Olisinpa liikanimeltäni Rotweiler

Hemmetti, Kittilän johtava vasemmistonainen näyttää olevan täyttä rautaa!

ti 23.9.2014

Marialta hajosivat kännykän nappikuulokkeet. Pahin murhe elämässäni on nyt, miten saan Kuopioon Mäntykankaan koululle tytölle varakuulokkeet. Niitä huushollissamme kyllä riittää, sillä jokaisen taloon tulleen kännykän kanssa on saanut sellaiset kaupan päälle.

Ärräpäiden Tapani Kaakkuriniemi suruvalittelee Peter von Baghin kuolemaa Sveitsistä käsin. Hän paljastaa myös selailleensa geneveläisessä kirjakaupassa Ranskan sosialistipresidentin Francois Hollanden entisen avovaimon rouva Rotweilerin paljastuskirjaa Merci pour le moment.

Kirjasta löytyy mielenkiintoinen nettiartikkeli Politiikasta.fi -sivuilta: http://politiikasta.fi/kolumni/merci-pour-le-moment-%E2%80%93-julkinen-likapyykki-ja-hampaattomien-kosto

Vaikka sosialistipresidentti on epäsuosittu, hänen exänsä on vieläkin vihatumpi. Valerie Treirweiler on saanut ranskalaisilta liikanimen Rotweiler.

Olisinpa Lapinlahden Rotweiler. Itse asiassa Lapinlahden vasemmisto ry:n mielestä olenkin. Mattihan on ilmiselvä Francoise Hollande, joka skootteroi mieluummin nuorien neitosten kanssa kuin vaimojensa. Ottakaa nyt sitten huomioon, että tämä blogi on autofiktiolta. Blogini näyttää omaelämäkerralta, mutta on samalla muistin ja mielikuvituksenkin värittämää todellisuutta, joka kyllä vaikuttaa monesti täydeltä fiktiolta.

En voi sanoa, että totta joka sana, mutta voin sanoa, että minusta tuntuu tältä. Tämä on minun oma pikku totuuteni, oma pikku tulkintani asioiden kulusta. Toki tiedostan sen, että muisti saattaa valikoida ja mielikuvitus värittää. Joskus on kyse kaunokirjallisesta asioiden yhdistelemisestä.

Esimerkiksi ihan satavarma en voi olla siitä, että olisin lukenut jutun "Roikut jo ristillä Timo K. Mukka" Hymystä Rehvanan koulun jätepaperivarastossa. Satavarma sen sijaan olen, että olen jutun lukenut ennen kuin tiesin edes, kuka Timo K. Mukka on tai oli. Sen sijaan olen täysin varma siitä, että oksennusta nieleskellen luin jutun vanhasta hymystä mökin akasta alastonmallina juuri kuvailemassani jätepaperivarastossa.

Muistan vielä vanhojen aikakauslehtien tenhoavan tuoksun.

Tarkkaavainen lukija huomaa, että olen päässyt Olof Lagercrantzin kirjaa Proustia lukiessa jo kohtaan Madeleine-leivoksen moninainen maku. Proustin tuotannossa Madeleine-leivos on milloin yksinkertainen teeleipä, milloin hienostunut konditoriamestarin taidonnäyte. Muuttuu tilanteen mukaan.

Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä on edennyt kohtaan taiteentuntija Swann. Hänet esitellään Combray-osan mystillis-unettavan unettomuusosan jälkeen. Lagercrantzin mukaan Proustin perheessä isän paikan on ottanut John Ruskin. Minä olin aivan, että vittu, kuka Ruskin.

John Ruskin oli brittiläinen prerafaeliitti. Ruskin oli eräänlainen perustaja Arts & Crafts -liikkeelle, jonka kärkihahmo oli utopiasosialisti William Morris. K-ketjun isot muovikassit ovat utopiasosialistisia, sillä niiden designerina on käytetty Ivana B:tä eli Paola Suhosta.

