Untako vain vai piae desideria?

su 12.10.2014

Eilen siivosin koko talon ja pesin pyykkiä ainakin kymmenen koneellista. Lisäksi vielä taivuin todelliseen urotekoon. Valmistin ruoan.

Matti oli taas maailmalla tekemässä sankaritekoja. Tällä kertaa - ja nytkin - hitsaamassa Vieremän luterilaiseen kirkkoon tulevaa invaramppia. Ramppi lähtee sinkittäväksi aikanaan meidän Mietaalla vm. 91.

Yöllä näin todella kummallisen unen. Meillä perheessä asui jakkupukuinen noin 60-vuotias nainen. Hoikka ja tyylikäs, kuten keskustapuoluetoimiston Matti Vanhaselle osoittama säädyllinen morsian, mutta tumma. Muistattehan Sinikka Mertalan, joka kihlattiin pääministerille, kun tämä oli iloitellut eroottisesti kuin prinssi kerjäläistytön, Susan Ruususen, kanssa?

Unessa oli jotenkin päivänselvää ja vain aavistuksen verran kirvelevää, että hoikka, tyylikäs jakkupukukalkkuna oli Matin vaimo numero kolme. Implisiittisesti ts. julkilausumattomasti, mutta asiayhteydestä pääteltävissä olevasti, jakkupukukalkkuna hoiti meillä kotona kotityöt.

Ilmeisesti järjestely sopi minulle mainiosti, sillä tuumin tyynesti, että joulu on tulossa ja Matti on sellainen pölkkypää, ettei älyä hankkia kolmannelle vaimolleen edes joululahjaa. Sanoin Matille, että voin ostaa joululahjan vaimo numero kolmelle. Matti vain tiuskaisi minulle, että eikös me sillä tavalla uuden rouvan kanssa sovittu, että riittävä joululahja on, että tämä on esitelty Valkosen suvulle.

Hihittelin unta koko aamun sillä aikaa, kun Matti suoritti kaikkein vittumaisimpia kotitöitä. Teistä tuntuu siltä, että vihaan kaikkia kotitöitä tasapuolisesti, mutta erityisesti inhoan pyykin ripustelua ja vessojen pesua. Vessatkin kyllä pesisin, mutten kestä tavaroiden siirtelyä siivouksen tieltä enkä sitä, että pytyn kannet pitää irrottaa ja ruuvata sitten takaisin.

Sitä paitsi. Mitäs ei eilen ollut paikalla, kun kotitöissä oli käskynjako. Valitsin päältä mukavimmat. Ruoanlaitosta en sanottavammin pidä, mutta se nyt meni sillä innolla, että olin luvannut lapsille punaista jauhelihakastiketta.

Fosfori

Mehän Rythin Pentin kanssa (vas. SKDL) sanoimme jo Marko Korhosen tullessa Lapinlahden kunnanjohtajaksi, että Ylä-Savon yhteinen jätevedenpuhdistamo olisi loppujen lopuksi Lapinlahdelle kultakaivos. Jätelietteestä tulee jossain vaiheessa vielä lannoiteteollisuuden raaka-ainetta.

Yhteispuhdistamoasiaa tonkiessamme Pentti laski, että mikäli täysin puhdistamattomat jätevedet ovat kerrostuneet Onkiveden pohjaan metrin kerrokseksi, järven pohjassa muhii vajaan kymmenen hehtaarin verran kerrostunutta lietettä. Sieltä vain imuroimaan järven pohjaa yläsavolaisen järviluonnon pelastamiseksi ja samalla hyödynnettäväksi raaka-aineeksi.

Samasta asiasta kirjoitti Ilkka Herlin Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissaan Itämeren kolme konstia (MT ke 8.10.2014 s. 4). Kuulema Itämeren pohjan imurointia kokeillaan jo. Uimavesien rehevöitymisen ja levittymisen taustalla on monimutkainen prosessi, jossa osallisena on levä, joka syksyllä kuolee, painuu pohjaan ja kerrostuu.

Keväällä levä alkaa kasvaa ja käyttää kaiken vedessä olevan hapen. Syntyy happikato, joka irrottaa pohjasta ravinteita. Kyse on sisäisen kuormituksen kierre. Muistan vieläkin kauhulla Lapinlahden kunnantalolla yhteispuhdistamosta järjestettyä ympäristötilaisuutta, jossa pari paikallista demariälymystöön kuuluvaa tyyppiä hieroi toistensa hartioita ja tuumaili, että asia on niin hankala, että tätä ei kampaaja kyllä ymmärrä.

Kumpikaan heistä ei ollut kampaaja. Arvelen, että kampaaja olisi voinut ymmärtääkin, jos olisi pitänyt korvansa auki. Tosiasiassa kahta demaria ei kiinnostanut koko asia, sillä heillä oli kysymyksestä jo Valmis Mielipide.

Ympäristötilaisuudessa kävi ilmi, että ainakaan yhteispuhdistamo ei aiheuta Onkivedelle lisäkuormitusta, sillä Onkivedessä levä kasvaa nimenomaan vanhan ja historiallisen sisäisen kuormituksen vuoksi.

