Käännyttäminen

su 3.8.2014

Ei saa kertoa kenellekään, mutta rakastan kotityöviikonloppuja. Kun ei ole mitään kalenterissa ja saa omistautua vain omille ajatuksilleen. Eilen olisi ollut kaikenlaista menoa, mutta loppujen lopuksi kaikki suunnitelmat Varparannan rauhanakatemiasta lähtien menivät yksi toisensa jälkeen myttyyn.

Mutta sehän oli vain hienoa, sillä eilen oli hyvä ja aikaansaapa päivä. Tosin merkintä jäi kesken, mutta kaiken hääräämisen lopputulos oli se, että luin Veera Niemisen Avioliittosimulaattorin loppuun Annan uudella, Nooran perheeltä perityllä, sohvalla loppuun ja Matti kasasi typerän mahtipontista vaatekaappia sekä kaipasi arvonantoa.

Illan päätti typerä riita, mutta sekin tuli riideltyä kuiville, kun Maria soitti alapuolelta tuvasta, että voisitteko lopettaa, täällä ei voi nukkua. Riita alkoi siitä, että tabletti oli jostain imuroinut jonkin kirjeen, jossa kerron ikonimaalari Sergei Vehnäsestä ja siitä, miksi Sergeistä ei tullut lasteni biologista isää.

Olimme niin eri tasoilla. Sergei miltei kaksimetrinen ja minulla kaikki tarvittava hänen polvensa korkeudella. Jotta onnemme olisi nyt täydellinen tässä avioliitossa, tabletti heitti kirjeen Matin luettavaksi. Minusta siinä ei ollut mitään pahaa, sillä tiedänhän minä monia tarinoita monista täkäläisistä naisista ja siitä, miksi heillä ei ole Matin biologisia lapsia.

Riidan perimmäinen aihe oikeasti oli se, että Matti kaipaa arvostusta miesten töistä, kun minä tahtoisin niin kovasti arvostaa häntä pikkuessu tai jokin muu lehvä peniksen päällä hääräävänä kodin siivoojana.

Mietin tuossa, kumpaa termiä käyttäisin: runollista rakkauden julmaa valtikkaa, jota itse en ole keksinyt, vai penistä, joka on lääketieteellinen, mutta vähän vulgaari?

Eilisen päätteeksi Anna kasasi vaatteensa mahtipontiseen vaatekaappiin, joka tulikin kerralla täpötäyteen. Minä pesin Marian, pyykkiä, kodinhoitohuoneen, yläkerran ja keittiön. Tekstaroimme Tikkisen Hannelen kanssa, millaisia ehtoja annamme itsellemme. Hannele päästi itsensä lukemaan Emile Zolan Naisten paratiisia, kunhan on siivonnut.

Minun piti huijata itseäni osissa. Asetin itselleni ehdon. Voin lukea Veera Niemisen Avioliittosimulaattoria pyykinpesukoneen ääressä seisten luvun loppuun ja sen jälkeen on luututtava kodinhoitohuone. Verbin gerundimuoto seisten (akatistos = rukoilla seisten) on tässä tärkeä.

Jos olisin istunut, olisin kohta hamuillut käteeni Waughin Menneen maailman ja jäänyt perseelleni loppupäiväksi.

Lopputulema

Eilinen merkintä jäi Waughin kohtaan, jossa Julian aviomiestä Rexiä koetetaan käännyttää katoliseksi. Käännytyskohtaus oli kuin suoraan täkäläisten Jehovan todistajien sessioista meillä keittiössä. Voin kuvitella, että jossain Lapinlahdella Valtakunnansalilla käydään seuraavankaltainen keskustelu (ote on Evelyn Waughin kirjasta Mennyt maailma s. 219):

- No, miltä tuleva vävyni (lue: se Valkosen rouva) vaikuttaa?
- Hän on hankalin käännynnäinen, mitä minulla tähän asti on ollut.
- Voi voi, minä luulin, että se kävisi häneltä hyvin helposti.
- Siinäpä se. En pääse käsiksi häneen missään asiassa. Hänessä ei ole vähääkään älyllistä uteliaisuutta eikä luontaista uskonnollisuutta. Kun ensimmäisenä päivänä tiedustin, millaista hänen hengellinen elämänsä oli siihen asti ollut ja mitä hän ymmärsi rukouksella, hän sanoi:  ´En minä ymmärrä siitä mitään. Selittäkää te minulle.´ Koetin selittää hänelle sen muutamin sanoin, jolloin hän sanoi: ´Se siis rukouksesta. Mitä sitten tulee?´ Annoin hänelle mukaan katkismuksen. Eilen kysyin häneltä, kuinka monta luotoa on Isällä, johon hän vastasi: ´Juuri niin monta kuin te sanotte olevan.´ Sitten kysyin häneltä: ´Olettakaamme, että paavi katsoo taivaalle, näkee pilven ja sanoo: ´Rupeaa satamaan´, tuleeko silloin välttämättä sade. ´Epäilemättä.´ ´Entä jos ei tulisikaan sade?´ Hetken mietittyään hän sanoi: ´Se sade on siinä tapauksessa jotakin hengellista laatua, jota me olemme liian syntiset näkemään.

