Tervetuloa tätien yhteiskunta

su 9.3.2014

Kirjoitin eilen, että me Tikkisen Hannelen kanssa puimme yhteisen miehemme Leonidin yllemme, kun aloimme siivota.

Leonid oli sellainen - ehkä tyypillinen mongoli-tataari; jos perheeltä ruoka loppui, oli valmis painumaan tundralle hylkeen tappuun. Matin arvelen olevan tyypillinen suomalainen mies; kun perheeltä ruoka loppuu, hän on valmis siihen, että itsenäinen, työteliäs ja omatoiminen nainen painuu tundralle hylkeen tappuun.

Tänään Hannele taistelee loppuun Paulo Coelhon Yksitoista minuuttia. Kuulema on kuin koettaisi mäiskiä nyrkillä pilviä. Höttöä, höttöä. Tekstaroin takaisin, että ehkä Coelhoon pitäisi tutustua Alkemistin tai Pyhiinvaelluksen avulla. Coelho on banalisoitu brasilialainen kirjailija, jota kriitikot inhoavat.

Häntä on myös sanottu vaikeaselkoiseksi itsehoito-opaskirjailijaksi. Tyyppi on kuitenkin kävellyt Santiago de la Compostelassa ja arvostellut kapitalismia. Sehän on paremmin kuin Saska Saarikoskella, joka on Hesarin toimittaja eikä missään pahimmassa kuumehoureessaankaan näytä uskaltavan arvostella kapitalismia.

Virpi Hämeen-Anttilan Tapetinvärisen kriitikko arvosteli kirjailijaa coelhomaisista ratkaisuista. Coelho käy näköjään varoittavasta esimerkistä kaikille itseään kirjailijana kunnioittavana. Jahas, on päässyt itseltäni ohitse, että Virpi Hämeen-Anttilalta on viime vuonna julkaistu kepeä ihmissuhdedraama Marionetit. Pitääpä lainata kirjastosta.

Enpä annakaan anteeksi

Olin jo valmis antamaan kaiken anteeksi Saska Saarikoskelle, kun kirjoitti isänsä kirjoja lainailevan Sanojen alamaisen. En ollut itse Sanojen alamaisesta kiinnostunut lainkaan, sillä isänsähän saa haltuun lukemalla isän päiväkirjat. Niin olen tehnytkin. Luin kirjan poimien siitä tiettyjä itseäni kiinnostavia asioita.

Nyrpistäkää nyt siellä nenäänne. Sanon teille, että souu fakin whot.

Luin esimerkiksi tarkasti sen, kuinka kirjailija Anja Snellman (os. Kauranen) oli 12-vuotiaana päässyt luikertelemaan tulevan appiukkonsa, Pentti Saarikosken, runotilaisuuteen valehtelemalla, että on tämän tytär.

Sanokaa nyt sieltä katsomosta, että juorujahan blogisti Saarikoski-kirjasta metsästi. Kyllä, luin kirjasta, että Saarikoski, joka teki kaksi lasta Suuresti Rakastamani ja Kunnioittamani Kirjailijan Anja Kauranen-Snellmanin kanssa, on nyt toisella kierroksella. Hänellä on kaksi pientä poikaa jonkun nuoren Laura Saarikosken kera - olisikohan toinen lehden äitiblogisteista, toinen Reetta Räty.

Laura Saarikoski näkyy olevan toimittaja Maria Syvälän entinen yhteistyökumppani.

http://mariasyvala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123027-laura-entinen-yhteistyokumppanini

Mielenkiintoinen tapaus tämä Maria Syvälä. Hänen poliittinen kantansa on punk, Jeesus ja vaistolaisuus. On suorittanut arvosanoja erilaisilta akateemisilta aloilta ja sai logiikasta ykkösen. Siinä kohtaa Syvälän nettisivujen lyhyttä cv:tä herahdin nauruun. Nokian Siurossa asuu jotain samanlaista kuin toisessa Pirkanmaan erikoisuudessa Saska Liimolassa, Salkkareissakin näytelleessä persussa.

Saska Liimola sanoo itseään somessa komeasti Pirkanmaan proleksi.

Luen tässä ohessa pidemmälle Maria Syvälän cv:tä. Hän käsikirjoittaa valmiiksi jo kuolemansakin ja sen jälkeisen elämän: "Mitä en ole koskaan tehnyt? En ole lotonnut, en ole tehnyt jauhelihasoppaa enkä ole elänyt tasaista päivää, jos sellaista nyt kukaan ylipäätään voi elää. Pidän itseäni ihmisenä, joka matkustaa muiden tavoin kohti kuolemaa, ja kun tulee se päivä, jolloin täältä lähden, sinkoudun ikuisuuteen mekon helmat heiluen onnellisena siitä kaikesta, mitä sain kokea kaikkien rakkaitteni kanssa." http://www.mariasyvala.com/pressi/lyhyt-esittely 

Enpä muuten aamulla taas tiennyt, minne blogissani joudun. Ajattelin sunnuntai-Hesaria aamukahvilla lukiessani, että kokoan taas lehdestä pilkkaamisen aiheet. Näköjään paukkasinkin vauhdilla sekä Nokian Siuroon että Ylöjärvelle Liimolan sukutaloon. 

Mutta ensin se, miksi luulin jo antavani anteeksi Saska Saarikoskelle kaikki ääliömäiset Näin livon porvarin persettä -kolumnit.

