Sinun lapsesi eivät ole sinun

pe 10.10.2014

Ärräpäiden Tapani Kaakkuriniemi oli lukenut Panu Rajalan kirjan Lavatähti ja kirjamies Katri Helenasta osittain ennen kuin Palokan kirjaston laina-aika umpeutui. Koska Aleksis Kiven päivä lähestyi sähköpostilistallakin, kirjallisuusasiantuntija Kaakkuriniemi käski meitä lukemaan Kiven Nummisuutarit.

Sanoin, että en ehkä jaksa vanhahtavaa kielipoljentoa, mutta Joensuussa pyörivän Nummisuutarit-kansanoopperan voisin kyllä käydä katsomassa. Jospa siitä tulisi vaikka jonkinlainen Ärräpäiden kokoontumisajo.

Luin eilen illalla C. S. Lewisin Ilon yllättämän loppuun. Hurmaavaa kirjassa oli läpi tekstin paistava sisäinen naurunkumina. Lewis on kirjassaan kuin Lasse Purhos -vainaa. Ajattelussaan perusteellinen, ihmisiä kaihtava - olematta mikään misantrooppi, ihmisvihaaja, ja koko ajan taustalla vähän lakoninen, matalataajuuksinen nauru, joka juuri ja juuri erottuu.

Siitä, että C. S. Lewiksestä ei tullut vasemmistolaista, olen nyreä. Pitää vielä lukea kirjan kaksi viimeistä lukua loppuun. Meikäläisen perusfilosofian taidoilla puhe teismistä  ja olevaisen perusabsoluuteista pyyhki kirkkaasti yli.

Illalla aloitin Laura Honkasalon Sinun lapsesi eivät ole sinun. Se on yksiselitteisesti ihana. Muisti on kumma juttu. Olen lukenut kirjan joskus Ärräpäiden alkuaikoina. Muistan, kuinka tietsikka oli minulla tuossa Marian tietokonepöydän kohdalla tuvassa ja kirjoitin kirjasta jotain sähköpostilistalle.

Muuta en kirjasta muista kuin se, että siellä on jotenkin Ärräpäiden Matti Grönlund häämöttämässä taustalla. Heti kirjan alussa on upea Nelly-isoäiti, joka on ollut 1930-luvulla turvasäilössä eikä missään historian vaiheessa ole kääntänyt takkiaan. Myös kohta, jossa päähenkilön lapsuudenperhe, kun se vielä oli koossa ja isä asui perheessä, lähti sukulaisineen ja ystävineen vappumarssille.

Porvarit nukkuivat vielä ylioppilaslakki päässään krapuloissaan, mutta vassarit lähtivät marssille kaupunkiliikenteen bussilla. Jokin tiukempi Tatjana varoitti pienempiä lapsia siitä, että porvarit puhkovat tupakalla vappumarssijalapsien ilmapalloja. Päähenkilö ei ensin ota uskoakseen, mutta tuumaa sitten - ihan aiheellisesti: "Voi itku minä inhosin niitä porvareita. Ne keksivät aina kaikkea tosi pahaa."

Honkasalo kirjoittaa tarkasti pienen lapsen pään sisältä. Päähenkilö esimerkiksi pelkää, että vappumarssijat laulavat bussissa Toveri Viljasen. Laulussa toveri Viljaselta katkaistaan sormet eikä hän voi sen jälkeen pelata polttopalloa.

Netissä näyttää olevan keskustelu siitä, kuka oli toveri Viljasen historiallinen esikuva. Varmaan toveri Viljasen kaltaisia hahmoja löytyy 1930-luvun Suomesta paljonkin. Kannattaa lukea Sirpa Kähkösen Vihan ja rakkauden liekit. Siinä kirjailijan kuopiolaisen isoisän avulla kerrotaan, miten toisaalla Tammisaaren poliittiset vangit ottivat vankilavuosista kaiken irti. Syntyi Tammisaaren punikkien yliopisto.

Kiroilu

Eilen kuuntelin nakkikeittoa valmistellessani Ylen Areenalta Alin ja Husun ohjelmaa poliittisesta korrektiudesta, rasismista ja erilaisista tabuista. Studiossa  kahdella hurmaavalla käkättäjällä - ei voi mitään, nauran aina näiden kahden rääväsuun mukana - oli taidekriitikko Otso Kantokorpi.

Otso Kantokorpi, jonka ylimielisen oloista helsinkiläispuhenuottia inhoan sydämeni pohjasta, oli sitä mieltä, että ei ole syytä sensuroida Peppi Pitkätossusta neekerikuningasta. Sanasta pitää herättää lapsen kanssa keskustelu. Olen samaa mieltä, sillä mikä olisi vaikkapa Tuntematon sotilas ilman todellista kieltä?

Tai Suomen Talvisodan Jatkosota-rock ilman vittuja? http://www.phinnweb.org/early/suomen_talvisota/jatkosota.html

Tosin Tapani Kaakkuriniemi arvuutteli meillä Ärräpäissä Jatkosota-rockin säkeistöä, jossa oli ryssä-sanaa ei ollut korvattu sanalla äijä. Arvelen, että jatko- tai talvisodassa yleensäkin käytettiin vastapuolesta termiä ryssä - siitä päättelin, että teksti olisi voinut olla Väinö Linnalta - vai mistä on peräisin vitsi pensasneuvostoliittolaisesta:

"Perkele, äijää tulee kuin meren mutaa, vittu,
ja sitä on kuin tatti tuossa, perkele!
Ota nyt jätkä kivääri käteen ja paina kk:lla
Vittuun sotiminen, tämä äijä lähtee paskalle, perkele!"

Lopulta kuitenkin vittu-sanan modernista käytöstä päättelin, että katkelma ei voi olla ainakaan Tuntemattomasta sotilaasta. Vittuhan on vähitellen muuttunut normaaliksi sijamuodoksi aggressiivi.

Satuin vahingossa lukemaan Iisalmen Sanomien Anni Niemisen Vasemman suoran kiroilusta otsikolla Siivotkaa suunne! (IS 30.9.2014) Aikuisten oikeasti. Kirjoitus oli niin toimittajamoralismia uhkuva, että päätin taas jättää netti-Iikkarit lukematta tästä maailman tappiin. Se oli samaa poliittisesti ja moralistisesti korrektia tavaraa kuin kirjailija Jari Tervo, joka leukaheltta lepattaen itki sitä, että anarkistit julistivat viime itsenäisyyspäivän iltana luokkasotaa.

Voi pientä Tervoa, luokkasotahan on ollut käynnissä 1970-luvun lopusta lähtien. Sen ovat julistaneet maailman uusliberaalit globaalille työväenluokalle. Sattuipa samalla suunsiivouskolumnin kanssa silmääni Iisalmen Sanomissa jonkun epäkypsän poikatoimittajan töräytys siitä, millainen onni Iisalmelle on ollut, että naisten ompelutyöpaikat ovat siirtyneet Kiinaan.

Poikatoimittaja intoili kapitalismin autuaaksi tekevästä luovasta tuhosta. Näin Suomen työläiset on saatu hyödyllisempiin töihin!

Onneksi Iikkarin kolumnissa ei ole kirjoittajan nimeä. Varmaankin häveliäisyyssyistä. Kolumnin otsikko on Teknologia hävittää työpaikat, no way! ja tässä kirjoituksen pahin aivopieru: "Taloustieteellinen tutkimus kuitenkin osoittaa aukottomasti tämän kohtalonyhteyden. Mitä enemmän syntyy teknologisia innovaatioita, sitä enemmän syntyy uusia työpaikkoja. Köyhyys ja työttömyys keskittyvät maihin, joissa teknologia on kehittymätöntä." (IS kolumni 25.9.2014)

Nauroin tätä lukiessani niin, että meinasi mennä pissat housuun. Menikö kirjoituksesta viikko tai pari ja Angry Birds ilmoitti tehostavansa toimintojaan. Mitenkäs se nyt oli, kuinka monta ihmistä pelifirma työllistikään? Oliko se nyt 140 ja siitäkin oli varaa irtisanoa väkeä.

Vaikka Angry Birdsin jokainen kapitalistirikas työllistäisi yhden siivoojan, yhden kamaripalvelijan, yhden nannyn sekä oman lvi-asentaja-talonmiehen, ei firman työllistävä vaikutus olisi kovinkaan suuri - jos tarkastelee sitä, kuinka paljon sakkia Suomessa on kokonaan vailla töitä tai jotain tempputyöllistämisprojektia johtamassa.

Kesällä Iisalmen Sanomat " uudisti" nettilehtensä ja koko systeemistä tuli niin sekava, että lehti menetti yhden lukijansa. Tilaus lienee voimassa joulukuun alkuun, mutta en uudista sitä. Minulle riittää, että käyn vaikka Meijerin Seisakkeella selaamassa lehdykäisen, Jerusalemin Sanomat, kuten taistelijatoveri Pasi Tervo veisteli, silloin tällöin.

Kommari

Lisäksi Otso Kantokorpi huomautti, että hän kuulee ainakin kerran viikossa olevansa kommari. Siitä Ali ja Husu saivat aiheen räiskiä: "Voi pientä Otso-parkaa!" Hyvin Kantokorpi nousi pilkasta kuitenkin takaisin pinnalle.

Hän sanoi, että on kyllä umpivasemmistolainen, mutta jos ihan tarkkoja ollaan, ei ole koskaan ollutkaan kommunisti. Kantokorpi sanoi, että kun heitellään ilmaan kaikenlaista, pitää tarkemmin selvittää, mistä puhutaan ja puhutaanko ollenkaan samasta asiasta.

Liimaan tähän toveri Viljasen sanat muistuttaen siitä, että vaikka näillä seuduin sisällissota 1918 ei ollut kovin rankka, on esimerkiksi Iisalmen Runnilla poljettu suohon tapettuja punikkeja. Ja 1930-luvulla Tammisaaren punikkiyliopistoon pääsi Kuopiostakin:

Kai muistat toveri Viljasen ja ohranan hotellin?
Kai muistat sen viileän kesäkuun yön, kun Viljanen katosi?
Me olimme kommunisteja ja olemme vieläkin.
Me muistamme toveri Viljasta, jonka ohrana murhasi.

Kun meitä syytettiin pettureiksi niin Viljanen sanoi vaan:
Jos herra tuomari antaa luvan, minä poistun nauramaan.
Me olimme kommunisteja ja olemme vieläkin.
Me muistamme toveri Viljasta, jonka ohrana murhasi.

Oli Viljasen hymyssä jotakin, joka ärsytti ohranaa.
Kun kiduttajat uupuivat, hän sanoi: Jatketaan.
Me olimme kommunisteja ja olemme vieläkin.
Me muistamme toveri Viljasta, jonka ohrana murhasi.

Kai tiesi toveri Viljanen, mikä häntä odotti.
Sinä varhaisena aamuna kun hänet noudettiin.

Oli hampaat lyöty kurkkuun ja sormet katkottu,
Vaan yhä viipyi nöyrtyminen ja se tärkeä tunnustus.

Me olimme kommunisteja ja olemme vieläkin.
Me muistamme toveri Viljasta, jonka ohrana murhasi.

Hän tiesi miten ohranassa vankeja kohdellaan.
Hän olisi voinut olla vaarallinen todistaja.

Aurinko oli jo noussut ja kaste kimmelsi,
Kun Viljanen seisoi haudallaan ja itään katseli.

Ei itseään hän itkenyt, hän suri vain veljiään,
Joita Suomen herrat tapattivat Karjalan kentillä.
Me olimme kommunisteja ja olemme vieläkin.
Me muistamme toveri Viljasta, jonka ohrana murhasi.

Ei kutsu muisto Viljasen meitä verin kostamaan.
Se kutsuu vanhan hautaamaan ja uutta rakentamaan.
Se kutsuu Suomen työläisiä suureen rintamaan.
Se kutsuu meitä rakentamaan paremman maailman.

Me olemme kommunisteja ja me rakennamme sen.
Se on yhteinen työ ja velvollisuus, kansainvälinen.