Toissapäivänä meillä käytiin hieman samantyyppinen keskustelu Raamatun opetuksesta. Waughin romaanihenkilöllä oli ainoastaan tarve päästä katolisin menoin kauniin ja yläluokkaisen Juliansa kanssa naimisiin. Minä arvostan Jehovan todistajia sen vuoksi, että nämä toden totta tuntevat Raamatun.

Vaikka heidät herätettäisiin kello kolme aamuyöstä, heidän on osattava Matt. 24:14: "Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu."

Minulla on tarve muodostaa itse oma maailman- ja uskontokuvani enkä toden totta kaipaa siihen mitään maallista instituutiota kertomaan, miten minun pitäisi Jumalastani ajatella. Sen vuoksi voin kuunnella ketä tahansa uskovaista ja voin kuunnella mitä tahansa opetusta, sillä olen jo uskossa. Uskis, uskovainen.

Erilaiset teologiat antavat käteviä työkaluja melkein mahdottoman asian hahmottamiseen ja kuvaamiseen. Ja ainoa asia, mitä voimme sanoa, on, että emme tiedä. Mutten minä mikään agonistikko ole. Olen uskossa ja piste. Nielkää se, käärmeen sikiöt!

Kaikki ovat oikeassa ja väärässä yhtä aikaa

Asenteeni lienee universalismia. Kyllä, uskon, että Jeesus oli historiallinen henkilö, kyllä, voihan hän olla Jumalan poika ja vaikka samaa olemusta kuin Isä. Kyllä, uskon, että koko maailmankaikkeus on Kristuksen ruumis.

Kyllä, kyllä, kaikki uskonnot ovat jollain lailla oikeassa, mutta uskon myös, että kaikki uskonnot ovat yhtä lailla epätarkkoja kertojia kuin Kalevala maailmansynnystä. Tai yhtä lailla tarkkoja. Miksei maailman syntyä voisi kuvata näinkin:

"Tuo sotka, sorea lintu, liiteleikse, laateleikse.
Keksi polven veen emosen sinerväisellä selällä;
luuli heinämättähäksi, tuoreheksi turpeheksi.

Lentelevi, liitelevi, päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä, muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen.

Alkoi hautoa munia, päätä polven lämmitellä.
Hautoi päivän, hautoi toisen, hautoi kohta kolmannenki.

Jopa tuosta veen emonen, veen emonen, ilman impi,
tuntevi tulistuvaksi, hipiänsä hiiltyväksi;
luuli polvensa palavan, kaikki suonensa sulavan."

Universalismi tarkoittaa wikipedian mukaan seuraavaa: "Universalismi on kristinuskon käsitys, jonka mukaan kaikki ihmiset pelastuvat. Esimerkiksi Origeneen mukaan dualismi hylkääminen oppina merkitsee, ettei maailman loppuessa Saatanalle voi kuulua kukaan (ei edes Saatana itse): Jumala pelastaa jokaisen, ja maailma palautuu alun täydellisyyteen (apokatastaasi)."

Brittiläinen ortodoksiteologi Kallistos Ware viittasi universalismiin teoksessaan Sisäinen valtakunta. Tosin hänkin oli sitä mieltä, että se, joka noin sanoo, on huono taktikko ja jopa aasi.

Karkotus paratiisista

Ei tehnyt tiukkaakaan lähteä perjantaisesta Jehovan todistajien opetussessiosta Pielavedelle Raija-pastorin luokse keskustelemaan siitä, että Vanha Testamentti kertoo hienosti juutalaisen kansan yhteiskunnallisista ja elinkeinollisista muutoksista. Raija otti esille Kainin ja Aabelin tarinan.

Abel oli lammaspaimen ja Kain maanviljelijä. Molemmat uhrasivat Jumalalle, mutta Kainin maan hedelmät eivät tässä tapauksessa vain kelvanneet. Piti olla karitsoita. Siinä kohtaa juutalaisen kansan historiaa piti ilmeisesti taas siirtyä paimentolaiseksi ja hylätä paikallaan pysyvä maanviljelys.

Minä taas tarjoilin Raijalle ajatusta siitä, että eikö paratiisista karkotuskertomus vaikuttaisi nivelkohdalta, jossa ollaan siirtymässä keräilijä-metsästäjä-kulttuurista maanviljelykseen eli aikaan noin 10 000 vuotta sitten. Niin kuin nykyisessä vasemmistolaisessa Brasiliassa, maailmassa lienee ollut Jumalan sivu ei kun maailman sivu erilaisia elinkeinoja rinnakkain ja limittäin.

Voihan se tosiaan olla, että jossain kohtaa - tässä hämärästi muisteltiin, mitä teologian tohtori Kari Kuula on sanonut - juutalaisten oli pitänyt jättää peltonsa ja siirtyä paimentolaiseen diasporaan. Pöh, sain Kari Kuulan vanhan testamentin eksegetiikan luennoista kolmosen eli parhaan arvosanan, mutta heti teologian opintojen jälkeen synnytin lapseni ja aivoni ilmeisesti kutistuivat.

Muistan vain jotain sinne päin.

Raija on kyllä Jumalan lähettämä rukousvastaus. Postiljoonina toimi Korhosen Jarkki. Hän käveli meille sisään ja sanoi, että tässä on Raija. Ja käveli saman tien ulos. Sitten me Raijan kanssa ystävystyimme.