En herännyt tänäänkään kello seitsemän

la 20.4.2014

Matin ja minun pääsiäiskello on viritetty herättämään kello 8.15. En tänäänkään päässyt lähtemään ortodoksiseen palvelukseen. Pielavedellä olisi ollut kymmeneltä maallikkopalvelus.

Jos olisin herännyt seitsemältä, olisin ehtinyt. Olisin ehtinyt viettää sekä kiireettömän aamun että tankata Volkkarin. Bensamittari on jo punaisella. Sen sijaan luin John Quigginin Zombitaloutta, jonka itse asiassa tilasin Vastapainosta Chicagon koulun käyneelle kummipojalleni, ja tyydyin siihen, että näin taas miehestäni perävalot.

Lähti viemään eilen illalla Tuusjärvellä viimeistelemäämme tarjousta sekä aikoo vielä Lapinlahden ilmaurheilijoiden kevätkokoukseen.

Nyt kun olen sanonoutunut tyystin irti Sanoma Oy:stä, löydän konsernin lehdistä hyvääkin. Tai oikeastaan Ärräpäiden viisain ja maltillisin jäsen Tapani Kaakkuriniemi löytää. Hän meilasi tänä aamuna sähköpostilistalle linkin Jani Kaaron juttuun Selviytymistarina - Bulevardin perhesurman omaisten kummallisesta osasta.

http://www.hs.fi/paivanlehti/19042014/sunnuntai/Omaisen+osa/a1397799276234

Minulla ei ole mitään arvosteltavaa jutussa - lukuun ottamatta otsikkoa, että humalasta selvitään ja kriisistä selviydytään.

Jani Kaaron kolumneja ihastelimme Heikkisen Aaron kanssa jo viime syksynä. Meillä oli jokin ikääntyneiden radikaali-anarkistien salakokous Iisalmessa ja Aaro vei minut Iisalmen kirjaston yleisönettipäätteen ääreen. Näpytteli ja sanoi, että lue tuo:

http://www.hs.fi/tiede/K%C3%B6yhyys+on+aivoja+sy%C3%B6v%C3%A4+loinen/a1379382081489

Viime viikolla Jani Kaaro on kirjoittanut siitä, miksi monet ovat niin onnettomia kaiken materian keskellä. Kyse on paljolti siitä, että emme koe olevamme minkään yhteisön jäseniä. Elämällämme ei ole merkitystä. Vedän nyt yhtymälinjan Zombietalous-kirjaan ja Jani Kaaron kolumniin.

http://www.hs.fi/tiede/Miksi+monet+ovat+niin+onnettomia+materian+keskell%C3%A4/a1397536511704

Etenkin me maalaiset olemme kuin šakkinappuloita globaalikapitalistisessa pelissä. Olemme olemassa ainoastaan taistelussa toisia šakkinappuloita vastaan. Meille annetaan tietyt pelisäännöt ja niitä noudatamme. Aivan sama, miten pelaamme, kun joku saattaa keksen pelin päättää - meidät pannaan takan reunukselle pölyyntymään.

Tämä tuli mieleen, kun illalla ajelimme seutuja Riistavesi-Hiidenlahti-Tuusjärvi-Muuruvesi-Murtolahti-Pajulahti. Kävimme katsomassa erästä kesätyömaata; onko routa liikutellut perustuksia ja ovatko trombit repineet kattohuopia. Matkalla koimme huikaisevan kauniita maisemia, joista perheemme etelän eläjä sanoi, että ei ole kiinnostunut Suomen paskaluonnosta.

Toinen maaseutua inhoava perheenjäsen tunki kännykkänsä kuulokenappulat syvälle korviinsa ja kieltäytyi kategorisesti linnunlaulusta. Nyt molemmat makaavat punkissaan kuin mädät nakit.

Keväisin kuplivaa savikkoa

Koimme konkreettisesti sen, miksi Tuusjärvellä on paljon rakastamiani synkkiä kuusikoita. Seutu lepää jonkinlaisen kiehuvan savikon päällä. Samaan savikkoon upposivat viime kesänä rakennustyömaalle aikovat kuorma- ja pakettiautot. Kunnollisen tien perustaminen Tuusjärvelle, maksaa kymmeniä tuhansia euroja.

