Fasismi

to 28.8.2014

Toissa päivänä symppasin täällä Kiteen punikin, puoluetoveri Auvo Rouvisen Youtube-videoita, jossa tämä sanoo, että blogimerkintä päivässä pitää fasismin loitolla.

Nyt te arvelette, että fasismin vastustaminen ei Ylä-Savossa ole relevantti tai akuutti toimi. Itse asiassa on. Täällähän persut ovat vaali vaaleilta syöneet nimenomaan vasemmiston kannatusta. Nyt te sanotte siellä, että persut ei ole fasistinen puolue.

Minäpä sanon, että tietyistä vasemmistolaisista piirteistään huolimatta nykypersut ovat fasistisen puolueen tämän ajan ensimmäinen versio eli protofasistinen puolue.

Persut vetoaa syvästi putoamisvaarassa olevaan keskiluokkaan. Tietenkin puolue vetoaa myös sellaisiin, jotka ovat jo pudonneet ja arvelevat putoamiseensa, alkoholismiin tai pillerinisteilyynsä, syyn olevan maahanmuuttajissa. Jossain määrin olen helpottunut siitä, että Leonid ehti kuolla ennen kuin persujen penseily alkaa muuttua ryssävihaksi.

Islamofobia ei Ylä-Savossa oikein ole ajankohtainen teema. Muslimeja täällä on vain nimeksi, mutta venäläisiä riittää.

Turhautuneeseen keskiluokkaan vetoamisen sekä ihmisten välisten erojen korostamisen lisäksi protofasistisen puolueen tunnusmerkkejä ovat seuraavat kohdat: tradition kultti (siitähän persut jauhavat), modernismin kieltäminen ja elämisen näkeminen jatkuvana sodankäyntinä.

Tarmo Kunnaksen Fasismin lumouksesta opin, että fasistisen puolueen johtaja ei haluakaan joukoilleen mitään selkeää ideologiaa tai ohjelmaa. Pääasia on seurata johtajaa. Fasistinen puolue on myös antidemokraattinen.Tämä lienee käynyt selväksi persujen Joensuun puoluekokouksesta kesällä 2013.

Persujen poliittisia ohjelmia kirjoittavat vähän itse kukin sooloesityksinään. Taustademagogina häärii myös entinen demari Matti Putkonen. Puolueohjelmatyöskentelystä ei ollut puhettakaan. Vaikka aina haukun Vasemmistoliittoa, oli viime puoluekokouksessa hyväksytty punavihreä asiakirja melkoisen väännön tulos.

Punavihreä asiakirjavääntö oli joukkoistettu prosessi, vaikka joukkojen yläpuolelle oli asettunut ainakin Jouko Kajanoja (SKP-y) ja pari muuta älymystön edustajaa. Vasemmistoälymystön edustajat pitivät tiukasti huolen siitä, että asiakirjakeskustelu pysyi yläluokkaisen akateemisena ja esimerkiksi tutkijoita punavihreällä listalla eivät tavispulleroiset saaneet puhutella ylituttavallisesti,  epämuodollisesti tai pursuilevasti.

Asiakirjavääntö alkoi talvella 2013 ja Tampereen puoluekokouksessa istuttiin sitä hinkkaamassa perse homeessa, mutta kyllä kannatti. Siitä tuli melko hyvä ja saatiin mukaan jopa sana luokkataistelu. Tosin omituinen, ikään kuin jatkuvasti raivon vallassa oleva, työelämätutkija Anu Suoranta nokkaantui siitä, että kiitin häntä sanan tuomisesta asiakirjaan.

Jatkan tästä, kunhan saan yhden urakkasopimusluonnoksen kirjoitettua. Matti sai äsken laskettua materiaalihinnoista johtuvat korotukset urakkahintaan.

