Tulikin kiireetön aamu

la 19.4.2014

Taisin eilen mainita ortodoksisen kummityttöni Liisa Loimalahden vanhemmille, että haaveilen Suuren Viikon lauantaina aikaisesta heräämisestä ja menosta Alapitkän tsasounalle Suuren lauantain liturgiaan.

Mattikin uhosi, että herää seitsemältä ja alkaa imuroida. Minä valmistelin häntä siihen, että haihdun yhdeksäksi liturgiaan ja palaan viimeistelemään siivouksen. Heräsimme kuitenkin kello 8.15 ja kun raotin silmiäni jouduin sanomaan, että hei, ei ole kello seitsemän - enää.

Mutta eilen oli mukavaa Loimalahdilla. Järjestelimme uusiksi vihreiden asiat. Antti on menossa kesän liittokokoukseen Jämsään. Kerroin, että Tarja Cronberg on kirjoittanut viimeisimmässä Vihreässä Langassa pragmaattisesta Nato-käsityksestään ja Euroopan yhteisestä puolustuksesta. Kun tulin kotiin, luin Maaseudun Tulevaisuudesta Juha Kuisman mainion maltillisen kolumnin Natosta. Harmi, etten ehitnyt saada Kuisman argumentteja eilen pöytään Nato-keskusteluumme.

Lisäksi pitkäperjantain kahvipöydässä hihitimme Ossi Martikaisen pappisuralle. Jotain lähtökohtaisen koomista siinä on. Meijerin kansalaiskokouksessakin oli esillä, että nyt sitä Lapinlahden ruhtinasta voi mennä kirkkoon kuuntelemaan.

Surffailin netissä katsastamassa, missä olisi seuraava pieni pääsiäisjuhla. Pielavedellä Petrun kirkossa olisi huomenna kello 10 maallikkopalvelus.

Pääsiäissaarten katastrofi

Tänään tulikin kiireetön aamu. Aamukahvin jälkeen siirsin Turkin-kuvat koneelle ja ripustin yön aikana pyörineet pyykit. Tikkisen Hannelen kanssa katseltiin tekstarikommentaarein aamun Ykköstelkkarista dokumenttia Pääsiäissaarten patsaiden kävelyttämisestä. Ensin tuhisin kiukusta Matille, että eikö jenkeillä todellakaan ole muuta tekemistä kuin tutkia patsaiden logistiikkaa.

Olinhan minä Pääsiäissaarten ekologisesta tuhosta lukenut jenkkiläiseltä Jared Diamondilta jostakin trilogian osasta. Koko tyyppi ei olisi teoksineen läpäissyt tajuntaani, ellei sitä olisi minulle tarjonnut luettavaksi edesmennyt kirjailija Matti Pulkkinen. Pulkkisen Romaanihenkilön kuoleman luen muuten toistamiseen, kunhan Hannele saa luettu Torgrim Eggenin mainion lämpöisen poliittisen satiirin Pärstäkertoimen.

Mutta patsaiden kävelyttämisen teknisen ratkaisun avaaminen avarsi sitä, mitä Pääsiäissaarilla todennäköisesti on tapahtunut. Kun koetti kovat ajat, ihmiset käyttivät luovan energian täysin turhien valtaa pönkittävien kuvapatsaiden valmistukseen sekä siirtämiseen rituaalipaikoille sen sijaan, että olisivat miettineet, miten saada saarelle takaisin loppuunsyödyt linnut.

Pääsiäissaarelaiset söivät ekosysteemistään kaikki linnut pois. Näin ei enää tullut yks kakkaa, kaks kakkaa -lannoitusta. Samoihin aikoihin muilta saarilta pääsivät ekosysteemiin rotat. Ne lisääntyivät vailla luontaista vihollista ja söivät saarilta palmujen siemenet.

Näin saarelta loppuivat puut ja alkoi eroosio. Väestöä oli liikaa ja eri patsaita palvovat heimot tappoivat toisiaan. Lopulta saapuivat eurooppalaiset ja sinetöivät ekokatastrofin tarttuvilla taudeillaan.

Matti pääsi sanomaan minulle, että siinäpä sen näkee, kun lähtee tekemään turhia jumalanpalvontamenoja sen sijaan, että tekisi jotain hyödyllistä ja perheen elatusta edistävää. Nyt voisin tyhjentää jo toiset pyykkikoneelliset ja aloittaa makuuateeljeen imuroinnnista. Matti meni kauppaan. Tytöt nukkuvat.