Gertrude Stein ja terveisiä Nilsiän kirjastosta

ke 20.8.2014

Sorsanmetsästys alkoi 14 minuuttia sitten. Vielä emme ole kuulleet ampumista täällä Nilsiän entisen kaupungin keskustassa. Pielavedellä muistan, kuinka kirkonkylälläkin saattoi kuulla 20.8.2001 kello 12 heti räiskimistä. Aivan kuin olisi sota syttynyt. Muistan myös Siilinjärven Pöljän talolla, kun olin mustaviinimarjapensaalla iltahämärissä ja mietin, miten sorsanmiehet eivät onnistu ampumaan toisiaan, sillä pauke kuului, vaikka oli jo melkein pimeää.

Ollaan täällä katselemassa uusia hommia Vieremän projektin jälkeen. Pääsin aamulla sellaisiin paikkoihin, että ikinä en muuten. En edes toimittaja-aikoina. Tai no, olen minä toimittajana ollut Petosen uimahallin uima-altaan alla, kun uimahalli valmistui. Tein juttua asiasta ja ilmeisesti tutustuin uimahallin rakenteisiin.

Silloinkin ajattelin, että tässä hommassa sitä pääsee paikkoihin, joihin muuten en. Tässäkin hommassa pääsee. Rakennusyrityksen toimarina ja tiedottajana.

Eilen näkyi olleen Iisalmen Sanomissa juttu meidän "pojista" ja "tytöistä" Vieremän kirkon korjuussa. Hitsi. Tytöt eivät olleet kuviin mahtuneet. Meillä on nyt melkein naisvaltainen miehitys kirkkotyömaalla.

Matti istuu autossa ja naputtaa varmaan rattiin. Minulla on ollut periaatteena, että jos jollekin paikkakunnalle pääsen, tyhjennän oitis kirjaston poistomyyntihyllyn, ja päivitän blogin kirjaston yleisöpäätteellä. Olen nyt Kuopion kaupungin Nilsiän kaupunginosan kirjastossa ja pistäytymiskoneella. Ei tarvitse varata aikaa tähän etukäteen. Käyttöaika on 15 min. En ole sitä vielä istunut.

Löysin poistohyllystä Gertrunde Steinia. Steiniin viittasi usein Moran Cailtin Naisena olemisen taidon kirjoittaja. Vaikka aborttiasiassa olin täysin toista mieltä Caitlinin kanssa, lukukokemus oli ... käänteentekevä. Caitlin on brittiläisestä työväenluokasta luovaan luokkaan noussut nainen, joka kirjoittaa niin niin niin niin tenhoavasti ja hauskasti jopa mummon vanhoista alkkareista, joita joutui lapsena käyttämään.

Löysin Nilsiän poistohyllystä myös Pielaveden ja Keiteleen historian molemmat osat. Pielavesi-Keitele -lehdessä nypin historiateoksia koko ajan hyllystä, jotta olisin tiennyt, mistä kirjoitin. Lapinlahdella Matissa ja Liisassa monta kertaa hyppäsin toimituksen kirjahyllyn ääreen ja aloin hamuilla pitäjähistoriaa, mutta eihän sellaista ole Lapinlahdelta kirjoitettu.

Hmmm, huhuu ...? Lapinlahden pitäjän historia pitäisi kirjoittaa! Kulkuriveljemme Jounin kanssa voisimme keräillä pitäjähistoriaan mehukkaita tyyppejä muun muassa Tammahaudassa kiljupöntön päällä istuneesta hepusta, jonka nimeä ne muista, mutta sillä tavalla pystyi jujuttamaan kiljupoliiseja.