Luokkasunnuntai

Adoroa etsimässä

su 15.6.2014

Mielessäni on jotain aivan muuta kuin tämä merkintä. Tarkoituksenani on kommentoida gesss... ei kun Hannu Hyvöselle tämän haastattelua viimeisimmässä Elonkehässä (Kulttuurievoluutio tarvitsee uuden suunnan 2/2014 s. 4-12). En tiedä, mistä aloittaa, sillä jos minä koen Hyvösen gestapoksi, tämä kokee minut falskiksi.

Jännitteisyys tekee korkean kynnyksen kirjoittamiseen, tunnustan. Olisipa pullaa, kuuluu raittiusaktivistin versio Arhinmäen somessa kiertävästä klassikosta: "Olisipa kaljaa."

Merkinnän otsikko Luokkasunnuntai tarkoittaa sitä, että tänään kirjoitusta mielessäni käännellessä olen pessyt pyykkiä. Löysin rottinkikorista, josta en ole koskaan pitänyt, pöytäliinoja. No, meillä ei pidetä myöskään pöytäliinoista tai pöytäliinoja. Päätin kuitenkin pestä valkeat pöytäliinat.

Eihän sitä koskaan tiedä, jos joskus vaikka tarvitaan kipeästi valkeita pöytäliinoja. Toisaalta, jos meillä joskus on pidot, tilaan paikalle Mika Kinnusen, joka liinoittaa ja kattaa koko pöydän siinä ajassa, kun minä haron muistiani ja käyn läpi laatikoita, että missä pirussa ne pöytäliinat ovatkaan.

Yhden sisustusliikkeen tein. Hain tupaan yläkerrasta Palestiinan kartan.

Oikeastaan Hyvönen puhuu Elonkehässä myös siitä, mikä askarrutti minua kirjailja Matti Pulkkisessa. Pulkkinen pursusi vasemmistovihaa Romaanihenkilön kuolemassa. Osin Pulkkisen viha on ymmärrettävissä vasemmiston pikkkuruisen hegemoniapuheen valossa. 1970-luvulle tultaessa vasemmistolla oli hienoinen julkisen puheen valtaote.

Nyt julkisen puheen valtaote on kaupunkilaisilla city-vihreillä, jotka vaahtoavat ilmastonmuutoksesta. Siitä on mielestäni tärkeä puhua, mutta kun Pikku Kakkosen lastenohjelmissakin kehoitetaan lapsia ilmastonmuutoksen torjuntaan tai Oras Tynkkysestä tehdään juttuja naisten lehtiin, jossa otsikkona on I love ilmastonmuutos, ei voi mitään: yrjöttää kuin Matti Apupapusta.

Vihreät nielaisivat Pentti Linkolan omintakeisen sekä ihmis- ja vasemmistovihamielisen fasismin. Muistan, kuinka Suomi-lehden lopettajaisien yhteydessä Pekka Haavisto iloitsi, että vaihtoehtomediaa ei Suomessa enää tarvita, sillä Hesari kirjoittaa kaikesta. Juu, Hesari kyllä kirjoittaa edelleen kaikesta, mikä ei millään lailla uhkaa kapitalismia tai porvareita.

Vihreäthän alkoivat muodostua oikeistopuolueeksi jo heti kättelyssä. Pelossa, että Suomen vihreistä tulee samanlainen vasemmistopuolue kuin Saksassa, vihreän kansaliikkeen valtasivat liberaalien jäännöserät.

Linkola oli Matti Pulkkisen perheystävä. Pulkkisella on kuvaus Linkolasta kirjassaan Ehdotus rakkausromaaniksi. Ja pesäpuu itki lähti kahden täällä viettämänsä yön jälkeen takaisin Lapinlahden kirjaston hyllyyn. En tykännyt kirjan sävystä. Mielestäni Pulkkinen esittää kotikyläläisensä siinä epämiellyttävinä, tyhminä ja penseinä.

