Maailma ei ole vielä lähestulkoonkaan valmis

Talven luut

to 19.6.2014

Luin äsken Eero Alénin Linkolan soutajan päiväkirjan loppuun. Maria nukkuu vielä ja jääkaappiin nostamani pakastemustaherukat ovat vielä jäässä. Tarkoitus on keittää niistä mustaherukkahilloa, jotta pakastin saadaan sulatettua.

Perhe toimii mystisesti. Olen jonain kesänä keittänyt mustaherukoista hilloa. Olen saanut syödä hillot yksikseni ja Matti on kantanut kamalaa teollisuushillopaskaa kaupasta selkä vääränä jääkaappiin.

Viime vuonna pakastin mustaherukat. Eilen Matti sanoi, että ilman sokeria ne ovat niin väköviä - ei niitä voi syödä. Teki mieleni sanoa, että haista vaan itse... mutten sanonut. Mutisin vain jotain sellaista, että tästä lähtien vartioin hänen aamupuuronsa ääressä joka aamu viiden jälkeen kaulimen kera.

Hillosilmä puuron päällä tulee olla oman pikku vaimosen keittämää eikä Saarioisten äitien.

Ladoin sitten marjat pakastimesta jääkaappiin ja koetin olla purskahtamatta itkuun, kun näin monen kilon jauhelihaklöntin, joka vie pikku pakastimemme sisätilasta neljäsosan.

Klöntti odottaa sahaajaansa. Eilen sain lisäksi tehdä murekkeen ihan itse, sillä mies tuli kattotyömaalta vasta kuuden jälkeen. Siksi Linkolan soutajan päiväkirjan loppuun saattaminen jäi aamuun. Toisaalta ei haittaa, sillä lupasin Marialle, että voi tänään, kun on avustajan vapaapäivä, nukkua pitkään.

Nyt kun hallitukset nostelevat eläkeikää, ei minulla ole kiirettä. Saatan sitten jo eläkeikän kynnyksellä joskus 90-vuotiaana suhtautua kotitöihin tyynesti. Jos nyt edes siihen asti elän. Enkä maksamillani eläkkeillä eläisi ainakaan. 1990-luvulla maksoin YEL-minimiä, mutta olin kuitenkin free lancer, joka sellaista maksoi. Tiedän monia, jotka eivät kyenneet maksamaan sitäkään.

Vaikka en enää ole journalistiliiton jäsen, saan friikkuosastolta sähköpostia. Free lancereiden maksamat jäsenmaksut ovat romahtaneet. Journalistiliitto alkoi selvittää, ovatko myös free lancereiden tulot romahtaneet. Arvelen, että ovat. En tiedä, sillä minullahan ei ole ollut toimittajan työstäni tuloja sitten sen jälkeen, kun Kansan Uutiset lopetti kolumnieni tilaamisen.

Toivottavasti Alexander Stubbille
näytetään joskus Talven luut

Ärräpäissä virisi keskustelu Teeman eilisestä elokuvasta Karkotus. Kerroin sähköpostilistalaisille, miksi en kyennyt katsomaan elokuvaa. Osuin nimittäin televison ääreen katsomaan kohtausta, jossa nälkiintyneen näköinen pikku poika käy taputtamassa jonkun partaukin kanssa pientä aasin varsaa.

Aloin itkeä jo siinä kohtaa.

"Mulle tuli mieleen eilisestä Karkotuksesta Talven luut. Samalla tavalla osuttiin Matin kanssa sitä katsomaan. Meillähän makkarin telkkarin ääni tulee kuulokkeista ja joskus Matti on niin väsynyt, ettei jaksa edes kuulokkeita panna korvilleen. Eilen tuli kattotyömaalta taas niin väsynyt mies, että tuijotti telkkaria ilman ääntä - ja myös ilman tekstitystä, kun sekin pitää makkarin
telkkarinpaskassa erikseen asettaa.

No niin.

