
to 11.9.2014
Laskin tänään palkkatietojen muutoksia vakuutusyhtiölle sekä Työttömyysvakuutusrahastolle. Lisäksi tein pikaisen laskelman siitä, mitä palkkamenoja ja aliurakoitsijan maksuposteja Vieremän työmaalla vielä menee. Olen takonut Exceliä nyt niin, että sormet ovat hellät.
Huominen menee omissa hommissa: aamulla lenkille, sitten lounastapaaminen ja Jehovan todistus sekä iltapäivällä vammaisneuvoston kokous. Tänään illalla suunnittelen repäiseväni. Eeva-lehdessä oli punajuuririsoton ohje. Muut syökööt, mitä lystäävät. Minä syön risottoani, johon ujutan eksoottisia ainesosia.
Sitä muuten en tiennytkään, että suloisen ja siron kirjallisuustutkija Anna Kortelaisen isoisä on ollut Viipurin kommunisteja. Sekin kävi ilmi, kun luki uusimman Eevan tarkkaan ruokaohjesivuja myöten. Kortelainen näyttää kirjoittaneen isoisästään kirjan Ei kenenkään maassa.
Jännittävää, kuinka Tammen sivuille kerätyissä lehtikritiikeissä ainoastaan Eeva-lehti viittaa Kortelaisen isoisän aatteeseen:"Kortelainen on tutkinut taustat tarkkaan. Tarkka kuvaus viime vuosisadan alun Viipurista, sen köyhyydestä ja aatteiden noususta on kiinnostava. – – Kirjaa on vaikea sijoittaa minkään lajityypin alle, mutta muusikko Reino Peltosen elämänvaiheet ansaitsevat tulla kerrotuiksi. Niin mielenkiiintoisten historiallisten tapahtumien kautta ne kulkevat." (Pirjo Houni Eeva-lehti 12/2012)
Iisalmen Sanomienkin Pirjo Nenola löpertelee jotain ympäripyöreää isoisän taustan "mielenkiintoisuudesta". Anna Kortelaisen perhetausta on kiinnostava. – – Tekstistä välittyy elävä ja välillä raadollinenkin mielikuva siitä, millaista oli elää vähävaraisena Viipurissa ennen Suomen itsenäistymistä ja heti sen jälkeen." (Pirjo Nenola, Iisalmen Sanomat 6.12.2012)
Onko Eeva Suomen aikakauslehdistä nyt ainoa, joka uskaltaa sanoa sanan niin kuin se on. Hienoltahan tämä kuulostaa: "Sotilas, josta kasvoi maailmankuvaltaan kommunisti." (Eeva 9/2014 s. 52-56 Anna Kortelainen kokkaa isoisän muistolle). Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajakaan ei ole pitkilleen sanonut vassuliittolaisia kommunisten perinnön kantajiksi. (Kas, kun ei taudinkantajiksi.)
Anna Kortelaisen kirjoittaman Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarinan jälkeen olen syvästi ja katkerasti vihannut kaikkia Pariisissa opiskelleita suomalaisia kulttuurimiehiä Juhani Ahosta lähtien. Heillähän oli Pariisissa aina pikku taloudenhoitajattaret, joille syntyi myös lapsia.
Päivänselvää oli, että pikku taloudenhoitajattaret siirtyivät syrjään, kun kulttuuripersoonan piti ryhtyä säätynsä mukaiseen avioon. Juhani Ahokin kävi Pariisissa huorissa, hyi öllötys, ja kirjoitettuaan seikkailusta Yksin-novellin ja sai aikaan pahennusta, kirjoitteli sen jälkeen niitänäitäkissanpäitä Lastuissaan.
Ja nykyinen kulttuuriväki pitää Lastuja niin ihanina.
Kolmetoista vuotta WTC-torneista. Ilkka Herlin muistuttaa Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissaan (MT, ke 10.9.2014 s. ? Muutoksen aika) siitä, että maailma ei enää järjestykään kaksinapaisesti. Herlin ottaa esille Kiinan niin kuin on viitannut useassa kolumnissaan aiemmin.
Taisi olla Herlin, joka muistutti aikaisemmin Kiinan ostavan viljelysmaata Ukrainasta monilla miljardeilla euroilla. Maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki sanoi Varpaisjärven Esson EU-parlamentissa viime keväänä, kun kuljetin häntä pakoputkipörisevällä Saabillani, että hänen mielestään EU:n kannattaisi tarjota Ukrainalle vastikkeetonta Marshall-avun tyyppistä tukea.
Skotlanti äänestää Britanniasta irtautumisesta 18. syyskuuta. Kolonialismi aiheuttaa nationalismia. Niinpä. Kylläpä oli hyvä kolumni Matissa ja Liisassa otsikolla Voittajan on helppo hymyillä (MJL to 11.9.2014 s. 2). Jos Matti ja Liisa -lehdessä on Pienen vaskisen miehen kolumni, luen sen ensin. Ja sitten vieressä olevan toimittajan sivuraiteella, jos kirjoittaja on Aku-Pekka Mölsä, josta kulkuriveljeni Jouni antoi puoltavan lausunnon.
Aku-Pekka Mölsä käytti kahta minulle tärkeää sanaa kolumnissaan: Venäjä ja Imatra.
Tosin Patomäen EU-kiertueen perjantaipäivän saimme ajella Rythin Pentin (vas.SKDL) tolkullisella Sitikalla. Horsmanmäen paksu-Pykäläinen tuli eilen muuten vastaan pikkuisella punaisellaan. Pykäläinen osti Pentin valkean Mersun. Pentti ja Pykäläinen ovat lankoksia. Mitähän valkealle Mersulle kuuluu?
On kuulema olemassa laiha-Pykäläinenkin. Käsittääkseni laiha on paksun veli.
Eilinen ilta meni tyhjentäessä Leonidin häkkivarastoja Lapinlahden Chicagossa. Matti päivitteli, että tämän se mies meille vielä järjesti. Yli kaksi vuotta kuoleman jälkeen ja taas ajelemme peräkärry perässä pitkin Työsuhde-kerrostalojen pihoja.
Minä tosin meinasin taas hermostua ja olin vähällä tiuskia: "Suu poikki ja väännä nyt helvetissä ne lukot auki." Mukana oli toinen mutustelija, Työsuhteen eläkkellä oleva talkkari. Savolaisesta leppoisasta jutustelusta ei meinannut tulla loppua.
Eipä oltaisikaan tiedetty, että häkkikomeroissa on vielä perikunnan tavaraa, ellei SKP-toveri Tervon Pasi olisi tiedottanut kerrostalojen ilmoitustaululla olevasta hätäpunaisesta aanelosesta.Purin hammasta, etten itke. Varastosta löytyivät Lapiomiehen kesä- ja talvityötakit. Talvitakissa oli Leonidin henkilötunnistinkortti.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]