Sinne, tänne ja tuonne

ti 1.4.2014

En ole aprillannut ketään, sillä en pidä koko ajatuksesta. Vaikka vaikutankin varmasti blogissani omahyväiseltä kusipäältä ja besservisseriltä sekä nimittelen toisia estottomasti tyhmäksi, en pidä toisten nolaamisesta. En edes porvareiden. Sitä paitsi minulle ei ole sen vertaa mielikuvitusta, että keksisin jonkin aprillipilan.

Leena Sharman NE, kohtaamisia perus-Suomessa on kolmesta lukemastani ulkopuolisen kirjoittamasta persukirjasta paras ja monipuolisin. Soinin Maisterisjätkän olen lukenut ja siitä opin, että yleiseurooppalaisella äärioikeistoaallolla surffailu ei yksin riitä selittämään persujen lumoa. Soini on tehnyt ison työn - ja kätellyt läpi Suomen.

Soini on katsonut silmiin lähes jokaisen potentiaalisen äänestäjänsä ja varmasti monia ylimääräisiäkin. Lisäksi me vasemmistolaiset olemme edesauttaneet Soinin lumovaikutusta pyllistämällä työväenluokalle. Olemme työntäneet rumat, likaiset ja ilkeät, kuten Amon Rautiaisen (Kotkan ex-vassari), Soinin syliin.

Ensimmäisen ulkopuolisen persukirjan kirjoitti Vasemmistoliiton entinen puoluesihteeri Sirpa Puhakka. Kirja oli lähinnä mariseva. Seuraavan persukirjan kirjoitti kepun Johanna Korhonen. Kirja oli parempi kuin Puhakan. Siinä pyrittiin ymmärtämään ilmiötä.

Suomen Kuvalehden eliittitoimittaja Leena Sharma uskalsi tänne kammoittavien tavisten, kansan joukkoon. Matkusti maalle - kävi jopa Lieksassa kaksi kertaa. Onkohan Jami Järvinen, Kusarin blogisti Kaasuputki, joka Sharmaa blogissaan inhosi, koskaan käynyt kehäkolmosen ulkopuolella?

Koska en saanut mitään selitystä Kusarin päällliköltä Kai Hirvasnorolta, miksi kesäkuussa 2012 kolumnisuhteeni lehteen katkaistiin yks´kantaan, olen itse arvellut, että syy saattaa olla käyttämissäni tabusanoissa. Kun kerta mitään tekemistä SKP:n kanssa kolumnisuhteen katkaisemisella ei ole. Minuahan kiellettiin - huumorin varjolla tosin - mainitsemasta SKP:tä, kun kolumnien kirjoittamista tarjosivat.

Pitihän se kokeilla SKP:n ja perustulon ujuttamista Kusarin sivuille. Lisäksi kaivoin verta nenästäni muutenkin. Pahinta varmasti oli, että mainitsin kolumneissani sellaisia kiellettyjä sanoja kuin Varpaisjärvi, Somero ja vaikkapa Kitee. Kyllähän niistä näppylöitä Kallion puna-vihreille tulee.

Juoksivat varmaan joka kolumnin jälkeen vessaan oksentamaan. Tabusanat kuulostavat aivan samoilta kuin Kyrpätunturi ja Pallimäki sekä mitä niitä persu-Suomen paikkakuntia nyt Kaasuputken joulutarinassa olikaan.

Eikä minua ei haittaa edes se, että Sharma ablodeerasi viime kesäkuussa persujen Joensuun-kokouksessa.

Sharma tuumasi kipakasti, että ei ollut puoluekokouksessa toimittajan työtehtävissä, ja taputtaa kenelle haluaa. Ymmärrän, miksi kirja on kirjoitettu ja ymmärrän, miksi vasemmisto on menettänyt pelin.

Mutta kyllä se fascismin lumo - toivoakseni - vielä haihtuu. Tai eihän se haihdu, jos ei haihduteta. Pitää vain jatkaa verkottumista ja alkaa kello 17 suunnitella Suomi, Nato ja Venäjä -tilaisuutta.

Tässäpä tämä Leena Sharmasta ja persuista tällä kertaa. Jatkan joskus paremmalla ajalla kertomalla niistä kohdista, jossa Sharman kirjassa en pitänyt, ja illalla Timo Harakan Suurta Kiristystä taas jonkin verran eteenpäin. Eniten vassuleissa ja täkäläisissä demareissa tökkii se, että eivät ole kiinnostuneita edes omista ajattelijoistaan. Ovatkohan kiiinnostuneita mistään - noin niin kuin kaljan ja karaoken lisäksi?

Tämän vuoksi paikkaseutu kaipaa Lapinlahden sosialistiseuraa. Yleisen juoruilun ja pahansuovan selkäpuukkohippasten lisäksi puhumme siellä aatteellisesta kirjallisuudesta. Annamme lukuvinkkejä toisillemme ja raportoimme tilaisuuksista, joissa olemme käyneet.

Vassumussukoita ei nimittäin Kuopion Tiedon jano -päivillä näkynyt. Enkä demareitakaan sieltä juuri pongannut. Ala-Savon vihreät sen sijaan olivat liikkeellä Oras Tynkkysen vuoksi. Ylä-Savon vihreitähän ei saa paikalle, vaikka toisi johonkin tilaisuuteen Ukko-Luonto-Ylijumalan. MOT.