Fasismin lumous luettu loppuun

Mutta Jutta Urpilainenhan on luokkapetturi -
kukapa demari ei olisi?

su 4.5.2014

Kannatti lusia emeritusprofessori Tarmo Kunnaksen Fasismin lumous loppuun. Tunnustan, että jotkut kohdat lähes 700-sivuisessa opuksessa hyppelehdin yli. En vain saanut kiinni ranskalaisista fasismiin lumoutuneista intellektuelleista, kuten Alphonse de Chateaubriantista. Eihän kyseisen pihvimiehen sukunimeäkään voi kirjoittaa ilman, että imuroi netistä a:n päällä olevaa aksenttimerkkiä.

Sitä paitsi fasisti-Alphonse ei ole ranskalainen kirjailija, joka on antanut nimensä pihville. Varsinainen pihvimies oli aiempi, Francoise. Ja tämäkin nimi tuli varmaan kirjoitettua väärin. En lähde etsimään c-kirjaimen hipsuja.

Kirjoitan tätä keittiön pöydän äärellä ääliömäinen Huawei-nettirasia sammahdelleen. Varsinainen riemurasia. Tämänkin merkinnän otsikon olen kirjoittanut ainakin viisi kertaa ja aina, kun käväisen jollain muulla sivulla netissä ja palaan luonnoksiin, on koko merkintä hävinnyt taivaan tuuliin.

Siirryin äsken Libre Officeen ja läppärin työpöydälle.

Tarmo Kunnas on kirjallisuus- ja ranskan kielen tieteilijä. Hän esittelee kirjan alkupuolella käyttämänsä hermeneuttisen tutkimusotteensa. Hermeneuttinen tutkimusote koettaa tutustua tutkimuskohteeseensa syvällisesti ja inhimillisesti.

Opiskelin Tampereen yliopistossa toimittajaksi aikana, jolloin oli vielä sellainen vanhanaikainen opetusala kuin sanomalehtioppi. Sanomalehtiopissa korostettiin objektiivisuutta ja tasapuolisuutta.

Me toimittajatutkintolaiset olimme yliopiston porvaripuolella. Ja se näkyy. Valtamedia on kansoitettu lussukoilla yleisporvareilla, jotka toistelevat, että mehän emme ole lainkaan sitoutuneita mihinkään. Objektiivisesti ja tasapuolisesti valtamedia kertoo sen, mitä sanovat kokoomus, demari-kokoomus, vihreä kokoomus ja persu-kokoomus.

Heppu nimeltä
Teun A. van Dijk

Kun diskurssianalyysi ja dekonstruktio tulivat pintavaahdoksi, me olimme jo ulostetut yliopistosta pihalle. Jyrki Lehtolan ja Markku Eskelisen Sianhoito-opas oli kyllä ilmestyessään vuonna 1987 kiehtova, mutta minä kirjasta lukiessa ajattelin, että olen kyllä enemmänkin heikkituruslainen ja perinjuurin maalta.

Sehän ei ole muotia vieläkään.

Postmodernin romaanin Jumalaan Matti Pulkkiseen tutustuin vasta Lapinlahdella asuessani. Nyttemmin Jyrki Lehtola on sanonut itseään Eeva-lehdessä oikeistopunkkariksi ja Markku Eskelinen esiintyy netissä kybertekstien narratologina. Minä luulin, että on muuttunut kyberkommunistiksi, mutta ei kai sitten. Huoh.

Joka tapauksessa on olemassa sellainen heppu, kun Teun A.van Dijk ja tässä yhteydessä arvelen Kiteen kommunistin arvaavan, mistä muistan tyypin sukunimen. Kyrvästä tietenkin.

Teun A.van Kyrpä on kehittänyt kriittisen diskurssianalyysin teoriaa. Kriittinen diskurssianalyysi keskittyy rooliin valta-aseman (uudelleen)tuottamisessa ja haastamisessa. Valta-asemalla tarkoitetaan tässä eliittien, instituutioiden tai ryhmien harjoittamaa sosiaalisen vallan käyttöä, josta seuraa sosiaalista eriarvoisuutta

Nyt vain odotellaan, että ihmiset huomaavat Suomessakin olevan kriittistä diskurssianalyysia tuottavia tahoja.

