Miksi IPU?

SKP-läisiä eilen Ylen pääuutislähetyksessä

ti 25.11.2014

Olen saanut ihmetteleviä sähköposteja ja tekstareita siitä, miksi ihmeessä IPU, Itsenäisyyspuolue. Luulevat nationalisteiksi ja ties miksi natseiksi. Toivon tosiaan, että IPU:n Vapaan Suomen Liiton aikaiset kahelit ovat nyt persuissa. Ainakin pari sellaista, joita panin surukseni merkille vuoden 1994 EU-äänestyksen ja Kuopion VEU:n aikaan, on löytänyt oman poliittisen lokeronsa äärioikealta.

IPU:n EU-ehdokas Susanna Kaukinen, jota seurasin Vasemmistoliiton punavihreän asiakirjan keskustelulistalla, työlääntyi Vasemmistoliittoon kesän 2013 puoluekokouksen jälkeen. EU-taiston ja toistuvien miekkarijärjestelyjen jälkeen Kaukinen työlääntyi myös IPU:n patriootteihin. Heitä puolueessa siis lienee. Ehkä Kaukinen tarkoitti Janus Putkosta. Täytyy ottaa selvää tarkemmin.

Kaukisen tietä punavihreälle keskustelulistalle en tiedä enkä oikein ehtinyt hahmottaa, mihin Kaukinen Vasemmistoliitossa tuskastui. Ehkä hitauteen. Muistaakseni Kaukinen ei ollut puoluekokousedustaja.

Vaikka Vasemmistoliiton kesän 2013 puoluekokous olikin masinoitu siten, että ensimmäisenä puoluekokouspuheensa saivat pitää ne, jotka kielsivät käytännössä keskustelun puoluekokoussalissa, olin kuitenkin kokouksen jälkeen vähän aikaa toiveikas.

Esimerkiksi Lapin piirin puheenjohtaja Kiero-Keränen (etuliite kiero on sitten kaikella rakkaudella) sai torpattua Vasemmistoliiton puoluetoiminta-asiakirjaan tyrkyllä olleen lauseen siitä, että puolueen toiminta on siirrettävä sinne, missä äänestäjät ovat. Kokouspuheenjohtaja Riikka Taavetti otti muutoksen esityslistalle ohi protokollan, sillä sanoi, ettei voi päättää sellaista kokousta, josta Helsingin "sisäpiirin" ulkopuoliset poistuvat loukattuina. Minusta se oli hieno veto puheenjohtajalta.

Ei kuitenkaan mennyt montaa päivää puoluekokouksen jälkeen, kun Vasemmistoliitossa jo keskusteltiin Jyrki Yrttiahon (vas.ry.) erottamisesta. Omien syväkurkkujeni kautta kuulin myös, että rattijuoppo ja työpajanuori, kansanedustaja Silvia Modig (vas.) oli suurin piirtein sylkenyt vasenryhmäläisten silmille jossain Helsingin yöelämässä. Estänyt heitä tulemasta samaan kapakkaan tai jotain yhtä mystillistä touhua.

Silvia Modig myös möläkehteli kesken puolueen puheenjohtajan linjapuheen puoluekokoussalissa, että Arhinmäki ei saa puhua pitkään; kaikki kuulema haluavat kaljalle. Silloin aidosti vitutti. Me maalaiset, tyhmät ja raittiit olimme tulleet puoluekokoukseen nimenomaan kuulemaan puheita, emme katselemaan sivusta, kuinka jo ennestään verkottuneet pääkaupunkiseutulaiset ystävät halivat toisiaan kaljatuopin ääressä.

Ai, mistäkö rattijuoppo tuohon tuli? Se tuli siitä, että kerran googlasin, minkä tiedotusvälineen toimittaja Modig on ollut, kun panee tittelikseen aina toimittaja. On ollut Ylen Popkultin toimittaja. Ihan kiva. Wikipedia kertoo myös näin: "Modig on tuomittu vuonna 1995 törkeästä rattijuopumuksesta, ajo-oikeudetta ajosta ja liikenteen vaarantamisesta 80 päiväsakkoon. Tuolloin 19-vuotias Modig oli ajanut autoa yleisellä tiellä 10 metrin matkan 1,4 promillen humalassa ja törmännyt kerrostalon ovensyvennyksen reunaan."