Talven luut tuli Teemalta joskus joululomalla. Me istuttiin koko joulu- ja tammikuu Matin kanssa kuin lapinlahtelaisen naivisti Mikko
Valtosen huimassa maalauksessa, joka kertoo masennuksesta. Valtosen maalauksessa taiteilijan alter ego, sellainen makkarapötkön näköinen olmi, jolla on neljä pikku jalkaa ja naama, vain on - sushestvujet - maan onkalossa, josta maan pinnalle johtaa kapea käytävä. Olmi ei koskaan pääse maan pinnalle, sillä on käytävään täysin sopimaton.

Matin ja mun joulu-tammikuuhun kuului vain käsittämätöntä pimeyttä. En päässyt edes hiihtämään, sillä lunta ei ollut. Hommia ei ollut ja Matti oli rannekanavaleikkauslomalla. Joka kerta kun avasin pankkiohjelman, näin, kuinka velkaannumme eksponentiaalisesti.

Talven luut kertoo nuoresta jenkkitytöstä, joka pitää perhettään kasassa jossain Missourin takametsissä. Amerikkalainen yhteiskunta on vetäytynyt jo aikapäiviä sitten jonnekin, jos sitä nyt on missään enää vuoden 2008 romahduksen jälkeen. Äiti on vetäytynyt perhevastuusta masennukseen - itkee vain. Tyttö vie perheen hevoset naapuriin, jotta ne saisivat edes ruokaa.

Isä pitäisi löytää, sillä muuten perheeltä menee talo alta. Isä on pantannut huumeoikeudenkäynnissään perheen talon ja kadonnut jonnekin. Tyttö lähtee etsimään isäänsä ja paikat, joissa hän käy, voisivat olla mistä tahansa Varpaisjärveltä, Kiteeltä tai muusta tämän valtion hylkäämistä pers´lävistä, jossa asuu vain rasistisia uusnatseja (ihmiset yrittävät sillä tavalla pitää itsetuntonsa rippeet yllä), köyhiä ja  lääke-viina-sekakäyttäjiä.

Olen käynyt tässäkin pitäjässä sellaisessa paikassa, jossa ei enää käy edes Ylä-Savon jätehuolto. Suuressa talossa asuva köyhä kasaa roskapussit piharakennukseen. Osa pusseista on keittiön takaisessa eteisessä. Asukas käyttää takapihan uloskäyntiä, koska pääeteisessä haisee niin pahalta.

Kertaan nyt vielä senkin, että muutama kesä sitten olin isännöitsijän apuna valvomassa erään päihdekämpän siivousta. Asukas oli kavereidensa kanssa niin sekaisin viinasta ja lääkkeistä, että oli paskantanut muun muassa siivouskomeroonsa. Ja kussut mehukannuun, jonka oli asettanut sänkynsä viereen nerokkaasti. Kyse oli ylemmän keskiluokan uudesta ja kalliista rivitalosta.

Minun puolestani olisivat voineet ryypätä kämpässä vaikka maailman tappiin, mutta muut ylemmän keskiluokan juopot, jotka talossa asuvat edelleen (keskiluokallahan ei hienoine viineineen mitään alkoholiongelmaa ole) olivat alkaneet valittaa.

Minusta juomislegendoissa ja kapakkikertomuksissa ei ole paljoakaan hauskaa, jos ollenkaan.

Ymmärrätte varmaan, miksi vihaan viinaa, sillä näin, kuinka tuskallinen
kuolema XX:llä oli - kuoli sisäisiin verenvuotoihin sen vuoksi, että maksa, joka poksahti ja lakkasi toimimasta, aiheutti sen, että hänen syntyi kohjuja. Kohjut rikkoutuivat ja XX valutti verensä sisään päin. Ja sitten tuli kuolema.

(Saatanat, juokaa vain punaviinejänne ja tuoppejanne. Loppunne on karmea. Tulen kusemaan hautakivillenne.)

