Järvelän kirjaston historia

...pitää selvittää: miksi kirjaston vanhassa ja vähän rämässä hammaslääkäritalossa?

Tässä kuitenkin lisää 11:nnestä divisioonasta ja isästä jatkosodassa

ke 23.7.2014

Otsikon panen itselleni muistutukseksi. En selvitä Järvelän onnettoman kirjaston asiaa tänään, vaan kerron sen, että kävin nopeasti korjaamassa eilisen otsikkoni Isän kanssa 11:nneessä divisioonassa. Ajatelkaa! Isälläni oli kirja, jossa oli ainakin 11 000 henkilöä. Eikä kukaan kirjassa esiintyvistä noussut mitenkään pääosaan.

Minäkin tulin kirjassa mainituksi. Isäni viimeisenä lapsena. Koko kirja täynnä ihmiskohtaloita. Toinen toistaan kiehtovampia kasvokuvia. Ja sitten olin kirjoittanut otsikkoon taivutusvirheen! Aargh. Ihan kuin en olisi koskaan toimittaja ollutkaan.

Seuraavaksi selvitän, oliko isän divisioona oikeasti 11. divisioona, mutta se on ainakin selvää, että Tennilän Heinäsuon Kauko Alestalo taisteli isän kanssa samassa kirjassa - ei kun divisioonassa.

Jostain syystä mieleeni on tarttunut 11. divisioona, mutta saattoi järjestysnumero olla jokin muukin. Isän sotilaspassin jäljennöksestähän sen näen ja pataljoonankin. Isä oli jatkosodassa viestimiehenä.

Kirja isän divisioonasta ei ole meillä kirjahyllyssä. Se taitaa löytyä Kosti-veljen yläkerrasta Mäntsälästä. Katselin wikipediasta eri divisioonien kokoonpanoa. Luontevinta olisi, että isä olisi ollut 7:nnessä divisioonassa, sillä siihen kuuluivat Pohjois-Savon sekä Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirit.

Muistan isän kertoneen aina, että kun isä asevelvollisena vuonna 1939 muiden mukana koottiin Kuopioon Männistön koululle, hän joutui käsittämättömällä tavalla erilleen muista Puumalan pojista. Isä aina muistutti, kuinka hän joutui täysin outojen ihmisen pariin. Siinä mielessä voisi olla, että isä olisi taistellut - tai vetänyt puhelinlinjoja - jopa Keski-Pohjanmaan sotilasläänin joukkojen kanssa.

Yhden nimen muistan. Isä puhui sotamies Koirasesta, joka oli Tervosta. Voisiko olla, että Tervo olisi kuulunut Sisä-Suomen suojeluskuntapiiriin ja sitä myötä Keski-Pohjanmaan sotilaslääniin. Toisaalta 11. divisioonan wikipedia kertoo olleen valtaamassa Laatokan Karjalaa enkä muista isän lainkaan olleen siellä.

Oman kertomansa mukaan hän mainitsi vain kannakselaisia paikkakuntia. Nyt jos löytäisin kopioimani otteet isän sotilaspassista. Kävin äsken alakerrassa kopistelemassa, mutta en vielä osunut avaamaan oikeata muistojen matkalaukkua. 11. divisioona on osallistunut myös kuuluisaan Tali-Ihantalan taisteluun, mutta siitäkään ei meillä kotona kerrottu mitään sotatarinoita, kuten ei muutenkaan.

Isän naima-aikeet

Isä ei juuri sotavuosistaan puhunut. Ainoa tarina oikeastaan, jonka hän kertoi mieluusti monta kertaa, oli tarina naima-aikeistaan Vieno Tiusasen kanssa. Oli ensin anonut lomaa, että aikoo mennä vihille puumalalaisen Vieno Tiusasen kanssa. Loma-anomus tuli bumerangina takaisin, että pelkkien naima-aikeiden vuoksi rintamalta ei lähdetä.

Isä tarkensi hakemustaan, että kyllä ihan tosissaan hän on menossa naimisiin. Olihan hän ollut Vieno Tiusaseen ja tämän letteihin rakastunut jo Harmoolan (Harmaalan) kansakoulun ensimmäisellä luokalla. Lisäksi hän oli juossut tiukkapipoiseksi körtiksi tiedetyn tanssivihamielisen Vienon perässä jokaisten kiellettyjen nurkkatanssien alkaessa Puumalassa.

Tanssiminenhan oli sodan aikaan kielletty ja äiti oli mukana nuorisojoukossa aina siihen asti, kunnes tanssit alkoivat. Sitten äiti juoksi Kaipaalan metsiä myöten kotiin - ja isä perässä. Näin seikkaperäisesti isä ehkä ei asiaa Suomen armeijan loman myöntäjille selostanut, mutta meille lapsilleen mielellään kyllä.

Äiti tuhahteli aina vieressä väheksyvästi. Julmuri. Äiti rakasti aika pitkälle 1970-lukua Puumala-lehden nykyisen toimittajan Jukka Summasen isää Ville Summasta. En tiedä, miksei häntä Summasen taloon emännäksi kelpuutettu. Äiti itse arveli, että oli Ville Summaselle liian nuori.

Ehkä Vieno Tiusasta ei pidetty potentiaalisena työntekijänä. Olihan hän nuorena pienikokoinen ja siro sekä jotenkin viestitti toiveista päästä maaseudulta parempiin piireihin. Äiti oli piikomassa opettajaperheessä ja työskenteli Puumalan kansahuollossa varajohtajana. Oli hetken virkanainen.

Nyt Ville Summanen emäntineen on samassa hautarivissä Puumalan uudella hautausmaalla kuin äiti ja isä Sorjonen. Kun näin hautakivessä Summasen talon emännän syntymävuoden, sihahdin hampaitteni välistä, että perkele, pirun petturi, muijahan oli ihan yhtä nuori kuin meidän äiti.