen waspien tuloa sipulia ja nimi juontuu siitä. Tätä ette tienneet. En tiennyt minäkään ennen kuin tutustuin Alaa Al-Aswaniin.)

Kirjaston Aniarassa oli loistava valokuvanäyttely lähiympäristöstä Martikkalan koululaisten silmin. Aivan huippuhauska oli kuva, jonka pääosissa piti olla lehti. Kävikin niin, että valokuvan ylänurkkaan oli jäänyt toisen valokuvaprojektilaisen kumppari. Kumpparista tuli kuvan punctum.

Mieleen jäivät myös lasten hansikkaan syksypellolla. Sekä pystykorvan ilmeikäs naama. Ihan kuin Miro olisi katsellut näyttelytilan seinältä.