Luokkatietoisuustyö

Kannattaako marginaaliryhmien kanssa olla tekemisissä?

ma 16.6.2014

Eilen kirjoittelin Hyvösen Hannulle palautetta Elonkehän haastattelustaan. Jäi pois oikeastaan se, mitä halusin sanoa. Jos olisin sanonut, olisin ehkä kuulostanut teennäiseltä. Teen nyt sen tässä, sillä blogissani voin olla niin myötähäpeää herättävä kuin haluan. Tämä on oma blogini eikä tätä tarvitse lukea, jos ei tykkää.

Hannu Hyvönen (Elonkehä 2/2014 s. 4-12 Kulttuurievoluutio tarvitsee uuden suunnan) visioi Suomelle vaihtoehtoisen talousohjelman. Nythän "jossain" on selvästi päätetty, että Suomi on kehäkolmosen ulkopuolella raaka-aineita tuottava banaanivaltio uraanikaivoksineen, ydinvoimaloineen ja susialueineen.

Hyvönen sanoo sen, minkä minä sanoin myös johtamisen ja yrittämisen erityisammattitutkinnon opiskelemisen aikaan kierrellessämme entisen Koneistus-Kailanin konehallissa. Meille huippuhienoja vermeitä esitteli tulevan Timacon yrittäjäpuoliso, Koneistus-Kailanin insinööri.

Mietin siinä ääneen, milloin kaikki maasta kaivettu metalli voidaan kierrättää. Timaconin yrittäjä näytti miettivältä. Ei tyrmännyt ajatustani. Sama ajatus on tullut mieleeni monta kertaa, kun pihaamme näyttää olevan seudun henkilö- ja pakettiautojen loppusijoituspaikka. Aitassa olevilla Saabin osilla voisi rakentaa kierrätys-Saabin tai mahdollisesti lentohärvelin.

Appropos - Volkkarin voi taas katsastaa. Siinä on nyt reikä pohjasta hitsattuna, syylärin letku vaihdettu ja takavalon polttimokin on toimiva.

Hyvönen listaa lisäksi biologisen tuotannon ja orgaanisisista raaka-aineista valmistetut kulutustavarat öljypohjaisen muovin korvikkeeksi. Eilen tämäkin tuli mieleen, kun ripustelin valkoisia pöytäliinoja narulle. Muoviset pyykkipojat ovat hapertuneet, puiset pyykkipojat olivat vielä kondiksessa.

Muovi esiteltiin maailmanmarkkinoille Lontoon maailmannäyttelyssä vuonna 1862. Sitä ennen ihmiskunta on selviytynyt arjestaan vallan hyvin ilman muovituotteita. Luonnonmuovejakin voidaan valmistaa kasvi- tai eläinkunnan polymeerimateriaaleihin, kuten selluloosaan, ligniiniin, kitiiniin, kaseiiniin ja sellakkaan, pohjautuvina.

Muovit rynnivät markkinoille sen takia, että materiaali on lujaa, se eristää sähköä, se on vesitiivistä ja kevyttä sekä siksi, että muoviraaka-aineet ovat olleet edullisia. Ne ovat syntyneet öljynjalostamisen sivutuotteina.

Tissit! ja yhteiskunnan kaarituki

Silikoni on täysin synteettinen muovi. Pienirintaiset täyttäköön tissinsä jollain muulla materiaalilla - ja Sirpa Pietikäinen huulensa. Eiköhän niihin tarkoituksiin löytyne jokin muu aine. Ja sitä paitsi. Eihän esimerkiksi rintaliivien kaaritukien välttämättä tarvitse olla muovia.

Rintsikat voitaisiin standardisoida niin, että kullekin naiselle annettaisiin murrosiässä yhdet irrotettavat kaarituet - tai ehkä kahdet - toiset varalle. Kaarituet irrotettaisiin aina rintaliiveistä pesun ajaksi. Pienirintaiset saisivat verohelpotuksia, sillä he eivät tarvitse  yhteiskunnan kaaritukea.

Jos he haluaisivat suurentaa rintansa jollain luonnon materiaalilla, joutuisivat kustantamaan lystin itse.

