Hollolan lähikirjasto Kärkölän kirjasto siis Järvelän kirjasto

KESÄTAUOLLA - ei jumaliste voi olla totta!

ke 16.7.2014

Maria pitäisi kohta herättää. Ajamme tänään Kärkölän Järvelään. Ajattelin käydä siellä kirjastossa tekemässä blogimerkintäni ja kertomassa Marialle samat jutut, jotka olen joka kerta koulupaikkakunnalla käydessä kertonut.

Kissanvitut. Koska Kärkölällä ei enää ole itsenäistä kirjastolaitosta, ei kunnassa ole enää kuin yksi ainokainen kirjasto: Kärkölän kunnankirjasto, joka sijaitsee Järvelässä. Eikä kirjasto ole kesäisin auki. Kirjaston palautusluukkukin on kesätauolla.

Masentavaa. Ennenhän Kärkölässä oli kirkonkylässäkin oma kirjastonsa. Aivan varmasti oli.

Järvelän kirjasto sijaitsi lähellä ala-astetta vanhan pankin tiloissa. Kirjastonhoitaja oli minulle jotenkin kovin rakkaaksi tullut Raita Kilpinen. Luin ensin kaikki lastenosaston hevoskirjat ja sitten Raita Kilpinen ohjasi minut hienotunteisesti aikuisten osastolle. Hän näytti minulle Henry Troyatin historialliset romaanit, joita ahmin seuraavaksi, ja von Willebrandt-Holmeruksen kirjoja.

Margit von Willbrandt-Holmeruksesta wikipedia kertoo seuraavasti: "Von Willebrand-Hollmeruksen esikoisteos Värvet (1920) kuvaa sisällissotaa valkoisten näkökulmasta. 1930-luvulla hän kirjoitti nonsense-tyylisiä kertomuksia, kuten Pörröisiä veitikoita. Myöhemmin hän julkaisi sarjan viihteellisiä historiallisia romaaneja, mutta 1960-luvun novelleissa on jo psykologista ihmiskuvausta."

Kyseessä on suomenruotsalainen kirjailija. Muistan hänen kirjansa jotenkin arvokkaina vanhahtavina esineinä. Olen lukenut ainakin Nuoret perijät, sen muistan selvästi. Julkaistu vuonna 1961. En tiedä, oliko siinä kohtaa jo kirjailijalla psykologista ihmiskuvausta. Ehkä oli, sillä koukkuunnuin kirjallisuuteen von Willebrandt-Holmeruksella ja Henry Troyatilla. Älkää nyt naurako. Olin silloin vielä ala-asteella, hyvät ihmiset.

Nyt näyttää kiva ja lämmin kirjastotäti puheenjohtavan Kärkölän Eläkeliitto ry:tä. Yhdistyksen sihteeri-rahastonhoitaja on Marja-Liisa Ylitalo, jonka luona kävimme muutama syksy sitten matkalla SKP:n Vastavirtafestarille. Marja-Liisa Ylitalon kanssa ajattelimme kirjoittaa yhteistyönä kesäteatterinäytelmän Kärkölän hulvattomasta kunnallispolitiikasta.

Luokkakaverini Pekka Kämppi näyttää olevan SPR-aktiivi. Ihan kiva. Kämpin Pekka osoitti persuaaltoja jo 1980-luvun alussa. Silloinhan sekä työläistaustaiset nuoret että kokoomuslaiset kääntyivät jotenkin äärioikeistoon. Kokoomuslaiset tytöt pukeutuivat ääliömäisiin pönkkähameisiin ja ihailivat yli kaiken Amerikkaa.

Kaikki kävivät katsomassa John Travoltan Greasen - paitsi minä, vaikka hölmöyksissäni yhden pönkkähameen vanhemmillani ostatinkin. En kuitenkaan muista pitäneeni sitä muuta kuin Linnanmäen reissulla sisareni, Lempiäisen, perheen kanssa. Kävimme alaikäisinä salaa katsomassa Saturday Night Feverin ja kun en saanut siitä minkäänlaisia älyllisiä kicksejä, boikotoin vaistonvaraisesti Greasea.

Myöhemmin vaikutuin punkista. Ainoa merkki siitä oli Maukka Perusjätkän rintanappi toppatakkinin rintamuksessa. Sen Pekka Kämppi repi Järvelän ostarilla takistani irti. Ei erityisen intohimolla minua kohtaan, vaan ihan sillä perusteella, että jos sanon sanankin vetää turpaan.

Se siitä työväenluokan 1980-luvun solidaarisuudesta. Juu.

Jotenkin mukava selata Kärkölän yhdistyslistaa. Siellä on Valkjärven kalaveikkoja sun muuta. Valkjärven kalaveikot eivät sinisty, sillä syövät kloorifenolikalaa, kiitos Koskisen Oy:n.