Kopio-Raksa-päivä

Iisalmeen ja sieltä vammaisneuvoston kokoukseen

pe 21.3.2014

Lyhytsanaisesti. Pitää mennä. Meilasin maneesipiirustusten päivitykset Kopio-Raksaan Iisalmeen. Lähden itse kohta perässä.

Sitä ennen ripottelen erilaista postia erilaisiin postilaatikoihin. Harkitsen vesisateesta huolimatta hiihtämistä.

Iltapäivällä vammaisneuvoston kokoukseen kunnantalolle. Siinä on seudun vallankumouksellisin porukka. Suoraa demokratiaa, suoria ja suoraselkäisiä ihmisiä, jotka eivät odota, että joku hoitaisi heidän asioita edustuksellisesti (eli ei käytännössä mitenkään.)

Äh, pitää vielä liruttaa vähän kahvia, kun olo tuntuu sumuiselta ja flunssaiselta. Kävin naurahtamassa oikeustaistelijan ja Hesarin vuoden blogistin Jukka Kemppisen blogissa, vaikka tämä hourahteleekin välillä - vanhuuttaan varmaan - Natoa. Kemppinen mainitsee eilisessä merkinnässään otsikolla Kaunis tyttö iisalmelaisen kansanedustajan Iivo Polven (vas.). Ovat olleet samalla luokalla.

Luen edelleen Sirpa Kähkösen Vihan ja rakkauden liekkejä. Siinä punavangit elävät suuren depression vuosia 1932-33. Poliittisten vankien olo käy Lapuan liikkeen vuoksi miltei sietämättömäksi. Ruoka on huonoa ja sellejä ei lämmitetä. Vangit aiotaan tappaa nälkään, kylmään sekä kulkutauteihin.

Pöljän Sasu Punainen, Yrjö Räisänen, ottaa vankien asian esille eduskunnassa. Hilja Riipinen on sitä mieltä, että hänen tuntemansa Tammisaaren keskitysleirikapot ovat kunnon lapualalsia ja muutenkin kunnon väkeä. Pitää varmaan lukea Panu Rajalan Waltari-elämäkerta, jotta voisi saada 1930-luvusta tarkan kuvan.

Kemppinen sivuaa samaa ajankohtaa tämänpäiväisessä merkinnässään Syyskuu 1951. http://kemppinen.blogspot.fi/2014/03/syyskuu-1951.html

Siinä hänen äitinsä käy Kemppisen kansakouluopettajien kanssa läpi vihan vuosikymmentä. Luokkasovitus tuli talvisodan poteroissa. Työväenluokka ja nuorisoseuralaiset löysivät toisensa juoksuhaudoissa.

Olihan vihollinen yhteinen. Ruotsinkieliset esikuntamajurit Vaasasta.