Voima-lehdessä jokunen numero sitten muudan britti kehotti kaikkia käymään pahimpien suomalaisten markkinaliberalisminuoleskelijoiden kimppuun. Donna Roberts oli huomannut, että kaikenmaailman joka tuutista tunkevat Tuomas Enbusket, jotka kehottavat yrittäjiä tekemään vähemmän ja ajattelemaan enemmän, sekä Mikael Jugnerit, jotka ovat sitä mieltä, että ketterät yritykset selviytyvät, ovat ammentaneet markkinaliberaalit aatteensa suoraan Thatcherilta.

He haluavat olla voittajien puolella. Juttu löytyy Fifi.fi:stä otsikolla Anglofiilit, jotka rakastavat uusliberalismia (Voima 1/2014).

Roberts huomaa kuvion kauhistuttavuuden:

"Nuoret uusliberaalit tuntuvat ihailevan juuri niitä nyky-Britannian kauheuksia, joita anglofiilit eivät yleensä suostu näkemään: yhteiskunnallista epätasa-arvoa, elitismiä, rajoittamatonta kaupallisuutta, rikkaiden verohelpotuksia, asuntokuplia, yritysetuja, veronkiertoa ja piittaamattomuutta heikoista ja työttömistä." http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2014/numero-1/anglofiilit-jotka-rakastavat-uusliberalismia

Ei riitä, että sanotaan porvarien käsitysten olevan hieman hupsuja. Minusta pitää sanoa, että porvari sekä näyttää sialta että on muutenkin vastenmielinen.

Ja sekin pitää nyt tässä yhteydessä sanoa, että Uutisvuodon alati hymyilevä Baba Lybeck on outo yhdistelmä. Hänellä on treenatun maratonistin vartalo, mutta myös allipaasikivet.

Kuten huomaatte, poliittisesti mahdollisimman epäkorrektia ja iljettävää on puuttua ulkoisiin ominaisuuksiin. Vasemmistoa kohtaan saa koko ajan olla ylimielinen, mutta porvarin ulkonäöstä ei saa sanoa mitään.

Kaikkihan me
tykätään kokoomuslaisista

Tunnen oloni edelleen vapautuneeksi ilman Hesaria ja oheistuotteita. Hesaria voi lukea vallan hyvin katsomalla Yleisradion ohjelmia.

Ylen kanavilla porvaritoimittajat haastattelevat toisen viestintävälineen porvaritoimittajia eivätkä näe mitään kummallista esimerkiksi Kokoomuksen puheenjohtajakisaehdokkaiden täydellisestä samankaltaisuudesta. Aivan vitun sama muuten, kuka kokoomuksen puheenjohtajaksi valitaan.

Tämä tuli eilen mieleen, kun jäin vahingossa Uutisvuodon ääreen. Ei yhtään pahaa sanaa kokoomuksesta tai puheenjohtajakisasta. Hyvä, ettei allipaasikivi-Baba Lybeck uutisvuotostudiossa silittänyt Henna-Heppatyttö Virkkusen (kok.) käsivartta.

Demarien puheenjohtajakisasta uutisvuotolaiset sen sijaan löysivät paljonkin sanomista. Kisan paras oli Paavo Väyrynen (kesk.) olemalla oma hauska uusi itsensä. Jari Tervo (ääliö, joka pelkää luokkataistelua) ikään kuin kutistui studion oikeaan laitaan.

Kirjassaan Fasismin lumous Tarmo Kunnaksella on hermeneuttinen kuvailuote kohteeseensa. Hän ei esitä fasismia historian rikossarjana ja sanoo, että poliittinen hyväuskoisuus ei ole ominaista vain taiteilijoille ja runoilijoille, vaan kaikille ihmisille.

Kunnaksen mukaan yleensä ihmiset eivät joudu koskaan miettimään, toisin kun suuri osa fasismiin erehtyneistä intellektuelleista, kuinka kevyin perustein he ovat valinneet oman poliittisen totuutensa.

Tämän tahtoisin sanoa lapinlahtelaiselle viherpersulle Pekka Kuisminille tai sluibaduibatyhjiödemarille Matti Karppiselle, jotka oksentavat usein päälleni neuvostoliittoa. Kaiken lisäksi, vaikka on lukenut mies, Kuismin jäi kiinni "Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla" -sanonnan porvarillisesta käytöstä.