Tai sanotaan nyt näin, että kummallista - kirjassa ei tuntunut olevan ketään Nurmeksen Pökkelön-kyläläistä, joka olisi jollain lailla edes siedettävä. Koko kirjan sävy oli ihmisvihamielinen, kyyninen. Oikeistolainen.

Niin. Hyvönen vieroittui Vihreästä Liitosta sen vuoksi, että siitä tuli oikeistopuolue. Äärioikeistolaiset vihreät vihreät majoittuivat myöhemmin Elonkehän ympärille - ja loppujen lopuksi koko Ekologinen puolue hyytyi Veltto Virtas-pelleilyyn. Siinä vaiheessa, kun Elonkehää alkoi päätoimittajaa joku Anneli-niminen täti, jolla oli etupäässä hm ja anteeksi, tyhmät jutut, lakkasin tilaamasta lehteä.

Hyvönen päätoimitti Elonkehää Eero Taivalsaaren jälkeen - käsittääkseni tyhmiä juttuja kirjoittelevaa Anneli Jussilaa ennen.

Googlasin äsken Anneli Jussilan. Hän esiintyy muun muassa Eero Alénin Linkolan soutajan päiväkirjassa: "Osansa salakuuntelijan muistiinpanoissa sai Linkolan luona tuohon aikaan asunut Anneli Jussila, joka on sittemmin julkaissut merkittäviä syväekologisia tekstejä niin lehdissä kuin kirjoissakin." http://www.kiiltomato.net/eero-alen-linkolan-soutajan-paivakirja/

Jeesus sentään. Minusta Anneli-täti lässytti joutavuuksia Elonkehässä ja koko syväekologinen fraktio alkoi tuntua enemmän tai vähemmän pelleilyltä. Alénin kirjan on Kiiltomatoon arvostellut Pertti Koskimies. Kohta pitää googlata Pertti Koskimies, jotta tietäisi, miksi hän niin sanoo.

Pulkkisen Romaanihenkilön kuolemassa kuvioon tulee sivulla 153 toveri Adoro Aduru. Siitä lähtien kirjailija puhuttelee kirjoituksissaan herra Adoro Adurua eikä missään oikein käy ilmi, kuka heppu on. Löysin netistä Adorno-nimisen ... nyt tämä typerä riemurasia, Huawei, tiputtaa minut laajakaistalta, jos avaan yhtä aikaa sekä Kemppisen että Adornon.

Theodor Adorno kuului niin kutsuttuun Frankfurtin koulukuntaan, jonka muita jäseniä olivat muun muassa Max Horkheimer, Herbert Marcuse ja Jurgen Habermas. Jurgenillä on nimessä saksalainen uu, mutta en jaksa etsiä sitä netistä tähän. Pulkkinen varmaan tarkoittaa eri Adoroa - hänen puhuttelemallaan hepulla ei ole nimessään n-kirjainta, mutta mukava on, että kirjailija näin monta vuotta kuolemansa jälkeen usuttaa miettimään Frankfurtin koulukuntaa ja populaarikulttuurin krittiikkiä.

Adorno oli Seppo Heikinheimon, Mätämunan muistelmien, mielestä vaikeaselkoinen ja tolkuton, mutta tässä on kyllä asiaa:

"Hänen mukaansa kulttuuriteollisuus manipuloi väestöä tuottaessaan ja levittäessään kulttuuritavaroita joukkotiedotusvälineiden kautta. Populaarikulttuuri oli yksi syistä, joiden vuoksi ihmiset muuttuivat passiiviseksi. Populaarikulttuurin kuluttamisen kautta saatavilla olevat ´helpot nautinnot´ tekivät ihmisistä tottelevaisia ja tyytyväisiä, huolimatta siitä miten huonoissa taloudellisissa oloissa he elivät. Vaihtelu kulttuurihyödykkeiden välillä saavat ne näyttämään erilaisilta, vaikka ne ovatkin vain saman teeman variaatioita."

Kapitalismi ei kaadu rockkenrollilla eikä punkillakaan. MOT.