Kuka sanoi, että sosialismi ja suunnitelmatalous on mahdoton toteuttaa käytännössä? Onhan nyt aivan päivänselvää, että irrotettavat kaarituet ja yhteiskunnan kaarituki on paljon parempi systeemi kuin pesukoneessa rintaliiveistä irtoavat osat, jotka vielä hyvässä lykyssä saattavat rikkoa koko koneen.

Ekoyhteisöt, ekokeksijät ja ekorakentajat

Hannu Hyvönen lisää haastattelussaan, että meillä Suomessa on olemassa kenttä ekoyhteisöjä, ekokeksijöitä ja ekorakentajia. Minä lisään tähän kohtaan, että radikaalein ja edistyksellisin porukka liikkuu maailman sosiaalifoorumiliikkeessä.

Sosiaalifoorumiliike on nyt tällä hetkellä ilmeisesti tilassa, jossa vihreät olivat väenkokouksiensa aikaan. Vihreät tulivat siihen tulokseen, että pelkillä väenkokouksilla ei saada aikaan mitään. Pitää suuntautua poliittiseen vaikuttamiseen.

Tosin Itä-Suomessa ei vielä ole nähty ensimmäistäkään sosiaalifoorumia. Olen koettanut viestiä sosiaalifoorumeista muun muassa Portaanpään opiston rehtori Petri Järveläiselle, mutta tämä tajusi minut perusteellisesti päin persettä.

Käski ottamaan yhteyttä johonkin läänin sosiaalitanttaan - Elli Aaltoseen vai mikä se pitkäjalkainen uhkea blondi on. Sosiaalifoorumissa ei ensisijaisesti ole kyse sosiaaliturvasta tai sosiaaliasioista, vaan radikaalista tavasta miettiä uusiksi muun muassa energiaa, ruoan tuotantoa ja ylipäätänsä etsiä vaihtoehtoisen elämän - maanviljelyn, vaatteiden valmistuksen, rakentamisen - malleja.

Olen käynyt monta keskustelua erään iisalmelaisen vaikuttajanousukkaan kanssa siitä, kannattaako marginaaliryhmien kanssa olla tekemisissä. Tämä kuuluu niin sanottuihin valtavirtavihreisiin, inhoamiini city-sinivihertäviin, jolla ei koskaan ole ollutkaan kosketuspintaa maaseutuun. Hyvää ja maatiaista nyxä-vaimoa lukuun ottamatta. On Pörsänmäeltä.

Vaikuttajanousukas on sitä mieltä, että marginaaliryhmien kanssa ei kannata tuhlata aikaa. Minä olen sitä mieltä, että marginaaliryhmiltä voi saada tarpeellista sparrausta eduskuntapuolueisiin. Sehän on jo nähty monta kertaa, että puolueet, jotka ovat mukana vallitsevissa rakenteissa, eivät tuo keskustelun kentälle mitään uutta.

Eduskuntapuolueiden keskustelun kentälle pitää viedä se uusi sanoma - ja luokkatietoisuus. Luokkatietoisuudestahan minun piti tässä kesäkuun ajan. Tai ainakin juhannukseen asti.

Keskustelun kentälle marginaaliryhmien tuomat ajatukset ovat sukua Amerikan radikaalille ympäristöliikkeelle Earth First! (EF!). EF järjestää suoran toiminnan iskuja muun muassa tiesulkuja hakkuualueille. Sillä tavoin se järjestää pelivaraa valtavirran ympäristöpuolueille tai -järjestöille toimia.

Olen uusimassa Elonkehässä vasta sivulla 38 artikkelissa Periferia, keskus ja vihreä vastarinta. Tuttu "Ville" (Ville Rantanen) kirjoittaa yhteiskunnan kolmesta perusantagonismista, perusvastakkainasettelusta: työvoiman ja pääoman, elonkehän ja kapitalismin sekä keskuksen ja periferian.

Nämä ovat perustavaa laatua olevia ristiriitoja, joita ei oikeastaan voi sovitella. On vain kamppailtava. Luotava yhteisrintama, seurusteltava marginaaliryhmien kanssa ja odoteltava, että Vasemmistoliiton puoluesihteeri Marko Varajärvi parantuu hormonimyrskystään ja alkaa jossain vaiheessa keskittyä poliittisiin kysymyksiin rakkaan Outinsa sijaan.

Niin suloista kuin nuoren parin kuhertelun seuraaminen facebookissa onkin.