Päivän piristykset heti aamusta

Olen maailman huonoimman pop up - instant - nyhjää tyhjästä -teatterin tuottaja

Mutta eihän tässä ole kuin suunta ylöspäin! (Hieman draamaa jälleen kunnantalolla)

to 25.9.2014

Valitin täällä vähän aikaa sitten, että Lapinlahti on Ylä-Savon pikkuporvarillisin paikkakunta. Se ei täysin pidä paikkaansa, mutta kärjistetyssä kirjoituksessa ei voi aina tuoda esille kaikkia sävyjä, yksityiskohtia sekä poikkeuksia säännöistä.

On täällä ilon aiheitakin. Eikä tylsää pääse olemaan, vaikka tappaja ja katuhuora eivät enää asukaan kulmillamme. Kumpikin ovat oikeasti mukavia ihmisiä selvin päin. Mieluummin otamme heidät naapuriksemme kuin asuisimme jossain räystäs jonkin keskiluokkaan kuuluvan räystäässä kiinni kuuntelemassa narinaa milloin kissoistamme milloin koiristamme.

Muuan ilon aihe aamuisin on, kun kuljetan kouluun kahta täkäläistä helluntailaisprinsessaa. Sekin jo on ilon aihe, että saan kuljettaa näitä kahta kaunista hahmoa. Viime vuonna heidän hovikuljettajansa oli toisen ukki ja olin tälle salaa vähän kateellinen.

Hell.srk:n nuorisotyöntekijä Anu Niskanen-Similä on jäänyt mieleeni piikkitukastaan ja lävistyksistään. Tai ainakin muistini väittää, että nuorisotyöntekijällä oli jokunen vuosi sitten otsassaan ja nenässään jotain sellaisia nykynuorison killuttimia. Nyt en enää ollut tunnistaa häntä kunnantalon portaissa, kun molemmat laukkasimme maanantaiaamuna AikaTaika-palaveriin. Nuoristyöntekijän päässä oli musta lätsä eikä nenävarresta tai silmäkulmasta roikkunut mitään.

Toki kaksi kuljettamaani helluntailaisprinsessaa olivat huokailleet ihastuksesta joka aamu, kun edellä Asematietä singertää pieni poika pikkuruisella pyörällä ja perässä nuori äiti Helkamallaan Mirka-mekko tuulessa lepattaen. Helluntalaisprinsessojen mielestä näkymä on ihana, seurakunnan nuorisotyöntekijä on ihana ja hänen pikku poikansa on ihana. Ovat aivan oikeassa.

Pungersimme siis mennä joka-aamuisen ilopillerin kanssa Aikataikan palautepalaveriin, jossa pääsimme kulttuurikansalaisfoorumina lausumaan, että kyllä meille passaa se, että kansalaisopisto pitäytyy Lapinlahden Aikataikan järjestämisissä ja Varpaisjärven Toukotaika järjestyy jonkin muun kunnan kulttuuritahon toimesta.

Anneli Valta-Lisitsin (kesk.) piti palaverissa varpaisjärveläisten puolta. Hän sanoi jättävänsä pöytäkirjaan eriävän mielipiteensä, jos paikalla oleva kansalaisfoorumi sanoutuu irti varpaisjärveläisten asiasta. Jos oikein ymmärsin kokouksen kulun, tulimme kuitenkin yhteisymmärrykseen, joka ei ehkä ollut edes kompromissi. Hyvä ratkaisu se kaiketi oli.

Itse asiassa minä taisin vienosti ehdottaa, että nyt kun meillä on tuore, uusi ja innostunut kirjastonjohtaja, hän voisi ottaa Varpaisjärven Toukotaian vetovastuun. Toukotaikasta voisi tulla vaikka miten suorademokraattinen kansalaisprosessi, kuten Aikataika jo on.

Hienoa Toukotaiassa viime keväänä kuulema oli se, että toimeksipanijoita ja tapahtumatekijöitä oli kuutisenkymmentä. Sellaista määrää innostusta ei kannata heittää hukkaan. Tästä asiasta puhuin eilen myös Tekstiilikierrätys ry:n kulttuurianturini kanssa.

Aikataikassa hienoa on myös Kaskikuusen kansalaisopiston rehtorin demokraattisuus. Palavereissa jokainen saa puhua tasavertaisesti ja jokaisen mielipide myös otetaan huomioon. Aikataika on enemmän kuin jokasyksyinen tapahtuma. Se on prosessi, joka elää läpi vuoden.

Niinpä tämänsyksyisen Aikataika-palautepalaverin jälkeen tartuin jälleen takin liepeestä Alapitkän teatterin proleohjaajaa Olavi Lyytikäistä enkä päästänyt tätä kunnantalolta ulos ennen kuin tämä oli luvannut, että ensi syksynä hän lukee sekä runoilija-klovni Esko Laitisen että omia runojaan kirjaston runomatineassa.

Kun Lyytikäinen oli pyristellyt irti kuristusotteestani, hän ryntäsi ulko-ovelle ja huusi tuulikaapissa, mutta että VARPAISJÄRVELLE EN KYLLÄ TULE.

Heikki Ahosen lyyrisille haikuillekin löysin esittäjän. Anja Kahelin on nyt rekrytoitu. Väisäsen Petrin runoille pitäisi vielä löytää nuori lausuja.

Perustimme palaveria edeltävänä iltana Esko Laitisen kanssa tekstaritse kulttuuriryhmän Puutteen Alaiset (tulee taulusta Raatajat rahan alaiset, älkääs nyt kuulkaas muuta luulko siellä). Esko Laitinen sanoi, että hänelle kyllä käy, mutta olisiko sittenkin Putinin Alaiset parempi.

Olavi Lyytikäinen antoi meille ryhmärämälle vai mikä se nyt onkaan Aikataika-palautepalaverissa palautetta. Hän oli mukana elämänsä hirveimmässä ja huonoiten järjestetyssä teatteriesityksessä!

Ei tästä ole muuta tietä kuin ylöspäin.