Päätalo paloi loppuun

ma 25.8.2014

Tuijotin tänään ilmeettömänä kalenteriani. Tällä viikolla kalenterin välissä on punainen liimalappu, jossa teksti: "Vammaisneuvoston kokouskutsut liikkeelle." Jätän kokouskutsun värkkäämisen huomiselle, sillä yö ratkaiskoon, voisiko vammaisneuvoston syksyn ensimmäistä kokousta aikaistaa kahdella ja puolella tunnilla.

Perjantaisin kello 13.30 minun pitäisi olla jo menossa vastaanottamaan Mariaa ja viemässä ratsastusterapiaan. Eipä sitä viime keväänä kokousajankohtaa hinkatessamme voinut tietää, että lapsi menee Mäntykankaalle kouluun. Enpä viime keväänä myöskään tiennyt sitä, mitä tarkoittaa, kun lapsi on poissa viikot.

Se tarkoittaa sitä, että en halua viikonlopuiksi muuta ohjelmaa kuin kotonalojuminen.

Eilen pääsin Kalle Päätalon Pohjalta ponnistaen kohtaan, jossa Päätalo unettomuuksissaan hakee lääkettä Hatanpään lääkäriltä ja suutuspäissään vetäisee kaikki lääkkeet kerralla. Alkoi huimia ja joutui mielisairaalaan. Sinne jäi ja jatkan lukemista vasta illalla. Kuin tilauksesta tämänpäiväisessä Yle Puheen Lanttulataamossa oli kyse unettomuudesta.

Unettomuudesta kärsiminen on kamala tila, mutta itse olen tullut siihen tulokseen, että jos tänä yönä ei nukuta eikä seuraavana, nukuttaa sitten kolmantena yönä. Marian ja Annan pikkulapsivaiheesta jäi päälle sellainen kroonisen väsymyksen tunne. Aina on hieman sellainen olo, että on nukkunut huonosti.

Itselleni nukahtaminen on vaikeaa ja joskus olen kuin maanisessa tilassa. Elämän pitää olla huippusäännöllistä ja nukkumaan pitää käydä jo kello 21 aikaan. Uskon, että olen oppinut elämään hytkyilevän itseni kanssa. En oikeastaan kestä iltakokouksia tai muita sellaisia aivotoimintoja stimuloivia iltajuttuja.

Jos tällaisilla aivoilla ja hermoilla varustettu ihminen ei voi olla yhteiskunnassa tai politiikassa mukana, ollaan sitten olematta!

Lisäsin päivittäisiin nettikäynteihin kirjailija Anita Konkan. Tämä oli juuri saanut kirjansa valmiiksi ja lupasi päivittää bloginsa useammin kuin kerran vuodessa. Viimeksi kirjailija kirjoitti Karl Ove Knausgårdin Taisteluni neljännestä osasta. Asetan nyt sellaisen ehdon, että en saa hankkia neljättä osaa ennen kuin olen edes kursorisesti kahlannut loppuun kolmannen osan.

Anita Konkka kertoo vuosia sitten blogissaan, kuinka jysähti heti ensimmäisessä osassa kohtaan, jossa Knausgård ja hänen kaverinsa kävelivät pussikaljakassin kanssa. Minä en siihen hyytynyt, vaan kolmannen osan pikku pojan elämään. Neljännessä osassa on kuulema luvassa nuoren miehen jeremiadi, mutta jospa se kestäisi, kun jos kerta luvassa on kuvauksia Pohjois-Ruotsista - eipäs, kun Pohjois-Norjasta, sillä Knausgård on norjalainen ja Ruotsiin päätyi vasta tavattuaan tulevien lastensa äidin.

Korjaan tässä eilistäkin merkintääni. Kalle ja Laina Päätalon vuokraisännän, Messukylän paria tenttiä vaille olevan rakennusmestari-kommunistin, etunimi on kirjassa Pohjalta ponnistaen Aukusti ja sukunimi Kuusinen. Minusta kommunisti-Kuusisen muija Alli on aivan mainio. Tunnistan siinä sieluni siskon. Rääväsuinen pikku akka, joka lisää jokaiseen lauseeseen ainakin joka kuudennen sanan jälkeen perkeleen.

Kova rokari ja pimeän viinan myyjä Alli Kuusinen lisäksi on. Mutta sydän puhdasta kultaa ja uhkaa vedellä halolla ympäri huoneenvuokralautakunnan puheenjohtajan korvia, jos nuoripari Päätalo ja liikuntakyvytön anoppi eivät saa jäädä Kuusisen talon yläkertaan inkeriläisperheen Neuvostoliittoon-palautuksen jälkeen.

Jostain syystä sekoitin ukki-Kuusisen sekä Unton, joka on Päätalon Messukylän halkosavottakaveri. Tosin Unto häviää jonnekin heti kirjan alkuun ja Päätalo saa huhkia savotassa yksikseen, mikä on omiaan vetämään hänet täysin piippuun ja ajatukset tuon tuostakin karkaamaan sairaalloiseen mustasukkaisuuteen.

Toivottavasti Päätalo pääsee mielisairaalasta ennen kirjan loppua ja sinne työväenopiston kynäilijäpiiriin toisellekin opintokerralle. Ja niinhän siinä kävi, että olen Päätalo-koukussa. Huutonetistä löysin kahdella eurolla Nuorikkoa näyttämässä, jossa tuleva kirjailija vie Laina-nuorikkonsa Taivalkoskelle hupimatkalle.

Kuinkakohan monta 1980-luvulla kirjoitettua Iijoki-sarjan kirjaa pitää lukea ennen kuin Päätalolle tulee avioero? Äsh, hirvikärpänen meni korvaan. Haukkuvan lenkki on kirottu. Kesällä lenkin kiertäminen keskeytyi, sillä joka lenkkikerran jälkeen lenkkeilijä sai nyppiä punkkeja iholtaan. Nyt punkkeja ei ehkä - sekä toivottavasti - ole, mutta äsken liiskasin tämän syksyn kolmannen hirvikärpäsen.