
ti 30.9.2014
SKP:n Vastavirta-festarin keskustelut pyörivät päässäni niin, että vaivoin sain tänään näpyteltyä urakkailmoituksia elokuulta verottajan sivuille. Oikeastaan tämä voisi olla ihan hauskaakin. Saa pitkästä aikaan olla yhteyksissä ihmisten kanssa ja kiusata alistettuja sivu-urakoitsijoita sähköpostilla.
Mielenkiintoista on, että jokaisen vasemman käden kahvallekin löytyy oma ulkoistettu asentajansa. Ei riitä, että on olemassa Iisalmen putkiasennus. Sen lv-säädöt on ulkoistettu pienelle Iisalmen lv-säätö Ky:lle. Tässä oppii joka päivä niin kuin oppi silloin, kun firmassamme oli lvi-asentaja.
LV-Dahlin putkitukusta tuli työmaillemme vaikka sun mitä rilua ja killutinta, joiden hinta saattoi olla alle euron. Sitten kun laskutin niitä eteenpäin, huippu oli panna päälle viisi prosenttia yleiskulua. Eikä eräässä sopimuksessamme edes ollut kuuluisaa rakennusalan yleisten sopimusehtojen mukaista kahtatoista prosenttia - vaan nimenomaan surkeat viisi.
Kyllä nauratti, että näpyttelin kaksikymmentänumeroisia sarjanumeroita laskuun osasta, jonka arvosta palkkani osuus oli jotain 0,00000001 senttiä. Sitä saattoi sanoa jo kilvoitteluksi. Nyt rilut ja killuttimet odottavat teollisuuskontissa inventoijaansa. Arvoisa entinen lvi-asentajamme saa ne matkaansa, jos perustaa oman yrityksensä.
Saisihan tuo perustaa. Yrittäjäainesta on nuori mies, sanoisin. Mitä sitä toisen palkkatöissä kärsimään vapauden puutteesta, kun voi toimia alalla, jossa kysyntä on taattu.
Vastavirta-festareiden ison salin viimeinen keskustelu kokosi vasemmiston yhteistä rintamaa. Keskustelijoina olivat tutkijat Päivi Uljas ja Jari Heinonen sekä vapaakauppa-aktiivi Marissa Varmavuori. Marissa Varmavuori kertoi salilliselle yleisöä, mistä vasemmiston yhteisrintama ei ainakaan rakennu.
Se ei rakennu kokoomukselaista hegemoniaa myötäilemällä eikä yltiösovinnaisella konsensuspolitiikalla.
Näin juuri. Päivi Uljas tuumasi, että joskus keskustelu eri ryhmien välillä on vaikeaa. Kun Kallion punavihreät sanovat, että jokaisen on käytettävä työmatkoillaan polkupyörää, miettii sadan kilometrin päässä työpaikastaan asuva leipuriduunari, että mitä v....ttua.
Meilläkin kuopiolaiset raksaduunarit joutuvat tulemaan nyt Vieremälle töihin. Saavat yhden matkatunnin Kuopiosta työaikaan, sillä tarkoitus ei ole polttaa ketään loppuun huippuhyvähenkisen työmaan aikana. Pikkuisen helpottaa, kun loppuvuonna pendelöivät Pielavedelle.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]