Varapuheenjohtaja

ma 24.11.2014

Jahah, IPU:n Ylä-Savon osasto tuli perustetuksi. Juttu oli Iisalmen Sanomissa isolla. Ja minusta tuli sitten osaston varapuheenjohtaja. Juankosken Martti Pohjolainen sanoi lehtijutussa, että muita perustajia ei ehtinyt paikalle. Emme todellakaan ehtineet, sillä seuraava minulle sopiva sunnuntai olisi ehkä ollut ensi vuonna, jos sittenkään. Pietarin viikonlopun jälkeen.

Vähän niin kuin sotamies Svejkissä. Sodan jälkeen kello kuusi U Kalichaan (suom. Pikari).

Mutta oikeasti on välillä mukava olla vaihteeksi porukassa, jota ei tarvitse vetää perässään väkisin. Osaavat kokoontua ihan ilman minuakin!

IPU:n vaalipäällikkö Timo Isosaari viehätti Lapinlahden-käynnillään sanomalla, että ipulaiset lisääntyvät kuin bakteerit. Se on hyvä, sillä vasemmisto lisääntyy jakautumalla. Minä olen koettanut omiin vasemmistoporukoihin sanoa, että toimitaan niin kuin laulussa yksi pieni elefantti, joka marssi näin, ja pyysi mukaan toisen toverin.

Valitettavasti se ei jotenkin onnistu. Toki IPUun liittyy vielä hirveämpiä konnotaatioita ja mielikuvia kuin vaikkapa SKP:hen. Soitin Antti Hämäläiselle, vaienneelle Nerohvirran oraakkelille, testatakseni ajatuksiani, ja reaktio oli odotettu. Antti Hämäläinen sanoi, että ipulaisethan ne vasta ovat kaheleita.

Aloin soitella Nerohvirran oraakkelille silloin, kun tämä oli irtautumassa vihreistä. Minä tietysti vilpittömästi luulin, että Hämäläinen irtoaa vihreistä vasemmalle. Ei irronnut. Meni luontaisen virran mukana surffailijana persuihin.

Sanoin Hämäläiselle, että joukossa saattaa jokunen VSL-kaheli olla vieläkin, mutta suurin osa kaikkein kaheleimmista on kyllä päätynyt persuihin.

Persuista Hämäläinen loppujen lopuksi päätyi Lapinlahti 2013 -listalle vai oliko se 2012 en muista. Puolueiden ulkopuolisesta listasta kuulin K-marketin hyllyjen välissä hyvissä ajoin ennen viime kunnallisvaaleja. Siellä jossain kissanruokien kohdalla Hämäläinen tuli kertomaan ideastaan. Pidin puolueiden ulkopuolista listaa hyvänä ajatuksena ja lupasin ohjata porukoihin sellaisia, joista tiedän, etteivät valtavirtaopportunisteja ole eivätkä halua mihinkään valmiiseen rakenteeseen.

Hieman kuitenkin petyin puolueiden ulkopuoliseen listaan, sillä se haahuili kunnallisvaalimainoksessaan Matti ja Liisa -lehden etusivulla Lapinlahdesta kilpailukykyistä kuntaa.

Kilpailukyky on sana, jonka globaaleille bull shit -sanabingomarkkinoille on lanseerannut OECD ja Suomessa Elinkeinoelämän valtuuskunta. Päälanseeraajana on ollut Michael Porter. Porter on hypännyt Suomessa Esko Ahon ja kumppaneiden vanavedessä.

Wikipedian mukaan Porter on yksi maailman johtavista strategisen liikkeenjohdon ajattelijoista. Hän keskittyy pääasiassa kysymyksiin kuinka yritykset tai alueet voivat rakentaa kilpailuedun ja kehittää kilpailustrategian. Hän hoitaa Bishop William Lawrence -professuuria Harvard Business Schoolissa.

Minulla on edelleenkin tietokoneen ulkoisella kovalevyllä Suomen terveydenhuollon uusi tuleminen -vaikuttajatapaamisen esite. Siellä killuvat sekä Esko Aho että kilpailukykyheppu Michael Porter.

Äsken vähän guuglailin. Hihittäkäätte hysteerisesti seuraavasta suitsutuksesta: http://www.taloussanomat.fi/tiedote/2/1615839

Luin tarkkaan Ville Yliaskan väikkäriin perustuvan Tehokkuuden toiveuni - Uuden julkisjohtamisen historia Suomessa 1970-luvulta 1990-luvulle. Siitä lisää joskus myöhemmin. Väikkäri oli juuri sitä, mitä olin odotellutkin professori Heikki Patomäen Uusliberalismi Suomessa -kirjan jälkeen.

Yliaskan väikkäri on tarkennettua tietoa siitä, kuinka käytännössä kaikki puolueetkin alkoivat toistella samoja fraaseja: kilpailukyky, strategia, innovaatio, kasvu.