Mukavaa on, että Vasemmistoliitossa on tyyppejä, joissa on särmää, mutta miten minusta alkoi puoluekokouksen 2013 jälkeen tuntua siltä, että särmikkäällä ja mutkattoman oloisella Modigilla on myös monta litraa kusta päässä? Kusen taso päässä on kuitenkin asia, joka korjautuu iän myötä, se sanottakoon tässä.

Yrttiahon erottamisuhkailujen jälkeen kopioin blogiini saksalaisen evankelisen teologin Martin Niemöllerin runon. Kopioin sen vielä kerran tähän:

”Ensin ne tulivat hakemaan kommunistit, ja en puhunut mitään koska en ollut kommunisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset, ja en puhunut mitään koska en ollut ammattiyhdistyksessä.
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, ja en puhunut mitään koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut, ja silloin ei enää ollut ketään joka olisi puhunut puolestani.”»

Kaljaa ja karaokea

Olen minä Vasemmistoliiton aatteettomuudesta ennenkin saarnannut. Sanoin joskus takavuosina, että tulen vasemmistoristeilylle vain, jos risteilyllä on muutakin kuin kaljaa ja karaokea. Minusta se ei riittänyt houkuttimeksi, että laivalla voi seurata sivusta, kun Minna Sirnö (vas.), joka rakastaa karaokea, vetää biisejä ja juo kaljaa. Näin KSL perusteli vasemmistoristeilyn viihdeluonnetta.

Minusta Minna Sirnön karaokekisa ei ollut tarpeeksi vetävä houkutin - varsinkin kun samaan aikaan kyseisen Kaljaa ja karaokea -risteilyn kanssa oli Tampereen sosiaalifoorumi ja maailmantori. Osuimme samaan junaan Seinäjoelta Tampereelle kuin Oulusta vasemmistoristeilylle menijät. En kaivannut heidän joukkoonsa, vaikka nykyinen puoluesihteeri Marko Varajärvi vilauttikin silloin Suomen Kuvalehdestä Paavo Arhinmäen Kymen-kiertueelta tehtyä repparia.

Tuleva puoluesihteeri oli jutusta jotenkin messevänä. Minä puolestani luin rivien välistä, että Arhinmäki pelkää kymiläisiä puoluejäseniä, jotka olivat täysin epätoivoisia tehtaiden sulkemisista ja tulevasta työttömyydestä. Toimittaja oli kuvannut terävästi puoluejohtajan olemusta. Se tuntui kuvastaneen pelon lisäksi sitä, että puoluejohtaja piti kymiläistä aktiivia lähinnä rasittavana.

Repparin jälkeen suurin osa Vasemmistoliiton kymenlaaksolaisista äänestäjistä siirtyi persuihin. (Rasittava puolueaktiivi lienee ollut Kouvolan tai Kuusankosken Liukkonen, jota olen kuullut porvarisukulaisteni sanovan rasittavaksi. Voi olla tai sitten on vain epätoivoinen.)

Seuraavalla vasemmistoristeilyllä jo olimme Matin ja muiden täkäläisten vussuleiden kanssa joukolla (ei kun meidän Ducatolla mentiin), koska pongailin ohjelmasta etukäteen Jukka Peltokosket, Anu Suorannat ja Sinikka Torkkolat. Kun puolueälymystö lauloi karaokea ja veti laivaviinaa, me Matin kanssa olimme onnellisesti hytissämme unten mailla - olimmehan jo vanha ja vakiintunut aviopari.

Kerron asiat näin kaukaa, sillä koko sen ajan, kun Thomas Wallgrenin innoittamana palasin vassuriveihin, on jokin hiertänyt. Vaihtoehto EU:lle-Wallgrenhan kehotti Kansan Uutisten jutussa vuonna 2006 valitsemaan puolueista sen pienimmän pahan ja koettamaan muuttaa sitä. Wallgren itse päätyi demareihin, mikä oli jonkinlainen pettymys. En tosin tiedä, mihin Wallgrenin mielessäni olin sitä ennen sijoittanut, mutta demarit - kuinka latteaa!

Verta pakkiin

Se, mikä on hiertänyt Vasemmistoliitossa, on se, että jos vaikkapa sähköpostikeskusteluissa on oma rahvaanomainen, oppimaton itsensä, köyhä ja koettaa piipittää jotain maalaiselta, pieneltä kepuvetoiselta paikkakunnalta, on jotenkin vajakki. Vähän säälittävä olento. Niinpä Kansan Uutisten kolumneissa aloinkin hiertää verta nenästäni.