Vasemmistoliitosta puuttuu ideologia

Kiteen punikki sanoi toissapäivänä tänne linkkaamani videonklipin alkuun myös sen, että Vasemmistoliitto tällaisenaan on täysin ideologiaton puolue. Olen samaa mieltä. Lisäksi ainakin Pohjois-Savon vasemmistoliitossa esiintyy Erkki-setä Virtasen (vas.kok.) ja Jouko Nuutisen (väistyvä toimitsija, SKP:n hajottaja, viides kolonna, vassuliitto) miespuhetta.

Uskalsin nauraa Itä-Suomen vaalipiirin vassulipiirien puheenjohtajien nimiin pantua SOTE-kannaria. Minusta se oli täyttä  camp-huumoria. Etenkin kannarin alku: "Sote-järjestämislakiluonnoksen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämismalli luo hyvät edellytykset näiden palvelujen parantamiseen sekä tasavertaisen saatavuuden ja saavutettavuuden turvaamiseen."

En todellakaan ymmärrä, miksi on vieläkin jatkettava kokoomuksen perseen nuolemista nyt, kun niin sanotulle kuntauudistukselle, joka kansan suussa kääntyi Kupruksi, olemme onneksi saaneet heittää hyvästit. 

Erkki-setä Virtanen kirjoitti minulle näin "ystävällisesti": "Tässä asiassa minä tiedän mistä puhun. Sinä et. Piste."

Pontus Porokuru avasi Kusarissa miesselittämistä, miespuheetta. Termi tulee englanninkielisestä sanasta mansplaining.

"Urban Dictionary -sivusto määrittelee mansplainingin alentavaksi valistamiseksi, johon liittyy kivenluja itseluottamus ja limainen varmuus oikeassa olemisesta, koska selittäjä on keskustelun miesosapuoli." http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/kolumnit/3211092/miesselittaja-maarittelee-asiat-muiden-puolesta

Mutta palatakseni fasismiin, josta Kiteen punikki sanoi myös niin, että mieluummin kapitalisti - tai kapitalisteihin itsensä asemoiva kokoomuslainen, vaikka olisi käytännössä rutiköyhä - kannattaa fasismia kuin kommunismia, joka pyrkii hävittämään luokat. Tottahan kapitalistien miljardit on turvattava. Niitä ei saa uhata edes pikkuruisella, mutta oikeudenmukaisella, globaalilla transaktioverolla.

Pikku natsi elää meissä kaikissa

Kirjoitan kyllä Venäjän-viisumihakemukseeni, että olen kansallisuudeltani suomalainen, mutta se ei sen hippeempää minulle merkitse muuta kuin olen naamaltani marsipaaniporsaan värinen ja minulla on ruma perunanenä. Lisäksi suomen kielestä on tullut jälleen kieli, jolla ajattelen.

Kun perheemme oli totaalisesti kaksikielinen, toinen kieleni, myös joskus satunnaisen ajatteluni kieli, oli venäjä. Lapseni ovat puoliksi venäläisiä, mutta tarkalleen ottaen eivät sitäkään. Heissä molemmissa on neljäsosa tsuvassia, mikä tarkoittaa kansaa, joka on tataarien ja suomalais-ugrien sekoitus.

Sekään ei merkitse sen kummempaa kuin, että toisen lapsen tukka on kuin teräksenväristä rautalankaa ja toisella on luonne, jolla voisi tappaa tundralla hylkeitä paljain käsin. Luonteen perimästäkään en tiedä varmaa. Voihan se olla, että kuopus on perinyt äitinsä luontaisen yritteliäisyyden, joka pohjautuu pienen sorbikansan kurjiin geeneihin.

On ollut pakko yrittää. Tai voihan se olla niin, että lapsi on vain prekaarin ensimmäisen polven jälkeläinen. On pakko olla rakennusalan yrittäjä, sillä free lancer -toimittajat näkevät nykyään nälkää. Mikäli eivät suostu suoltamaan markkinointipaskaa.

Mieluummin teurastan hylkeitä tundralla lapseni kanssa paljain käsin kuin nuolen yhdenkään päätoimittajan takapuolta.

