Rautavaara, Valtimo, Tohmajärvi

pe 27.6.2014

Kylläpä tuli viime yönä huudettua. Erimielisyys uusien laskujen ulkoasua. Minusta vanha systeemi oli ihan hyvä, sillä vanhassa systeemissä tiedän, minne tulee arvonlisäveroton hinta ja minne arvonlisäverollinen.

Tosiasiassa huusin sitä, että raksaliikkeen tili ammotti tyhjyyttään. Ne, joiden eräpäivät olivat maanantaina, eivät ole maksaneet vieläkään. Ne, joiden eräpäivät olivat eilen, olivat maksaneet eilen, mutta maksu näkyi vasta tänään. Nyt kuitenkin on pakko siirtää jopa rautakauppalaskuja, sillä maanantaina maksan palkat.

Mahakalvoissa on jo reikä. Kurkunpäätä polttaa stressisappi.

Meillä on jopa kolmen ihmisen palkat maksettavana. Se on hienoa. Homma lähtee käyntiin. Ensi viikolla tulee kolme työntekijää lisää.

Eilen blogissani tutkiskentelin sitä, kuka saa kirjoittaa ja mitä. On se vain niin kumma, että miehet saavat kirjoittaa julkeuksia. Nyt kokeilin, saako nainen edes lainata niitä.

Äsken luin keskiviikon Maaseudun Tulevaisuuden. Erkki Pullainen (vihr.) on viisas mies. Tulin siihen tulokseen, kun luin soveltuvin osin papparaisen 70-vuotiskirjan Elämäni Susi-Pulliaisena. Luin kirjan oikestaan vain niistä kohdistaan, jossa Pulliainen kertoi vihreiden alkuajoista - siitä, kuinka Eero Paloheimo, viisas joiltain osin, joiltain osin ihmisvihamielinen ja joiltain osin aivan liian arrogantti, jotta voisi alkaa kansansivistäjäksi, perustaa hökäisi Ekologinen Puolue r.p:n.

Ekologinen puolue r.p. on oikeastaan alkuperäisvihreät. Sen jatkumo on Vihreä Puolue ViPu, jonka Elonkehän lumoissa olen.

Pullainen kirjoittaa lähiruoasta, Venäjän Karjalan maatalouden tilasta ja siitä, kuinka Kiina alkaa olla Afrikasta riistetyn kaukoruoan varassa. (MT ke 25.6.2014 Lähi- ja kaukoruoka kauhoissa s. 2) Kiinan toimet peltomaan kahmimisensa kanssa kiinnostavat. Eilina Gusatinskyhan kävi toukokuussa meidän Suomi, Nato, Venäjä -keskustelun jälkeen toimittajareissulla Kiinassa, mutta luin vierailua koskevan kolumnin Kusarista hajamielisesti. Pitää lukea se uudelleen, jahka joudan.

Erkki Pulliainen huomasi kirjoituksessaan, kuinka Neuvostoliiton aikaan ruoan tuotanto oli ajateltu mustan mullan alueiden kontolle. Hruštšov kävi Amerikassa ja kaiketi siellä innostui maissin viljelystä. Alueiden ruokatuotannon pitää kuitenkin olla omavaraisuuteen perustuvaa, sillä huonosti kävi, kun keskitetty järjestelmä romahti - ja tuli vapaiden markkinoiden Venäjä.

Karjalassa tai Pietarin alueella mummoset siirtyivät ryytimaille. Lasten Zinaida-täti vieläkin elää kesät kasvimaallaan. Tuoreruoan tuotanto oli ja on edelleen paljolti survivalistinaisten varassa. Muu maataloustuotanto Karjalassa oli jätetty rempalleen, kun oltiin ajateltu Neuvostoliiton kestävän ikuisesti ja mustan mullan neuvostotasavaltojen ruokkivan muun imperiumin.

Samaisessa lehdessä oli Ilkka Herlinin maltillinen Kannattaako geenejä muunnella? -kolumni. Vastaus on, että Herlin ei tiedä. Hän kirjoittaa, että tekonlogia on arvaamaton kumppani. Emme pääse siitä eroon, mutta heti, kun jotain käänteentekevää keksitään, on jossain nurkan takana odottamaton seuraus.

Kun on geenimuunneltu glyfosaattia sietävä soijalajike, on saatu myös rikkakasveja, jotka sietävät glyfosaattia, sekä soijaa, joka sisältää glyfosaattia. Glyfosaatti on luonnollisesta aminohaposta glysiinistä tehty fosfanaattijohdannainen - kauhumuistijälkiä herättävä kauppanimi Roundup, joka aiheuttaa keskenmenoja ja sikiövaurioita.

Niin sanottu vihreä vallankumous tarkoitti keinolannoitteiden keksimistä. Nyt on kuulema kehitetty viljakasvi, joka ottaa typen suoraan ilmasta. Sellaisten avulla päästäisiin eroon kasvihuonekaasuista, hienoa, mutta Herlin arvelee, ettemme vielä voi kuvitella, mitä muuta asiasta seuraa.

Viereisellä sivulla Talvivaara-aktiiviset vastaavat Esa Erannin kirjoitukseen (MT pe 13.6.2014). Mainitsin Erannin kirjoituksesta Aarolle ja Aaro sanoi, että vastaus on jo tulossa. Päätoimittaja Lauri Kontron Orpo-kirjoituksessa ilahdutti Jan Vapaavuoren (kok.vihr.höh tai sinne päin) värikäs lausuma siitä, että hallituksessa olo on ollut karmeaa, kun Ville Niinistö (vihr.) on koko ajan oksenteli kauluksesta sisään.

Hienoa, että edes joku uskalsi six packissä oksennella kokoomuslaisten kauluksista sisään. Jotain särinää on ollut myös natsiajan unelmavartalo-Alexander Stubbilla (joku pelle uudessa hallituksessa, viihdemaailman höpöhahmo) ja Paavo Olisipa Kaljaa Arhinmäellä (vas.).

Arhis oli kuitannut Stubbille seuraavasti facebookissa: "On se ikävää, etteivät kaikki ole samaa mieltä kokoomuksen kanssa. Eikö kaikki olekaan niin fantsua? Ja päälle pusihalit.

Tänään Rautavaaralla Pohjois-Savon vaalinaisten Punainen tupa. Huomenna Punaiset Suvipäivät Valtimolla ja sunnuntaina rippijuhlat Tohmajärvellä. Tikkisen Hannelella vielä Jarkko Laineen muistelukirja hetken kesken ja sen jälkeen hän voi ottaa luvun alle Ekovuoden Manhattanilla. Siinä newyorkilainen city-vihreä perhe hifistelee vähällä kulutuksella; elää ilman jääkaappia, kävelee portaita ja pyöräilee työmatkat.

Ihan jees, mutta sellaisesta ihmisestä, joka joutuu tekemään saman sen vuoksi, että ei ole rahaa, kirja varmaankin tuntuu lähinnä irvokkaalta. Miksei televisio tee ihastelevia dokumentteja ihmisistä, jotka joutuvat sinnittelemään nälkärajalla pelkän perustoimeentulon turvin?