Aina kun Lapinlahti alkaa tympiä,
pitää ottaa esille Kaskikuusen kansalaisopiston esite

Esite puhuu farsia ja venäjää
Luennoitsijana ensi kaudella Leo Stranius ja Lasse Nordlund

ke 13.8.2014

Millähän muulla pikku paikkakunnalla kansalaisopiston esite on monikulttuurinen? Kaskikuusen adult education centre kertoo itsestään suomen lisäksi farsiksi, venäjäksi ja englanniksi. Lisäksi nyt tuli tarpeettomaksi järjestää Itä-Suomen sosiaalifoorumi, sillä ihmiset, joita sinne ajattelimme (minä ja Ylä-Savon subcomandante Marcos) tulevat ensi talvena luennoimaan Lapinlahdelle Kaskikuusen kansalaisopistoon.

Leo Stranius puhuu 5. helmikuuta 2015 otsikolla Ekosynneistä ekotekoihin - ympäristö ei pelastu murehtimalla. Pitääpä tiedottaa Ärräpäärynä-listalla isä Straniukselle, että jos haluaa tavata poikaansa, lastaa rouva Inka Kivi-Straniuksen autoon ja ajaa Lapinlahdelle.

Minäpä muuten kaivoin toissapäivänä esille Suomen sosiaalifoorumista keväällä 2009 ostamani Yllin kyllin -kasvisruokaoppaan ja tänään jo plarasin S-marketin linssiosastoa kiinnostuneena.

Lapseni ovat kasvatetut jauhelihalla. Ajattelin pikku hiljaa opettaa porukoita siihen, että lihaa syödään vain pyhänä. Ja sen meinaan ostaa Kotiväylän (tai Ruokaväylän, Lapinlahden prolekaupan kuitenkin) lähilihatiskistä. Täysin kategorinen en tässä aio olla, mutta pyrimme etenemään maltillisin askelin. Annahan on jo pitkään sanonut, ettei oikein välitä lihasta ja jättää usein mamman jumalaisen jauhelihakastikkeen jauhelihat kissalle.

Linssejä ei taida olla kotimaisia. Löysin samaisesta hyllystä siilinjärveläistä talkkunaa ja soitin heti Matille, että tästä lähin kotilounaaksi voimme syödä talkkunaa ja vaikka kokkelipiimää. Niin meillä kotona Hämeessä talkkunaa syötiin. En tosin tiedä, toivatko isä ja äiti tavan Kärkölään Etelä-Savosta.

Lasse Nordlund tulee Lapinlahdelle 18. helmikuuta otsikolla Omavaraistalous - elämänturva ja kapina. Lasse Nordlundin esseetä Elämän perusteista lueskelen säännöllisin väliajoin ja lähetin sen muun muassa maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäelle. Nordlund on ollut lähteenä Jarna Pasasen ja Marko Ulvilan Vihreässä uusjaossa.

Muutakin mielenkiintoista kansalaisopiston esitteestä löysin ja nyt totuttelen ajatukseen, että arki-illat ovat minulla vapaat. Voin siis esimerkiksi mennä Marialle avustajaa metsästämättä ... Juha- Pekka Rusasen kurssille Avauksia poliittisen ajatteluun. Miehen elämänkaari ja kriisitkin kiinnostaisi, mutta se taitaa olla oman elämäkaaren ja roolien sekä kehittymistehtävien selkiyttämisestä kiinnostuneille miehille.

Mihinkäs muualle Matin ilmoittaisin? Seppo Kääriäisen taidetunneille ja Juha Kuosmasen Mestareiden jäljille. Kuosmasen taiteeseen pääsin tutustumaan Miilun aikaan, kun nuorella varpaisjärveläistaiteilijalla oli näyttely Sonkajärven kirjastolla. Niin. Siinä, jonka hienoja seinävaluja käymme perheen kera aina ihailemassa (Matti on ne teettänyt työmaajohtajana ja käytettävissä hänellä oli maailman paras mittakirvesmies, joka osasi avaruusgeometriaa luonnostaan. Kehuin miestäni. Niin tapahtuu sangen harvoin. Yleensä haukun häntä. Tosin en häntä sinänsä, vaan sitä, että tyyppiä näkyy kotona sangen harvoin - joskus ei viikkosotalla.).

Kuosmanen luo kummallisia maailmoja täysin arkisista asioista. Kuosmasen kuvat koen piinallisina ja ahdistavina. Ne ovat kuin pienoisia kauhuleffoja. Aivan upeita ja taidokkaita ovat, mutta voi olla, etten ottaisi niitä olohuoneeseeni. Kuosmanen lupaa kurssilaisilleen, että tutustuvat vanhoihin taidemestareihin ja jokainen kurssilainen voi luoda jostain lempikantakuvastaan oman version.

Jos minä kävisin Kuosmasen kurssin, maalaisin tai piirtäisin Gallén-Kallelaa Sirpa Alalääkkölän tyyliin. Matti on jo tehnyt Lapinlahden jäähallin sisustuksen Eero Järnefeltin Isäntä ja rengit -maalauksen innoittamana.

Koetin saada Marian tänä kesänä innostumaan vanhoista mestareista Ateneumissa. Turha toivo. Väärä ikä. Olisi kaiketi pitänyt osoittaa Ruokolahden eukkojen käsiä kirkonmäellään ja sanoa, että tuossakin on muijalla kuin paviaanin koura - niin oli joku sen ajan taidekriitikko kirjoittanut. Ehkä kiinnostus olisi herännyt.

Nauratti, kun luin Tuula-Liina Variksen kulttuurikolumnin Oikeat ja väärät yleisöt viime Kusarista. Tuula-Liina Varis oli ottanut nyt kolmikymppisen tyttärensä Helsingin oopperareissulle, sillä tämä oli liian pieni jäämään yksin kotiin:

"Kun me meidän kolmikymppiselle tytölle varovasti esitimme, että hän voisi tulla kanssamme Savonlinnaan, hän sanoi, ettei ikinä, koska hänet lapsena ”väkisin raahattiin” oopperoihin. Väkisin raahattiin? Kun ruvettiin muistelemaan, kävi ilmi, että olimme kerran vieneet hänet Kansallisoopperaan katsomaan Othelloa, ja silloinkin sen takia, että hän oli liian nuori jäämään meidän Helsingin matkamme ajaksi yksin kotiin. Liian nuori hän oli Othelloonkin, totta kyllä." http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/nakokulma/3212107/oikeat-ja-vaarat-yleisot (KU pe 8.8.2014 s.?)

Joistain Kiasman nykytaideteoksista ovat Anna ja Maria nähneet painajaisia. Pelottavin oli tuolin alla oleva televisioruutu, jossa oli kumossa puhuva pää. Televisioruudusta lähti nuken ruumis. Kuva painui tyttöjen verkkokalvolle ja sen poissaamisesta öitä painostamasta oli aikamoinen homma.

En tuntenut oikein onnistuneeni lasteni taidekasvattajana silloinkaan, kun raahasin kaksi leikki-ikäistä muksua Lapinlahden luterilaiseen kirkkoon konserttiin, jossa uuden ortodoksisen kirkkomusiikin säveltäjä ohjasi kuoroaan esittämään uutta ortodoksista hautajaismusiikkia. Annalle ja Mariallehan meillä ei koko maailman sivu ole ollut tilapäishoitajaa.

No, kun konsertin jälkeen toiveikkaasti kysyin tytöiltä, oliko se niin kamalaa, sanoi toinen, en muista, kumpi, että eeeihän se toki kamalaa ollut, se oli hirveää!