Sanojen alamaisessa hän kirjoittaa: "Noita Pentin (Saarikosken) kaipaamia uudenlaisia yhteiskuntamalleja etsitään yhä, nyt kun 30 vuotta kestänyt uusliberalin politiikan aika vetelee vuorostaan viimeisiään. Ateenan, Rooman, Lontoon ja New Yorkin kaduilla vietetään yhden totuuden hautajaisia samalla tavalla kuin niitä vietettiin sukupolvea aikaisemmin Prahan tai Varsovan kaduilla." (Saska Saarikoski (toim.) Sanojen alamainen s. 99)

Saska Saarikoski tunnistaa uusliberalismin. Toisin kuin vaikkapa Hesarin pääkirjoittajat. Onhan sekin jotain. Lisäksi Saarikoski luonnehti pitkäpiimäistä Hesarin uutta päätoimittajaa Kaius Niemeä antiapuseksi. Sekin on jotain se.

Saska Saarikoskelle kelpaa mikä tahansa

... Muu kuin vasemmistolaisuus vastavoimana. Tänään aamulla olin jälleen oksentaa aamukahvikuppiini. Saarikosken kolumni Tyranni on huomenna poliittinen ruumis sisälsi näitä tuttuja uusliberaalihokemia: On uitava tai upottava tai pääomien virroille emme voi mitään.

Ui tai uppoa on kahden aatteen kokonaisena nielaisseen Lasse Kurkilahden ja Toivo Äijön kirjoittama kirja siitä, kuinka yritykset selviytyvät globaalissa kilpailussa. Nehän selviytyvät näin:

"Heidän viestinsä (Kurkilahden ja Äijön) on selvä: valitse ala, jossa tahdot olla paras: tee kaikkesi, että olet paras. Yrityksessä ei ole tilaa yhdellekään, joka ei voi tähän sitoutua. Tämä on ainoa lääke siihen, että Suomessa tulevaisuudessa ylipäänsä voidaan harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa."

Nyt on ihan pakko kopi-peistata tähän lisää Kurkilahden ja Äijön suitsutusta sosiaalisessa mediassa. Kyseessä on hieno Ray Q -sivu, jonka ylläpitäjät lymyilevät tällaisen paskalätinän takana: 

"Kirja, jossa tarkastellaan kriittisesti sosiaalidemokratiaa ja ay-liikettä, ei voi olla lähtökohdiltaan huono. Kirjan kirjoittajille nämä edustavat muutosvastaisuutta ja taantumusta, joiden hyvät puolet jäävät tasapäisyyden ja laittomien lakkojen varjoon. Kirjoittajat ovat yhtä mieltä siitä, että koko yrityksen on oltava menestyksen takana, joten yrityksen sisäisille vastakkainasetteluille on tehtävä loppu – menestyessään yrityksen tulee niin ikään palkita myös kaikkia yrityksen työntekijöitä. ´'Luulisi olevan ay-liikkeenkin edun mukaista, että Suomi sopeutumalla pystyisi luomaan työpaikkoja, jotka voivat kilpailukykyisinä maksaa hyvää palkkaa työläisille!'

"Kirja alleviivaa faktaa: on kahdenlaisia yrityksiä, menestyviä ja entisiä. Strategisen suunnittelun kannalta keskeistä on, että onnistutaan bisnestasolla, yhtymätason ja funktiotason tätä asiakaspintakontaktia tukien. Yrityksellä on oltava ulkoisesti ylivoimainen asiakashyöty ja sisäisesti ylivoimainen osaaminen. Onko näitä, siitä päättää lopulta asiakas, joka on kuningas yrityksen ollessa sen nöyrä palvelija."

Näin on! (kuuletteko hysteerisen nauruni.) Ja pääomat liikkuvat ympäri maailmaa. Emme voi sille mitään. "Pääomien ja informaation virta ei seisahda. On uitava tai upottava!", kirjoittaa Saska Saarikoski (HS-su s. A5)

Tämähän on yhtä idiootti kuin Miljoonasateen Heikki Salo sanoitettuaan uudestaan Marseljeesin pinkin opportunistin Kaisa Salmen Fellmanin pellolle: "Kun muurit sortuu, alle jäät, jos et sä pysty juoksemaan. Tulvat alleen kaiken kun peittää, uimataidot punnitaan. Entiseen paluuta ole ei, eteenpäin kulkee vain aika!"

Kyllä me Eran Kirstin kanssa naurettiin Heikki Salolle, kun olimme Lahdessa punavankeina viime huhtikuussa.

Merkintäni otsikko viittaa oikeustieteilijäukki Jukka Kemppisen tämänpäiväiseen merkintään naisista. Kemppinen arvelee nykyisen yhteiskuntamallin olevan voimatätien.

"Olemme siirtyneet tätien yhteiskuntaan. Tuo kehitys on minulle mieleen. Voin hyvin myöntääkin, etteivät avioitumisikäisten ihmisten soidinmenot jaksa oikein kiinnostaa, olivat ne sitten puhetta tai musiikkia tai soitannollista liikuntaa." http://kemppinen.blogspot.fi/2014/03/naiset.html

Vaikenen hienotunteisesti siitä, että Kemppinen kannatti viime viikolla Suomen menoa Natoon. Kuittaan sen 70-vuotiaan papparaisen horinoina, mutta tätien yhteiskunta on kyllä mulle ihan jees.