Mainitsin tabusanoja: Varpaisjärvi, Siilinjärvi, Sonkajärven SKP ja naureskelin mielessäni, kuinka Vantaan jakkupukutädiltä Kati Tyystjärveltä pääsee aina yrjö, kun lukee kolumnejani. Jos edes luki, sillä ilmoitti Vasemmistoliiton sähköpostipohjaisessa kuntaryhmässä, että lakkaa lukemasta viestejäni ja äänestää minut ulos.

Näin kävi heti sen jälkeen, kun minulla olivat menneet sähköpostit sekaisin kuntaryhmän ja Ärräpäiden välillä. Kun Vasemmistoliiton kannanotto Suureen Kuntauudistukseen tuli, kirjoitin Ärräpäihin salamannopeasti, että kuntauudistuskannanotto on skitsofreeninen kuin Jope Ruonansuu ja samalla sekoitus touretten oireyhtymästä: Muistattehan kaikki sketsin, jossa Jope Ruonansuu sanoo: "Tämä on tarkoitettu katunuorille... ei kun HUORILLE".

Joka toisen lauseen kuntauudistuskannarista saatoin allekirjoittaa ja joka toinen lause sai minut huutamaan suureen ääneen pohjatonta tuskaani: "Jeesus, miten tässä puolueessa voidaan olla tyhmiä ja nuolla kokoomuksen persettä!" Lisäksi kuntaryhmään eksyneeseen Ärräpää-viestiin oli liimautunut Pentti Straniuksen ja meikäläisen välistä tavallista sanailua. Koska olen raitis uskovainen, Stranius nimittelee minua milloin miksikin. Siinä kohtaa Ärräpäiden kuntakeskustelua kamariseksin papittareksi.

Kun huomasin lähettäneeni viestit ristiin, kylmäsi, mutta oli jo myöhäistä. Maito oli maassa ja hymyni jotakuinkin hyytynyt.

 No, ei kauaa mennyt, kun sain tuta, että se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Minusta tuli nopeasti entinen Kusarin kolumnisti ja tilalleni nousi Risto Kalliorinne (vas. Oulun koulukunta). Siinä vaiheessa minua jo itketti.

Eilen kuuntelin Paavo Arhinmäen (vs. pj. tiedättehän se, joka pelkää muun muassa Paula Lehtomäkeä) Yle-haastattelun Areenalta. Arhinmäki oli ihan jees. Sanoi, että puolueessa on yrittäjäohjelma ja pienyrittäjiäkin, jotka ovat työläisen asemassa. Ihan jees. Näinhän se on, näinhän se on. Mutta puheenjohtajan haastattelu tuli liian myöhään.

Söyring, Kaukinen

Vasemmistoliiton 2013 puoluekokouksen jälkeen seuraava havainto Kaukisesta oli IPU:ssa. Naputin asiasta IPU:n puheenjohtajalle Antti Pesoselle, kun pongasin hänet ihastuttavine rouvineen Oulun kansanvallan päivillä - että teillä on Riikka Söyring ja nyt näköjään Susanna Kaukinenkin.

Pesonen sanoi hieman peljästyneenä kuuluisat sanat: "Me IPU:ssa ei olla nationalisteja." Sen verran minussa on auktoriteettiuskovaista jäljellä, että uskoin, mitä puheenjohtaja sanoo. Susanna Kaukinen kirjoittaa anarkistien vuodatus.netissä vinjetillä Väärinajattelun lempeä syleily, kun www.uusisuomi.fi sensuroi hänet.

Nyt Kaukinen tuntuu hermostuneen alituisen oikeassa oleviin A-ryhmän anarkisteihin.

Jotenkin ymmärrän Kaukista. Nainen tuntuu hyvin kirjaimelliselta ja perusteelliselta ihmiseltä. Kaukinen ei heittele huolimattomasti termejä. Kun koetin facebookissa siteerata hänelle Hannu Taanilaa, että pohjimmiltaanhan me kaikki olemme sosialidemokraatteja, Kaukinen vähän kivahti: "MINÄ en ole sosialidemokraatti!"

Keskustelu kuitenkin päättyi siihen. En tiedä, miten olisin jatkanut. Tuumasin jotain sellaista, että ahah.

