Kapitalismin uusintamistyöpäivä tänään

su 25.5.2014

Tänään olisi Leonidin 55. syntymäpäivä. Haudallakin tekisi mieli käydä. Tänään on myös EU-vaalipäivä. Matti ja minä olemme jo äänestäneet, joten nyt ei voi muuta kuin jännittää. Äänestin Heikki Patomäkeä sen vuoksi, ettei ollut mikään Punainen Diiva ja suostui tulemaan Savoon myös pienten paikkakuntien rundille.

Punainen Diiva oli yksi ehdotus eilisessä Pohjois-Savon vasemmistonaisten eduskuntavaalikokouksessa vasemmistonaisten vaalikiertueen nimeksi. Kokoonnuimme Leppävirralla Timolan kylässä ehdokas Kaisa Korhosen tuvassa.

Kyllä meitä nauratti taas. Neljä vuotta sitten, kun riveissämme oli myös nuori vasemmistonainen, kiertueen nimi oli korskeasti Ilotalo. Nyt Punainen tupa, sillä alamme kaikki olla mummonmökki-iässä ja seksin sijaan meitä kiinnostaa enemmän puutarhanhoito.

Ehdotin myös kiertueen nimeksi Naisten saunaa ja ideoin, että voisimme kullakin paikkakunnalla joko löylyttää paikalliset kepu- ja persupäättäjät tai ainakin ruoskia... ei kun vihtoa heidät pehmeiksi. Ei mennyt sekään läpi, mutta nauroimme niin, että oli vähällä tulla pissa housuun.

Koska tämä meni nyt ihan mummonmökkeilyksi, pitää kopaista, kuinka räväkän kampanjan Kiteen mahtisonni Rouvinen aikoo vaaleissa tehdä. Voisin tarjoutua tämän vaalilehden taittajaksi, sillä meillä on selkeästi sama maku lehden kansikuvien suhteen.

EU-vaalitulokset tulevat päällekkäin Suomi-Venäjä -ottelun kanssa. Matti sanoi, että katsotaan vain vaalituloksia, sillä eihän sitä loppuottelua uskalla katsoa. Sitä paitsi arvelen samaa, mitä Ylen Aamutelkkarin naistoimittaja. Jos katson loppuottelun, Suomi häviää takuuvarmasti.

Luen revaltaavio.orgista marxilaisen feministin Silvia Federicin haastattelua: http://www.revalvaatio.org/wp/kapitalistisen-patriarkaatin-synty/ Tämä on hyvä Federiciltä:

"Vuonna 1972 olin lukenut italialaisen feministin Maria Dalla Costan artikkelin The Power of Women and the Subversion of Community. Tuossa artikkelissa Dalla Costa esitti analyysin kotityöstä, joka ratkaisi hetkessä useita kysymyksiä, joita olin pyöritellyt päässäni. Vastoin koko radikaalin ja liberaalin kirjallisuuden kuvausta kotityöstä, hän esitti että kotityöt – kotitaloustyöt ja kaikki muut toiminnot, joilla uusinnamme elämämme – ovat tosiallista työtä ja välttämätöntä työn kapitalistiselle järjestykselle. Kotityö ei tuota ainoastaan aterioita ja puhtaita vaatteita, vaan uusintaa koko työvoiman ja on siten oikeastaan kaikkein tuottavinta työtä kapitalismissa: ilman uusintamistyötä mikään muu tuotannon muoto ei olisi mahdollinen!"

Tämän raksaliikkeen toimitusjohtaja lähtee kohta siivoamaan tai ainakin harkitsemaan sitä kodinhoitohuoneeseen, jossa hallituksen puheenjohtaja jo pesee villaisia saapassukkiaan ja nokialaistensa villasyylinkejä.

Matin entinen vaimo on koulutettu kodinhoitaja ja mies itse tulee aivan eri vuosikymmeneltä kuin minä. Välissä tuntuu olevan kokonainen maailmanhistoriallinen ero suhtautumisessa naisten asemaan ja uusintamiseen. Federic sanoo sitä, että kodin ulkopuolinen palkkatyö ei loppujen lopuksi vapauttanutkaan naista niin paljon kuin olisi voitu ajatella.