Eilen illalla saimme tiehen juormut aikaan jopa entisen pienen keskosen pyörätuolilla. Rakennusurakoitsijan lapsi joutuu näkemään kaikenlaista. Lapsi tuumasi, että hei, mehän ollaan käyty täällä ennenkin. Sanoin kuivasti, että niin, sinun TET-päivänäsi viime syksynä.

Lapsi seurasi työelämää pakun etuikkunasta kammoittavaa radiokanavaa Energya kuunnellen, kuinka äiti ja isäpuoli purkavat rakennustelineitä. Oli lisäksi äitinsä 48. syntymäpäivä ja syntymäpäivälahjaksi äiti sai kiertoajelun reitillä Varpaisjärvi Reittiö-Kaavi-Nilsiä-Tuusjärvi-Rautalammin kotiseutumuseo.

Veimme Tuusjärven tuvalta rakennustelineet Rautalammin kotiseutumuseon kirkkotallille, jonka katto pitäisi tervata tämän kevään aikana.

Aina löytyy ratkaisu

Me maalaiset emme jää globaaliakapitalistien takan reunalla pölyyntymään. Nimittäin onneksi Tuusjärven rakennustyömaalogistiikan järjestämiseen löytyi naapurista urakoitsija Happonen

Tämän pihamaasta Matti alitajuisesti lienee ottanut mallia. Minäkin eilen urakoitsija Happosesta ohi ajaessani pidättelin itseäni. Olisi ollut mukava päästä tonkimaan, mitä kaikkea pihasta löytyy. Varmasti myös itse rakennettu lentokone, sillä urakoitsija Happonen kuulema omistaa osan Lapinlahden ilmaurheilijoiden lentsikasta.

Minäkin pelkään, että aittaamme säilötyt Saabin osat sekä purkuraudankappaleet päätyvät jossain vaiheessa Lapinlahden ilmatilaan Matin omarakentamana lentohärvelinä.

Nyt sitten vielä kerron, että viimeisimmässä Kodin Kuvalehdessä oli lahjatalous-sanan käytäntöön vieneen Tomi Astikaisen haastattelu. Astikaisen hovitoimittaja näyttää olevan Elina Venesmäki, joka on tehnyt näköjään asiasta juttua Imageen (Ole hyvä Image 11/2012).

Nyt Maria haluaa herätä ja Tikkisen Hannele lähetti tekstarin. Laskeudun alakertaan ja nauran sille, että Hannele inhoaa auringonpaistetta. Meneillään hänellä on Torgrim Eggenin Pärstäkerroin ja siinä kohta, jossa Hilde-Jutta rouva Solidaarisuuspuolue käyttää vaalikamppailussaan siekailematta hyväkseen kaapauksen uhriksi joutunutta julkkishiihtäjän lasta.

Pakko mennä. Palaan tai en palaa. Riippuu siitä, kutsuvatko pihatyöt. Ympäriinsä lentelevät styroxinpalat eivät erityisesti kutsu, mutta ehkä haravoin tänään esiin kevätkellukat, jotka tuvan sein´rinnassa ovat säästyneet Volkkarin uudelta parkkipaikalta. Lisäksi varmaan tulee jo keriä talteen auton lämmitysroikka, joka myös on osaltaan tukahduttamassa pihan kevätkukkaloistoa.

Ikkunan takaa pyörälenkilleen on menossa pirteän oloinen nuori perhe. Kaksi lasta pikku pyörillään ja kolmas pyöräkärryssä varoituslippuineen. On kevät ja elämällä on merkitystä.

Nimeni on Punainen

Turkki on antanut minulle Orhan Pamukin sekä Elif Shafakin. Pamukin Nobel-palkittu Nimeni on Punainen alkaa tänään kello 15 Ylen Ykkösessä radioteatterin kolmiosaisena esityksenä.

No niin. Tuli kuunneltua Nimeni on Punainen ja sen päälle huomasin Roman Schatzin viime maanantaina kutsuneen Maamme-kirjaansa JP Väisäsen sekä historiantutkija Kimmo Rentolan.

Kuuntelin Schatzin ohjelman mielenkiinnolla. Schatz ei tällä kertaa ollut kaikkitietävä ja omaan ääneensä ihastunut. Lopussa tuli paras heitto JP Väisäseltä: Kimmo Rentola on haudankaivajaosastolta ja JP Väisänen SKP:stä synnytysosastolta! Jee! Näin on hyvä. Ja minä tunnistin itseni alun vasemmistolaisten ryhmittelystä. Olen internationalistinen sosialisti.