Utopiasosialistien mukaan taidetta ei saa jättää gallerioihin. Jokainen käyttöesine on tehtävä niin, että sillä on myös esteettistä arvoa. K-marketin kassit ovat sellaisia ja myös Snellmanin lestadiolaisen makkaratehtaan näytemakkaralaatikot.

Annoin kaksi utopiasosialistista kassia kesän aikana kertyneitä limpparipulloja viime perjantaina Jatulle. Jatulta olivat rahat taas loppu ja murhe suuri. Rakas Mirjansa oli lähtenyt Pietikäisen Eevin kanssa Runnille. Sanoin, että Jatuseni, Eevi on Mirjalle hyvää seuraa - ei joudu paheen teille, mutta jos rahaa tarvitset, joudut nyt viemään pullot itse keräykseen.

Emalikupissa oleva Jatun hätärahasto oli nimittäin tyhjä. Jatu lähti pihasta lallatellen ja oli huomauttanut Matille myöhemmin illalla K-kaupan edessä huvittuneena, että rouva antoi hänelle myös vanhat kenkänsä. En muistanut, mitä toisen utopiasosialistisen kassin pohjalla oli.

Joka tapauksessa koetan nyt säilöä jossakin kaapin nurkassa Ivana B:n suunnittelemia kasseja jälkipolville. Ja koska jugend-tyylisuunnan, josta Matti kovasti pitää, edelläkävijä on John Ruskin, pitää joskus iltakeskusteluissamme ottaa esille Marcel Proust.

Tämä on nyt tavattoman monimutkaista, mutta mikäpä ei autofiktiossa olisi mahdollista. Täällä talossa on mahdollista käydä ainakin etukäteen kuviteltuja sivistyneitä keskusteluja keittiössä utopiasosialismista, K-kaupan kassarouvista verrattuna S-marketin pin up -tyttökassaneiteihin, Ivana B:n kasseista ja jugendista.

Keskusteluissa esiintyy sellainen fiktiivinen, suorastaan utooppinen, hahmo kuin aviomies kerrankin kotona. Tämä fiktiivinen hahmo muodostuu usein biografisen blogini keskushenkilöksi.

Sivistyssanojen huolettomasta käytöstä huomaatte myös, että luin Antti Sarvellan kolumnin tämän päivän SS-lehdestä. SS-lehteen en koskisi kolmen metrin kepilläkään, ellei Meijerin toimintakeskus ry:n henkilöstöjohtaja Pasi Tervo (SKP) olisi tekstaroinut, että tänään lehti kirjoittaa työllistämistukiuudistuksista, jotka meissä työllistämistä harjoittavissa tahoissa herättävät pelkoa ja vavistusta.

Kävin kahvila Emiliassa lukemassa jutun. Ei lehti mitään kirjoittanut. Juha Mikkonen kirjoittaa. Hyvä juttu. Pointsit Mikkoselle - ei SS-lehdelle. Tulipa samalla annos Iisalmen odottamattomimman sikaporvarin verbaali-ilotulitusta. Ei kun no voihan perse, Antti Sarvella on siemenporvari eikä sikaporvari. Nättiä minusta myös oli se, että kirjoittaa tittelikseen maanviljelijä.

Samalla kahvilassa todistin Rexin taxin exälle Anjalle, josta on tullut mummo, vaikkei siltä yhtään vaikutakaan, että se todella olen minä, vaikka tukka ei enää olekaan punainen. Anjakaan ei muuten enää värjää tukkaansa. Vitsi, että 7.9. syntyneellä pienellä Sneck-Leponiemellä on upea ja -tukkainen mummo.

Feministi-kanat näyttävät närhen munat

Long Play -journalistit lähettivät jutun Kittilän kunnallisskandaalista. Samasta asiasta kirjoitti naisasialiitto Unionin Tulva. Kittilän kunnanjohtajaa koetetaan kammeta palliltaan syyttämällä tätä siitä, että on hyvännäköinen nainen, joka on sangen tietoinen siitä. Lisäksi hänellä väitetään olevan suhde Levin hissiyhtiön nykyiseen toimitusjohtajaan - mies on kunnajohtajaa 20 vuotta vanhempi ja naimisissa.