Monet vassarinaiset uupuvat tälläkin hetkellä kaksoistaakan alle: "Oma työ ja lapset". Mihin väliin tunget politiikan ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen?

"Kotitöitään vastaan kapinoineet naiset ovat kärsineet suunnattomasta syyllisyydentunteesta." sanoo Federice. Hänen mukaansa se, että naiset alkaisivat vaatia palkkaa kotityön tekemisestä, on sama kuin orjat alkaisivat katkoa kahleitana. Lyyhistyessämme pyykkivuoren alla meidän on tiedostettava se, että olemme taistelevia kotityöläisiä.

Marxia mukaellen asian voi ilmaista myös näin: "...Kotityö on osa ”tuotantolinjaa”, joka tuottaa työvoiman." Ei tässä ole mitään mystiikkaa ja äitimyyttistä. Kyllä alfauroskin voi hätätilassa imettää.

Kello on kolme

Tuli siunattu ukkonen. Jospa huomenna sataisi jo räntää. Näin paksu ihminen kestää huonosti hellettä.

Istun yöpaita yhä yllä ja selailen sinne tänne facebookia. Onkohan kokoomuskökkäreiden sivuilla tällainen meininki kuin meiläisten? Mukava on katsoa, kuinka ihmiset kuvaavat äänestyskopissa äänestyslippuaan ja innostavat ihmisiä vaaliuurnille. Meinasin tosin tukehtua tikahtuneeseen tirskuntaani, kun opiskeluaikainen ystäväni, nykyinen Ylen toimittaja, ei edes tiennyt, mitä puoluetta äänestäisi.

Meinasin panna kommentin, että aijaa, eivätkö Ylen toimittajat kirjoitakaan työsopimuksensa yhteydessä alle paperia, jossa sitoudutaan joka tapauksessa ja kaikkien vaalien yhteydessä makeilemaan kokoomukselle. Minä oikeasti luulin:)

No, sitten joku keksi ehdottaa Ylen toimittajalle Li Anderssonia (toivottavasti vas. tuleva pj. ja ensin toinen meppimme), joka olisi sinänsä turvallinen valinta, sillä tällä on takana nimekästä väkeä myös pääkaupunkiseudun toimittajien makuun, mutta kommenttina oli, että kyllä Li muuten, mutta entä muu Euroopan kommunistiporukka.

Siinä vaiheessa kikatin jo niin, että roikuin puoliksi keittiön pöydän alla. Hirrrrrrrveät Euroopan kommunistit - voi hui ja venäjäksi se!

Äsken tekstaroitiin Hannulan Ullan kanssa Pia Lohikoskesta (vas. EU-ehdokas). Ilmaistaan tämä nyt näin, että kannattamassani Heikki Patomäessä (vas.mies) ei ole muuta vikaa kuin se, että hänen nimensä ei ole Pia Lohikoski ja siis se, että Patomäki on mies.

Suihku- ja kodinhoitohuoneesta olen poistanut arkeologiset koiran- ja kissankarvakerrostumat. Pyykkiä on pesty varmaan kuutisen koneellista. Nythän pyykit tietysti vettyvät ulkona rankkasateessa. Matti soitti matkalla Limaniemeen, että käy äkkiä hakemassa ne pois.

Sanoin, että joutaahan tuota. Minkä kesä kastelee, sen myös kuivaa, sanoi meidän isän. Kuopuksen kanssa tuli riideltyä ja huudettua. Esikoinen tuli käytettyä juuri pissalla. Ehkä en malta siivota enempää. Elämäni jännittävimmät EU-vaalit. Pitää taas mennä facebookiin katsomaan viime perjantaisen Jo riittää -miekkarin videotallenteita.

Helsinki näyttää olevan unelmakaupunki. Miekkareitakin perjantaina kaksin kappalein. Yhteensä noin 1 200 ihmistä liikkeellä.