Hannah Arendt ja pahuuden tavanomaisuus

Mutta siitä fasismista. Hannah Arendt (1906 - 1975) oli juutalainen, mutta hän kirjoitti, että juutalaisuus on hänelle sama asia kuin jokin piirre ulkonäössä. Ei sillä loppujen lopuksi ole merkitystä. Hän korosti enemmin sitä, että on ihminen.

Arendt toimi toisen maailmansodan aikaan vastarintaliikkeessä ja pakeni Yhdysvaltoihin. Hannah Arendtista olisi kanssani halunnut kerran keskustella lapinlahtelaiseen älymystöön kuuluva Jarkki Korhonen, mutta oli silloin liian kännissä pystyäkseen sanomaan mitään selkeätä.

Minä puolestani olen aina ajatellut, että Hannah Arendt on fasisti tai ainakin fasistin mussu. Jotain sutinaa Arendtilla oli Martin Heideggerin kanssa. Heideggerin natsimielisyyttä en tässä ala analysoida sen tarkemmin, mutta Hannah Arendtista tuli Vartija-lehden viimeisimmässä numerossa hieman eri näkökulmaa.

Hannah Arendt seurasi Adolf Eichmannin oikeudenkäyntiä ja tuli siihen tulokseen, että Eichmannin tekosiin pystyy loppujen lopuksi kuka tahansa. Olen samaa mieltä - ollut jo pitkään - kun katsoin joskus vuonna 1994 osan monia tunteja kestävästä dokumentista Shoah.

Arendt sai niskaansa koko jenkkien Israel-mielisen puupäistön, joka ei näkynyt ymmärtävän minkään valtakunnan sarkasmia.

Shoahissa haastateltiin natsi-Saksan keskitysleirin kapoja. He olivat aivan tavallisia saksalaisia, jotka varmasti rakastivat lapsiaan. Muistattehan Stingin nerokkaan biisin: "...The Russians love their children too."?

Ehkä myös minun sisälläni elää pikku natsi. Näin täytyy sanoa, vaikka jossain määrin atavistisesti inhoan kaikkia nationalisteja - paitsi Pesosen pariskuntaa IPU:ssa. Pesoset eivät nationalisteja olekaan tai siis eivät edusta aateperinnön perversiota natsismia. Nationalismin perversio on natsismi, yhden kansan aivoton mystifiointi.

Pelästyin itse, elääkö minussa pikku natsi, kun ahdistuin valtavasti Pietarin ihmispaljoudesta. Oli vähällä, etten uskaltanut ulos hotellista. Todennäköisesti minussa kuitenkin alkoi aktivoitua arkkimaalainen, joka vain ei kestä massatapahtumia, kuten kävelyä Nevski Prospektilla kauniina kesäpäivänä.

Fasistien ongelmanahan on pääasiassa se, että ihmismassat alkaisivat jostain syystä hamuta kapitalistien voittojen tasausta. Siitähän loppujen lopuksi on kyse. En itse asiassa usko, että maailmassa on liikaa ihmisiä. Kyse on siitä, miten voitot, resurssit tai viime kädessä ruoka jaetaan.

Elintilasta eli lebensraumista ei ainakaan meillä Suomessa ole pulaa.

Arendt kirjoitti, kuinka Eichmannin empatiakyky ei antanut myötä asettua tuhoamiensa juutalaisten asemaan. Kun surmattavia ei erityisesti näe, voi allekirjoittaa millaisia määräyksiä tahansa. Näinhän kokoomuslaiset tekevät. He eivät esimerkiksi suostu näkemään köyhiä.

Esimerkkinä Laura Räty (kok.pääomatulolääkäri).

Kohta kirjoitan, että meissä kaikissa asuu pieni kokoomuslainen. Näin varmasti on, kun katselee esimerkiksi Erkki-setä Virtasta. Meidän on vain kamppailtava oman moraalimme kanssa. Ei Erkki-setäkään mikään epäinhimillinen hirviö ole, ei suinkaan. Hän on vain hieman vasemmistopolulta harhaan - lähimmän kokoomuslaisen takapuoleen liimautunut - onneton vassulimussukka.