Kunnanjohtajaa näin paksu pajunköysi lähinnä huvittaa. Hän kuittailee Tulvalle olevansa keski-ikäinen, ylipainoinen perheenäiti, joka kaikesta huolimatta kuljettaa iltaisin lapsia luistelutreeneihin, lämmittää makaronilaatikkoa ja pesee vessat lauantaisin.

Etelän feministiystävättäreltä tuli kuulema rohkaiseva tekstiviesti: "Näytä niille, mistä feministi-kana kusee!" (Tulva 3/2014 s. 8-11 Nainen etelästä)

Minä panisin vielä paremmaksi. Sanoisin niille kuusikymppisille kepulaisille umpisepaluksille, jotka selän takana panettelevat, että edellä mainitun lisäksi etelän feministi-kana-pillu nussii kenen kanssa huvittaa. Jos joku sattuu, kohdalle nussitaan pois - vaikka se sitten olisi oma aviomies.

No niin. Kittilässä valtuuston puheenjohtaja, oikeusnotaari Inkeri Yritys (vas.nainen!) on pannut tuulemaan (vas.miehistä harvoin on siihen) http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kittilan-kunnanjohtajan-erottamishanke-keskeytettiin/4332848

Inkeri Yritys kertoo puolueen sivuilla itsestään seuraavaa:

 - s. 1954 Kaukosessa

 - oikeusapusihteeri, oikeusnotaari

 - Motto: Hyvinvointia kunnallisilla palveluilla kaikille tasapuolisesti!

Asun Kaukosessa ja perheeseeni kuuluu puoliso, kolme täysi-ikäistä lasta ja kaksi lastenlasta. Harrastan liikuntaa, opiskelua ja yhteisten asioiden hoitamista. Olen työssä Kittilän oikeusaputoimistossa, oikeusapusihteerinä. Kuluvalla valtuustokaudella innostuin opiskelusta ja suoritin oikeusnotaarin tutkinnon Lapin yliopistossa viime keväänä.

Minut valittiin ensimmäisen kerran kunnanvaltuustoon v. 1985. Siitä lähtien olen ollut täysillä mukana erilaisissa luottamustehtävissä Kittilän kunnassa, Tunturi-Lapin seutukunnassa, Lapin liitossa ja olen ollut myös Euroopan neuvoston kunta- ja aluehallinnossa. 

Koko vaikuttamiseni ajan minulle on ollut tärkeää puolustaa kunnallisia peruspalveluja kaikille tasapuolisesti. Sosiaali- ja terveystoimessa tarvitaan lisää voimavaro- ja. Tavallisen arjen sujumien riippuu ihmisten hyvinvoinnista. Puolustan myös sitä, että kuntamme on asuttuna äärialueita myöten. Vahva kuntakeskus tarvitsee elinvoimaisia sivukyliä.

 Lapset ja nuoret ovat Kittilänkin tulevaisuus. Lapsiperheiden ja nuorten hyvinvointia turvataan hyvällä työllisyydellä, koulutuksella ja ennaltaehkäisevällä työllä. Laadukkaat harrastusmahdollisuudet ja viihtyisä asuinympäristö ovat tärkeitä jokaiselle kuntalaiselle.

 Avoimuutta päätöksentekoon!

Kittilän kunnanvaltuusto käsittelee asian ma 29.9.2014 kokouksessaan. Jäämme seuraamaan tilannetta: "Valtuuston puheenjohtaja Inkeri Yrityksen aloite kunnanjohtajan erottamisprosessin keskeyttämisestä ja lopettamisesta."

PS. Tämähän kohta menee ihan rutiinilla. Meille tuli taas uusi (tai no uusi ja uusi) työntekijä, reserviläinen. Sain hänen veronumeronsa aktivoitua ihan käden käänteessä. Verottajalta vastattiin puhelimeen oitis eikä ilmoituksen tekemistä veronumeroaktivoija kakaillut yhtään.