Kilpailukyky sanana kuuluu vankkaan uusliberaliaan. Muudan taitava uusliberalian suoltaja on Kuopion vihreä omnipotentti Harri Auvinen. Häntä kuulimme joskus Kansantaloutta tasan kaikille -foorumilla Iisalmessa. Vihreät ovat nyt Satakunnassa ryhtymässä vaaliliittoon kokoomuksen kanssa. Hyvä heille.

Toinen samoihin aikoihin pinnalla ollut pöhöpuheen suoltaja oli Niko Korte (sdp). Ihan mukiinmeneviä ja kivoja nuoria miehiä kummatkin. Ei minulla heitä vastaan mitään ole sinänsä, mutta en heitä kyllä edes palkan edestä kuuntelisi.

Kaikkein vikkelimmin uusliberaliaa toistelivatkin oikeistodemaripuluset, jotka eivät edes tajunneet, mitä suustaan päästelevät. Kuulin Lapinlahden peruspalvelulautakunnan Matti Kataisen (sdp) entisen puheenjohtajan käyttävän sanaa, kun oli muinaisen tarkastuslautakunnan kuultavana.

Tämän olen kertonut täällä ennenkin, mutta kerrotaan vielä.

Peruspalvelulautakuntaan oli yhdistettynä sivistyslautakunta juohevan päätöksenteon ja hallinnon rajat ylittävien toimien nimissä. Paskanmarjat, sanon minä, massiivilautakunnalla tuli samalla kavennettua demokratiaa, kansan valtaa. Kaiken kruunasi nopeaoppinen (ennen sanottiin, että opportunisti) demari Katainen, joka sanoi, että nykyajan koululaitoksen tehtävänä on tuottaa kilpailukykyisiä kuntalaisia.

Huusin melkein ääneen tuskasta tuolloin. Voi demaripolot, mitä shittiä Raimo Sailas ja muut VM:n uusliberaali- ja New Public Management -kouluttajat teidät olivat panneet puhumaan. Mutta ehkä demarit ovat nyt vähitellen oppimassa pois uusliberalian suoltamisesta. Toivottavasti. Eivät he pahoja tai ilkeitä ole - Matti Kataisesta olen alkanut jopa pitää - mutta, vähän he ovat sellaisia miten nyt nätisti sanoisin, eivät oikein lue mitään - tai ota selvää.

Selvän ottamattomuuden tautia olen tosin ollut havaitsevinani muissakin puolueissa.

Toinen uusliberalian pääfraasi oli Suvi-Anne Siimeksen (nusu-vas, nyt tela-brunette) tuottama "En ole minkään sortin sosialisti!" Fraasia toisteli ainakin Marina Guzenina-Richardson (nätti missi, ei kun sdp) ja Ylen toimittaja, joka koetti ujuttaa sitä lauantaiaamustudiossa muinoin Mikael Jugnerin (mummonnäköinen sdp-mies) suuhun.

Mutta Jugner väisti ovelasti. Hän sanoi olevansa frommilainen sosialisti.

Se sulki toimittajan suun. Eiväthän Ylen toimittajat voi millään tietää, kuka on Erich Fromm. Vähän niin kuin Olga Koo, kun haastatteli Anna Kontulaa (vas. nyk. naimisiin joutunut) ja tuli puhe Marxista. Olga Koo, Kalajoen karjakko, selvästi vääntelehti studiotuolillaan epätietoisuudesta, kun ei tiennyt, oliko kyse Marxin veljeksistä tai ehkä Marxin kostosta

IPU:ssa koetan vaikuttaa siihen, että puolue ei ratsasta pelkästään yhdellä asialla - EU:sta irtoamisella. Koetan jatkaa siitä, mihin Susanna Kaukinen (nyk. entistä enemmän anarkisti, sydämellinen separatisti ja www.uusisuomi.fi -spannattu) jäi. Jos ei onnistu, siirrytään sitten muihin aiheisiin, muihin puolueisiin ja muihin aiheisiin.

Kirjoitin jossain, että olen internationalisti. Toisiksi tuoreimmassa blogimerkinnässään Susanna Kaukinen seivästää tai astaloi meidät internationalistitkin. Olen aina silloin tällöin haronut nettiä löytääkseni Kaukisen. Nyt onnistui. Katsokaapa tätä, tämä on hyvä: http://anarkisti.vuodatus.net/lue/2014/11/occupy-london-onko-kapitalismi-osa-ratkaisua

Mutta tämä merkintä kertoo paljosta: http://anarkisti.vuodatus.net/lue/2014/11/anonymous-natsit-ja-anarkiantodistajat

Toisaalta hirmuisen hauskaa ja osuvaa. En minäkään pidä etujoukkoajattelusta, mutta toisaalta kaikkiaan poliisikeskustelu tuntuu niin kovin kaupunkilaiselta. Kyllä meistä maalaisista tuntuu, että poliisi on enemmänkin kansan puolelta ja samaa kurjistettua proletariaattia kuin me muutkin.