Hän oli sitä mieltä, että mitään ei kannata tehdä; köyhät ovat aina keskuudessamme ja hyvään pyrkiminen johtaa väistämättä Neuvostoliiton paluuseen.

Ystävällisesti vastasin, että vanhin esittäjä, joka Helvetin hyvien aikomusten kiveämälle tie -lausumalle on löydetty, on ranskalainen pyhimys Bernard Clairvauxlainen (1090-1153). Tämä sanoi: " L'enfer est plein de bonnes volontes ou desirs" eli "Helvetti on täynnä hyvää tahtoa ja hyviä toiveita".

Lausumalla tarkoitetaan, että ei pidä ainoastaan aikoa, vaan myös tehdä. Huvittavaa sakkia tämä täkäläinen "lukeneisto".

Valta tekee
kauniiksi

Kunnas jatkaa Fasismin lumouksessaan, että jokainen on riippuvainen politiikasta raportoivista, tendenssivoittoisista lähteistä ja informaatiosta, jota manipuloivat imagonrakentajat ja myös itse poliitikot.

"Poliittinen totuus on tänäänkin sarja subjektiivisia tulkintoja, sepitteellisiä suuria kertomuksia ja juhlallisia muotokuvia tai vastustajista piirrettyjä satiirisia karikatyyreja." (Tarmo Kunnas Fasismin lumous s. 629)

Koska kaikilla on taipumus etsiä vallan haltijoista karismaa ja palvonnan kohteita, pitää mielestäni koko ajan pyrkiä pudottamaan vallan kauniit ja rohkeat jalustaltaan. Se, että näkee vallanhaltijan väistämättä kauniina, lienee inhimillistä.

Kun alkaa tuntea vallanhaltijaa kohtaan positiivisia tunteita, pitää heti zoomata tämän tursuileviin sierainkarvoihin.

Antti Rinteestä (se hieman virtahevon oloinen demari-ay-mies puheenjohtajakisassa) sanoisin pikkuisen jotain hyvää sen vuoksi, että on kuulema luonnehtinut itseään sosialistiksi. Eilen televisiouutisissa joku nainen huomautti, että Antti Rinne on sosiaalidemokraatimpi kuin kansakoulunopettaja Jutta Urpilainen.

Mikä muuten on aika hyvä ominaisuus demarien puheenjohtajakisassa! Voi tosin olla, että demarit eivät halua demaria puheenjohtajakseen.

Tampereen anarkistien lapsisotilaat huusivat Jutta Urpilaisen vappupuheen päätteeksi, että Urpilainen on luokkapetturi. Voihan istuva puheenjohtaja ollakin, mutta kukapa demari ei olisi.

Matillani on tapana sanoa, kun jossakin on kylttejä matelijanäyttelystä, että demarit siellä koolla.

Jutta Urpilaisen kunniaksi on kuitenkin mainittava se, että hän on chav - huonosti käyttäytyvä ja hieman alaluokkainen, tässä tapauksessa alemman keskiluokan nainen - verkkosukkahousukuvineen. Osuin katsomaan yhden Rinteen ja Urpilaisen kaksintaistelun, jossa Urpilainen hyökkäsi kömpelön kilpakumppaninsa kimppuun kuin valkyria.

Valkyria kirjoitetaan muuten yhdellä y-kirjaimella. Vakyriat olivat skandinaavisessa mytologiassa taistelun hengettäriä. Mielenkiintoista nimittäin on, että demarivalkyria olisi tahtonut teurastaa kilpakumppaninsa nimenomaan tämän sosiaalidemokraattisen aatteellisuuden vuoksi.

Vasemmistolaisuus näyttää Urpilaiselle olevan kipua tuottava puheenaihe.

Toisaaalta Urpilaisesta olen lukenut sanottavan, että tämä ei ole koonnut ympärilleen hovia. Olen kerran nähnyt Urpilaisen livenä. Kesän 2009 Vapaus valita toisin -foorumilla, jossa Urpilainen käveli Kulttuuritalon lavan läpi vasemmalta oikealle korkokengät kopisten.

Näytti vihaiselta ja jotenkin ... perinjuurin yksinäiseltä.