Kun pääsin itseni kanssa selvyyteen siitä, että koska en ole nationalisti enkä saa mitään kiksejä siniristilipusta - itse asiassa Kemin Siniristi ry, joka on verkottunut IPU:n kanssa, saa muurahaiset kävelemään pitkin selkäpiitäni - minun tulee olla internationalisti. Susanna Kaukinen palautti tässäkin asiassa maan pinnalle:

"Oikeisto kannattaa globalisaatiota vapaakaupan nimellä ja vasemmisto kutsuu sitä internationalismiksi." http://anarkisti.vuodatus.net/lue/2014/11/eurokriittisyys-on-emavale

Arvelen, että Kaukinen on parhaimmillaan, kun häntä seuraa Youtubesta vallankumous- ja miekkarivideolta. Toki luen hänen blogejaan, mutta ensimmäisenä aamulla jostain syystä kopaisen aina Sinisen Kirjahyllyn, Bittein saaren, Margaret Pennyn muistikirjan tai Kemppisen.

Kaukisen kirjoituksista puuttuu jokin. Ehkä se on inhimillinen ihminen. Sen takia Kiteen punikki Auvo Rouvinen oli niin vilpittömän innostuksissaan Kaukisesta. Kaukinen ei levittele silmille istukoitaan eikä marssita lapsilaumojaan miehen päänsäryksi. Hänen kanssaan ei tarvitse keskustella roskapussin viemisestä. Hän on Asia. Painava Asia. Ja hyvä niin, amen, amen, amen.

IPU ja SKP

En ole vieläkään päässyt siihen, miksi IPU. Vastaus on: En tiedä. Oli vain sellainen fiilis. Siksi, että puolueen vaalipäällikkö oli meillä yötä - nukkui vaaliasuntovaunussa lukion parkkipaikalla. En voi kuvitella, että Vasemmistoliiton vaalipäällikkö tulisi meille syömään aamupuuroa nukuttuaan asuntovaunussa lukion parkkipaikalla.

IPU siksi, että puolueen vaalipäällikkö sanoi avainsanat: IPU on ratkaisukeskeinen, tavallisten ihmisten verkosto, ei tarvitse esittää mitään ihmeellistä.

IPU siksi, että vaikuttaa siltä, kun puolueessa olisi muitakin meitä maaseudun pienen pieniä yrittäjiä, joilla on alituisia toimeentulo-ongelmia. Siksi, että ei tarvitse pelätä, että astuisi IPU:ssa jonkun varpaille, joka on rakentanut uransa valmiiksi vuosikymmenten saatossa muotoutuneissa valtarakennelmissa.

SKP olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta SKP:hen liittymisen jälkeen olisin saanut marssia ihan itse Iisalmen käräjäoikeuteen ja hakea avioeropaperit. Nyt tuli vain roimat haukut aviomieheltä, mutta sehän on meillä ihan tavallista. Haukumme toisemme lyttyyn mistä milloinkin.

Eilen riitelimme esimerkiksi kotitöistä. Aloitin tavallisen naputukseni muruista keittiön pöydällä. Olimme juuri ostaneet Tokmanniksi muuttuneesta Makasiinista Matille Sifonetin näköisiä kertakäyttöliinoja, sillä Matti ei suostu ottamaan käsiinsä Kaisa Korhosen tai Susanna Hotarin virkkaamia kestoliinoja. Ei siinä mitään, että Kaisa tai Sussu on ne virkannut, mutta kun Matin mielestä ovat epähygieenisiä.

Luulin, että riittää, kun ostaa hygieenisiä Sifonetti-jäljitelmiä. Ettei sen jälkeen tarvitse erityisesti sanoa mitään. Kun mies oli tapansa mukaan rynnännyt ilta-appeeltaan jonnekin ja jättänyt murut pöydälle, minulta pääsi tuttu turhautuneen aviovaimon: päkäpäkäpäkäpäkäjasunsukatjapimukinonkarannuthaukkuuulkonavoivittuettäonnoloojätkäkunainapäästätsenkarkuun.

Sen jälkeen olikin täysi sota päällä ja aloimme hakata toisiamme vanhoilla loukkauksilla. IPU on tässä ihan pieni juttu!

Kommunistit uutisissa

Eilen illalla Ylen pääuutiset meni vahingossa näyttämään kahta kommunistia. Oli Nalle Wahlroosin joku palvontatilaisuus, jossa puheenvuoron pyysi Sippo Kähmi. Kähmiä säesti Heikki Ketoharju, SKP:n puoluesihteeri. Liimauduin melkein televisioruutuun kiinni ja huusin Matille: "Tuossa on uuskommunisteja, tunnen nuo! Toi on Hannu Ketoharjun poika. Isä on käynyt meillä!!!!"