Meijerin kansalaiskokous

Pärstäkerroin

to 17.4.2014

Olen laiminlyönyt tänään kaikkea. Astianpesukone on tyhjentämättä, konttorityöt tekemättä ja pyykkiä on kaksi koneellista ripustamatta. Sen verran raotin silmiäni kirjasta, että kävin lenkillä. Ennen sitä koetin houkuttaa kulkuriveljeäni pullakahville työttömien tiloihin, mutta tämä näytti minulle vain keskisormea. Ensin. Vaihdettiin sitten muut kuulumiset.

Meinasin mennä kiusaamaan Jouhtenontien pään suljetun tien häiriintynyttä omistajaa, joka eilen alkoi paukutella jollain hernepyssyltä kuulostavalla ritsalla ja huudella, että HEIHEI, kun olin metsästä kainosti astunut hänen tielleen. Loikkasin takaisin metsään ja kun pakoonjuoksulta käännyin katsomaan, ajoi tämä viininpunaisella pick up -maasturilla aggressiota uhkuen pitkin kiellettyä tietään.

Tien vieressä kulkee ihan pikkuruinen metsäautotie - melkeinpä pelkät metsäkoneen urat. Jokunen aika sitten törmäsin siellä toiseen koirankusettajaan, joka sanoi, että jopa poliisit ovat sitä mieltä, että sen hullun reviirille ei kannata mennä. Nauroimme sitten yhdessä makeasti sille, että miesparka suojelee ihan tavallista tylsää peltoa uteliailta, vaikka siellä ei kasva sen enempää hamppu kuin unikkokaan.

Nämä ovat näitä Päntän äijän tekosia. Niin olisi tehnyt tänään mieli mennä tepastelemaan ihan jännityksen tarpeen vuoksi huru-ukon reviirille, mutta ajattelin, että antaa olla. Kävin sen sijaan Sinisellä Ukin Mökillä. Lammakkeenjoki pärskyi mökin takana uomassaan. Koetti murtautua jääkannen alta. Maisema oli jälleen huima, vaikka huhtikuisen hyinen.

Eilen oli Meijerin kansalaiskokous - avointa tuuletusta siitä, mistä sandaali puristaa. Tervon Pasi keksi kutsua kokoon henkilökunnan sekä hallituksen. Äärimmäisen hyvä juttu. Arvostan tällaista. Ensin syötiin hyvä kermaperunoita sekä lihapullia ja sitten tuuletettiin. Minusta tunnelma oli hyvä.

Ehkä on myönnettävä, että olimme tekemässä virhearviointia viime vuoden lopulla. Onneksi niin sanotusti kenttä piti päänsä, vaikka esimerkiksi minä tulevana puheenjohtajana meinasin olla kaikkea muuta kuin herkkäkorvainen.

Niin se Pärstäkerroin

Laiminlöin tänään kaiken, sillä oli pakko lukea norjalaisen Torgrim Eggenin Pärstäkerroin loppuun. Ostin sen itselleni ja toiselle tekstarikirjakerholaiselle,Tikkisen Hannelelle, Matkuksen Kirjakassista kolmella eurolla ja yhdeksälläkymmenellä sentillä. Kirjan muoto houkutti. Lisäksi sen sivut olivat outoa ohutta paperia - kuin Raamatussa.

Kirjan alku koukutti. Siinä kuvattiin erilaisia kalan hajuja ja oltiin Vietnamissa Lonely Planet -matkalla. Ei haitannut, vaikka heti alkuun oli oopiuminpolttoepisodi. Jostain syystä Graham Greenen Hiljaisessa amerikkalaisessa se häiritsi. Rappio häiritsi. Pärstäkertoimessa typerät norjalaiset oopiuminpössyttelijät päätyivät huijattuina vietnamilaiseen tyrmään ja lopulta saivat surmansa lento-onnettomuudessa.

Aivan oikein niille tyhmille päihteidenkäyttäjille.

Mutta se ei ollut pääasia. Oli nimittäin kuin olisi lukenut Suomen demareista. Eggen on ollut norjalaisen Arbeiderbladetin toimittaja, joten tietänee, mistä kirjoittaa, kun kirjoittaa stagnaatioon jähmettyneestä sekä vain valtaan ja hallintaan keskittyvästä Solidaarisuuspuolueesta.

Eggenin Hilde Nymo on kuin ilmetty Jutta Urpilainen. Hilde Nymo valitaan Solidaarisuuspuolueen puheenjohtajaksi, sillä hän ei sano puoluekokouksessa mitään - eikä yleensäkään sano mitään omaperäistä. Väistyvä ja kuoleva puoluejohtaja kuvaa häntä sanoin: "suosittu, näppärä, mediakattavuutta, jotenkin itsetietoinen, populisti. NAINEN!!!"

Siinä kohtaa Solidaarisuuspuolueen historiaa sattui vain olemaan sauma nimenomaan NAISELLE!!! nousta puoluejohtoon. Eggen kuvaa hyvin suurkäräjävaalikampanjoinnin irvokkuutta ja ehdokkaiden ylikierroksia, gallupien tuijotusta ja tarkoitushakuista sekä tyhjää demagogiaa.

Ei sosiaalidemokratia aatteena ole mitenkään kriisissä. Me kaikkihan olemme sosiaalidemokraatteja, sanoi Hannu Taanila. Sen sijaan demaripuolueet ovat. Tai no, mikä puolue ei olisi - persuja ja muita kokoomuksia lukuun ottamatta.

Pärstäkertoimessa oli myös IKEA-suhde. Aivan kuin Matti Vanhanen olisi lukenut Pärstäkertoimen, kun käski Susaninsa kertoa pariskunnan tavanneen IKEA:ssa eikä sinkkunetissä.

Möö, Antiaikalainen Tommi Melender piti Pärstäkerrointa köykäisenä. Vertasi Houellebecqiin. Mutta kun Houellebecq on pelkkä nihilisti. Täynnä vihaa kaikkea kohtaan. Ja siinä kaikki. Jokin raja se on oksentelunkin kanssa.

Tässä Antiaikalaisen arvio kirjasta: http://antiaikalainen.blogspot.fi/2007/04/psiislukemiseni-2.html