Talven luissa tytön pitää löytää isänsä. Syrjäkylänpers´lävessä, jossa perhe asuu, on jäljellä vain sukulaisia. Sukulaiset kaikki ovat
metamfetamiinikauppiaita ja väärinkäyttäjiä. Sukulaisnaisissa on kuitenkin sen verran solidaarisuutta, että näyttävät tytölle, minne tämän huumehommelin välien selvittelyissä tapettu isä oli haudattu. Isä oli upotettu johonkin hyisen kauniiseen lampeen ja tyttö ei saa isänsä ruumista ylös - painava kun on - mutta sukulaisnaiset ovat näppäriä. He olivat varustautuneet moottorisahalla.

Tyttö sahaa isältä käsivarret irti. Molemmat varmuuden, jotta poliisi uskoo, että tämä ei ole antanut toista kättään välttyäkseen oikeudenkäynniltä. Tyttö vie poliisin työpöydälle isän käsivarret jossain kaameassa muovipussissa ja perhe saa pitää talon. Tyttö pikku sisaruksineen menee kotiin ja seuraava operaatio lapsilla on, että he nylkevät oravan, jotta olisi edes jotain syötävää.

Toivottavasti rattopoika Alexander Stubb näkisi joskus Talven luut -elokuvan. Ihannemaa Yhdysvallat, juu. Tänne vain TTIP-sopimus, vittu joo. Sitähän me nyt kaipaamme: http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3187896/asiakirjavuoto-paljastaa-julkiset-palvelut-vetta-myoten-mukana-ttip-neuvotteluissa

Maanantaina selvittelin pitkin Lapinlahtea, missä lienee puutarhatonttumme, jonka avannepussi oli taas hajonnut meidän aittaan. Aitta on yltä päältä ulosteessa. Matti soitti poliisit, jotta puutarhatontusta tulisi merkintä edes jonnekin. Poliisit eivät ottaneet aitassa makaavaa raatoa kyytiinsä, sillä haisi liian pahalle.

Tonttu siirtyi aitasta makaamaan kulmalla olevan asuntovaunun alle. Asuntovaunussa asuu paikallinen kansalainen, joka ei saa mistään asuntoa, ja tyttöystävänsä. Perjantaina iltapäivällä, kun olimme lähteneet kohti Tohmajärveä, soitti Työttömien yhdistyksen XX tontulle ambulanssin. Tonttu oli viety terveyskeskukseen.

Lauantaina oli Meijerin Tauno Kääriäinen kuollut. Maanantaina puutarhatonttu istui kirjaston lehtilukusalissa terveen ja
hyvinvoivan näköisenä. Luki varmaan päivän Hesarista, kuinka Stubb oli ottanut itsestään hymyilevän selfien kokoomuksen kokouksessa.

Pia

Me uusliberaali-Suomen ylijäämä toivomme, että meille olisi vielä käyttöä. Juha Siltala on kirjoittanut Akavan erityisalojen Yhteenveto-lehteen seuraavaa:

"Tarpeelliset työt eivät ole kadonneet vaan ruuhkautuneet odottamaan tekijäänsä, vanhustenhoidosta homekoulujen, tieverkon ja viemäreiden kunnostamiseen, puhumattakaan perustutkimuksesta, jonka avulla uudet energialähteet saataisiin vihdoin käyttöön. Julkisten palveluiden alasajo uusliberaalin ihanteen mukaisesti jarruttaa talouskasvua, todistelee investointipankkiiri Daniel Alpert. Hän ehdottaa USA:n talouden käynnistämiseksi massiivista infrastruktuuri- ja koulutusohjelmaa, joka loisi kunnollisia työpaikkoja, kotimaista kysyntää ja vihdoin kannattavia investointikohteita yksityisellekin puolelle. Suomi ei voi painaa rahaa velkoihinsa, mutta ajatus kysynnän ja tarjonnan auttamisesta kohdalleen houkuttaa. J. G. Galbraith piti aikanaan julkishyödykkeitä, koulutusta ja terveydenhoitoa, korkean tuottavuuden töinä siinä missä yksityinen sektori näytti tuottavan bulkkituotteita."