Mistä fasismi syntyy?

to 2.10.2014

Tulin viime yönä valvoessani ja kuunnellessani SKP:n viimeviikonloppuisen Vastavirta-festivaalin keskusteluja päässäni siihen tulokseen, että Vasemmistoliitto on tyypillinen normipuolue. Se ei ole mikään erityinen kansanliike eikä ideologia- tai ideasampo. Se on vaaliorganisaatio - ja hyvä niin.

Ideologioiden ja ideoiden kehitys on pienten puolueiden ja ryhmien ehkä yhden asian liikkeiden tehtävä. Vasemmistoliitossa, kuten muissakin puolueissa, aika kuluu rattoisasti vaalien kanssa puuhastellessa. Aina on tulossa uudet vaalit. Ei tässä muuta oikein ehditä.

Tämä tuli mieleen, kun olen nyt monta päivää miettinyt, miten ihmessä SKP saa vuosi toisensa jälkeen Vanhalle ylioppilastalolle  mielenkiintoisia nimiä, asiantuntijoita ja ideologeja - ja miten vähän vuosi toisensa jälkeen festarit kiinnostavat valtamediaa.

No, se olkoon heidän oma häpeänsä. Toissa vuonna matkustin Helsinkiin festareille Syrizan Yiannis Bournouksen vuoksi. Viime vuonna jätin kekkerit väliin - en muista, mistä olin kuormittunut.

Tänä vuonna minua kiinnosti etenkin keskustelu vasemmiston haasteista eri puolilla Eurooppaa. Meillä oli mahdollisuus kuunnella näitä heppuja:

• Alain Hayot, Ranskan kommunistinen puolue, Euroopan vasemmisto
• Jeannette Escanilla, Ruotsin vasemmistopuolue
• JP Väisänen, SKP:n puheenjohtaja
• Victor Polyakoff, Viron yhdistyneen Vasemmistopuolueen kansainvälisten asioiden hoitaja

Viron Victor Polyakoff kertoi Viron yhdistyneen Vasemmistopuolueen uroteosta. Viime kevään Eu-vaalien alla he monistivat jokaiseen virolaiseen osoitteeseen Euroopan vasemmiston vaaliohjelman. Lisäksi Polyakoff ehdotti suomalaisen veljespuolueen kanssa syvempää yhteistyötä, sillä Suomenlahden yli käy töissä yli 30 000 virolaista työläistä.

Kielitaidon puutteeseen ei Viron vasemmistoyhteistyö ainakaan kaadu. Polyakoff piti puheenvuoronsa Vanhalla ylioppilastalolla suomeksi.

Sekä Ranskan Hayot ja Ruotsin Jeannette Escanilla korostivat sitä, että nyt on analysoitava syyt äärioikeistolaisten ja erilaisten fasistipuolueiden nousuun. Molemmat toivat esille luokkatietoisuuden ja yhteiskunta-analyysin sen sijaan, että märistäisiin voimattomina.

Myös Jeannette Escanilla oli pannut merkille, kuinka innoissaan Ruotsinkin valtamedia otti vastaan Ruotsindemokraattien nousun. Ennen Ruotsissa saatettiin ylpeillä sillä, että hehän eivät ole Norja - ei Breivikin kaltaisia natsi-ilmiöitä - eivätkä Suomi - ei persujen kaltaista rynnäkköä eduskuntaan.

Ruotsindemokraattien kauhistelu monivärisivureppareilla lehdistössä lisää hypetystä. Kyllähän meilläkin Hesari esimerkiksi loppujen lopuksi kusi hunajaa Timo Soinista ja persuilmiöstä. Mitä tahansa muuta, kunhan ei vasemmiston nousua!

Syy fasismin nousuun, tuli minusta oikeastaan jo aamupäivän ensimmäisessä Galleria-keskustelussa suomalaisesta ruoasta. Tutkijatohtori Lena Huldén pudotteli kylmiä lukuja: Maailman väestö on kasvamassa seitsemästä miljardista yhdeksään miljardiin. Kaikille on saatava ruokaa.

Eivät syyt Ruandan kansanmurhaan vuonna 1994 olleet suinkaan etniset, älkää luulkokaan. Ruandan väestö oli kasvanut nopeasti. Koska peltoalaa ei ollut eikä ole rajattomasti, ihmiset alkoivat pelätä, että samoilta pelloilta ei saada ruokaa kaikille. Lisäksi maatilat kävivät elinkelvottomiksi pilkkoutuessaan yhä pienemmiksi yksiköiksi.

Käydessämme kesällä helteisessä Pietarissa havaitsin itsessäni lähinnä epätoivoista ahdistusta, kun katsoin miljoonakaupungin ihmisvilinää. En tuntenyt universaalia ihmisrakkautta, vaan lähinnä kauhua siitä, miten tämä porukka saadaan oikein ruokituksi. Elintilasta, lebensraumista, ei ole kyse, sillä niin Venäjällä kuin Suomessakin maata kyllä riittää.

Jokaisessa meissä elää pieni fasistisika, joka epätoivon hetkellä vie leivän tai riisikupin vaikka nälkäisen suusta. Pitää toimia poliittisesti niin, että ruoka riittää kaikille.

Täällähän tämä nyt tuli. Lukekaa Kusarista Kaasuputkea, jota joskus kyllä arvostelen yliurbaanisesta kallion punavihreydestä: http://blogit.kansanuutiset.fi/kaasuputki/tasapuolisuusharhan-maailmanennatys/