Myös Keskustan Juha Sipilä kirjoitti Maaseudun Tulevaisuudessa aiheesta. Kolumnissa Lähipolitiikka turvaa maaseudun elinvoiman (MT pe 19.9.2014 s. 4) Sipilä sanoo, että kuntien jätevedenpuhdistamoille olisi luotava erityinen muunto-investointiohjelma.

Tai Sipilä pohtii asiaa ja jatkaa: "Kunnat eivät tässä asiassa pysty vastuuta ottamaan, vaikka omistavatkin jätevedenpuhdistamot. Lisäksi olisi selvitettävä, miten ja minkälaiselle organisaatiolla tuotetut ravinteet markkinoitaisiin vai voitaisiinko ravinteet yksinkertaisesti palauttaa lähiseutujen pelloille."

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja vaihtaa hommia 

Minulla oli monen viikon printtilehdet käytännössä lukematta kahden perättäisen viikonloppureissun vuoksi. Nyt vielä löytyi lehtipinosta perjantain 3. lokakuuta lehti lukemattomana. Jossain näissä kahlaamissani lehdissä Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Lauri Kontro, jonka Päivän punktin luen aina lehdestä - ja tarkkaan -, kertoi jättävänsä päätoimittajan tehtävät.

Sitten päätoimittaja kertoi asettuvansa Keskustan ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin.

Ilman Kontron vittumaista Päivän punktia Maaseudun Tulevaisuus ei ole entisensä. Toivottavasti sentään lehden äreä Lukenut mies ja Passipaikalla Pekka Alarotu ei karkaa mihinkään. 

Kontron Päivän punkti sanoitti useasti tuntemaani viherinhoa. Vaikka olinkin joskus aikojen alussa vihrersymppari - sen takia, että vasemmisto oli Tampereen yliopistossa 1980-luvun lopulla kuoliaaksi naurettu - koin, että perinteiseksi puolueeksi ryhtyessään vihreistä katosi raikkaus. Tai niin kuin Heikkisen Aaro surullisen osuvasti sanoi: Puolueesta tuli puuhastelukerho, jossa keskiluokkaiset ja korkeastikoulutetut espoolaisrouvat jakavat kierrätysvinkkejä.

Lisäksi vihreä ja ympäripyöreä ilmastopuhe saavutti jossain vaiheessa hegemonisen aseman. Ja samalla se lakkasi tarkoittamasta yhtään mitään. Vihreät ovat lähinnä huvittavia. Ehkä samalla tavalla kuin taistolaiset hiukkasen aikaa Suomen poliittisessa lähihistoriassa. Hokevat mantroja ja ihmiset ovat oppineet kuuliaisesti hokemaan perässä.

Ilmastohuolipuhe varoo tarkasti pureutumasta ytimeen ja pääkonnaan - kapitalismiin. Voin hyvin kuvitella Aleksander Stubbin puhuvan pään tilalle jonkun vihreän toplokkaan pään - vaikka oikeistovihreän Ville Niinistön, joka sanoo, että entisen itäblokin maat ja me kaikki olemme valinneet vapaan markkinatalouden.

Demokratia, ihmisoikeudet ja vapaat markkinat? Mikä näistä ei kuulu joukkoon?

Missäs Nato-sopimuksessa se nyt olikaan, jossa Suomikin on sitoutunut samoihin arvoihin kuin Nato: demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja vapaisiin markkinoihin.

Eikö kukaan huomaa ristiriitaa? Minusta kahdella ensiksi mainitulla ei ole juuri mitään tekemistä vapaiden markkinoiden kanssa. Kuuntelin eilen kaksi ohjelmaa, jossa Hannu Taanila oli äänessä Venäjästä ja lähihistoriasta. Toisessa Taanila haastatteli Venäjä-seurojen entistä puheenjohtajaa Heikki Talvitietä ja Talvitie sanoi, että Ukrainan sisällissodan kaikki osapuolet Venäjää ja Yhdysvaltoja myöten valehtelevat niin, että korvat heiluvat.

Ehkä olen Putin-trolli, vaikka en putinilainen olekaan - toivon Venäjän anarkistisen vasemmiston pikaista nousua sekä Neuvostoliittoa takaisin ilman suurvaltahullutuksia - mutta esimerkiksi kirjailija Jari Tervon tulisi nyt kuunnella Taanilan ja Talvitien tilaisuusnauhoite Youtubesta: http://www.youtube.com/watch?v=Ks0OUEop388

No, nyt tuli valittua uusi päätoimittajakin

Ehkä kepun ehdokas Lauri Kontro alkaa kirjoittaa kiihkeän poliittista vaaliblogia. Syytä olisi. Tuli muuten yht´äkkiä mieleen, missä on toinen kepulainen heppu, Mikael Pentikäinen?

Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen laitoksen tutkija Ville Pitkänen arveli viime keväänä blogissaan, että Pentikäiselle eurovaalit olivatkin eduskuntavaalien esinäytös. https://blogit.utu.fi/ekeskus/2014/02/07/eurovaalit-eduskuntavaalien-esinaytos/

Jospa sitten niin. Olisipa mukava, jos Kontro ja Pentikäinen vaihtaisivat vain paikkaa. Eikös se metsänhoitaja Pentikäinen kävisi mainiosti Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajaksi?