Luokkaviha

la 7.6.2014

Kohta lietsomme luokkavihaa Lapinlahden Työväentalolla. Tai ainakin minä aioin lietsoa. Lapinlahden työväentalolle tulee Suomen sisällissodasta kirjoittanut tietokirjailija Unto Kiiskinen klo 14-16 (Työvis os. Kangaslahdentie 24). Tervetuloa!

Koetan myös olla hysteerisesti keittämättä kahvia, sillä ihan alunperin olen käsittääkseni vain lupautunut tulemaan paikalle. Rahat esimerkiksi ovat niin perinpohjaisesti finito, loppu, slut, end, sidim na mele jne, että toveri Vanhempi Huoneenrakentaja joutui maksamaan tapahtuman ilmoituksen.

Putken päässä näkyy jo valoa. Tänä aamuna muudan asiakkaamme tuli soittamaan ovikelloa ja Matti oli äsken sitä mieltä, että voisimme vallan hyvin siirtyä suunnitelmatalouteen. Tämä on jotenkin tyypillistä. Talvi ja kevät vedettiin vekseleillä. Sen jälkeen kaiken tulisi olla juhannukseen mennessä valmista.

Ei tässä oikein tiedä, itkisikö vai nauraisi.

Eilen kirjoitin, että luen ruotsinsuomalaisen luokkakirjailijan Köyhän lokakuuta. Synestesia teki taas tehtävänsä. Kirjoitin, että Sirpa Alakoski. Etunimen ensimmäisen ja viimeisen kirjaimen muistin oikein. Koska on olemassa melkein samanniminen kuvataiteilija, joka puhui jo 1990-luvulla köyhyydestä, yhdistin tältä etunimen ja sukunimen ensimmäisen osan.

Muistelin Sirpa Alalääkkölää. Köyhän lokakuun on kirjoittanut Susanna Alakoski.

Häntä en kuitenkaan sekoita kokoomusnuorten Susanna Timošenko Koskeen, sillä oikeastaan aina, kun puhutaan nättinaamaisesta kokoomusnuorten kykynartusta aivoni kirjoittavat Susanna Natsi Koski. Nyt se Natsi Koski on mennyt sanomaan, että ay-maksujen verovähennysoikeus pitäisi poistaa ja myös, että jokaisella pitäisi olla oikeus sopia omat palkkansa.

Olen aivan eri mieltä. Olen sitä mieltä, että meillä tulisi kaikilla olla oikeus sopia kokoomusnuorten puheenjohtajan palkka. Esimerkiksi peruspäivärahan verran olisi alkuun hyvä. Sussu Natsi Kilipään palkkaa voitaisiin vuoden päästä nostaa ehkä mahdollisesti takuueläkkeeseen.

Köyhän lokakuussa Susanna Alakoski puhuu luokkavihasta sekä luokkatietoisuudesta. Vitsikästä on, että esimerkiksi SS-lehden, Savon Sanomien, kriitikko Marja Welin pystyy sivuuttamaan molemmat asiat kuittaamalla: "Köyhän lokakuuta voi pitää myös poliittisena kannanottona ja puheenvuorona köyhyydestä ja kodittomuudesta."

Susanna Alakoski huomasi kirjassaan, että ennen pulloja keräsivät lapset, nyt niitä keräävät aikuiset. Juuri tämän vuoksi melkein oksennus pääsi eräässä Lapinlahden yrittäjien tuokiossa Teknologiatalolla. Tuokiossa oli enemmän kallispalkkaisia virkamiehiä, joiden palkat maksetaan verovaroista kuin meitä muita kuin vain itseämme työllistäviä yrittäjiä.

Pöydän ympärillä nousi ylimielinen ja alentuvainen tunnelma, kun tuli puhe pulloja keräävistä köyhistä. Teki mieli huutaa, että te, saatanat, ette tiedä ihmisten todellisuudesta mitään. Palkkanne juoksee, vaikka ainoa ilo projekteistanne on vain se, että te, työllistäjävirkamiehet, saatte rahanne.