Radio Tuupovaara 2 - kirjailijan rythm and blues

ti 9.12.2014

Meillä on nyt uusi ulko-ovi. Jouduimme vaihtamaan oven sen vuoksi, että entisen oven yläreunasta paistoi päivä sisään. No, uusi ulko-ovi pitää pakkasen ulkona niin kauan, kunnes invaluiskakuisti siirtyy paikaltaan.

Havaintojeni mukaan kuisti on tähän mennessä kävellyt nelisen millimetriä ulos rakennuksesta.

Uudesta ulko-ovesta tuli probleema. Lukon tulee olla sellainen, että liikuntavammainen saa sen sisältäpäin auki. Matti ryntäsi aamulla Iisalmeen Lukkosiin, sillä Murtosuojaus ei kuulema ollut vielä auki. Soitti, että uusi lukkoversio on parempi kuin entinen ja sen avaamiseen ei tarvita edes niin paljon voimaa.

Näkisi vain ja lehmätkin lentäisivät. Heinävedellähän tietysti pitäisi olla Alko. Kaiken muun hyvän lisäksi ulko-ovi on aiv-rehunvihreä. Anna sanoi, että muuttaa sen takia pois kotoa eikä kutsu enää koskaan ketään meille kylään. Oven pitikin olla vihreä, mutta ei ruma virtasenvihreä.

Enkä tässä kohtaa piikittele vassuliiton sinertävää Erkki Virtasta, vaan tarkoitan virtasella A. I. Virtasta, säilörehun kehittäjää.

Ehkä oveen tottuu. Annakin.

Matti ajoi eilen Pielaveden työmaalta Iisalmeen hakemaan Suomalaisesta Kirjakaupasta Teppo Kulmalan ja kirjailijoiden kuntokomppanian Radio Tuupovaaraa - kirjailijan rythm and bluesia. Samalla toi jotain hilavitkuttimia oven asennukseen. Iisalmen Suomalaisessa Kirjakaupassa melkein pelästyivät, kun karjaisin, onko heillä iisalmelaiskirjailijan TEPPO KULMALAN uusinta teosta.

Kulmala oli juuri saanut silloin Iisalmen kaupungin kulttuuritunnustuspalkinnon. Sentään tunnistivat, kenestä ärjyin siinä kassalla. Joku tuli sivusta ja sanoi, että eeei meillä sitä ole hyllyssä. Teki mieli möykätä, miksi helvetissä ei ole, typerät tunarit.

Eilen illalla jäi astianpesukone tyhjentämättä, kun ahmin Kulmalaa. Joissain, esimerkiksi kirjailijan kommunistimenneisyyttä sivuavissa kohdissa, Jyväskylän natsien tekemää puukotusta filosofoivassa kohdassa tai kohdassa, jossa kirjailijan kuvailee miedosti ja mussuttaen Savon Mediat Oyj:n harjoittamasta kriitikkojen sorrosta, olisi tehnyt mieli tarttua kirjailijaa raivelista ja ravistella: "Herää, pahvi, perrrrrrkele!"

Sitten olinkin valmis lumoutumaan kohdista, jossa Kulmala kuvaa Tuupovaaran kirjailijaresidenssinsä tapahtumattomuutta. Minusta on olennaista tietää, millaiselta pakkanen Venäjän rajalla kuulostaa tai millainen on päivä, joka kaikesta huolimatta kehtaa vielä kutsua itseään perjantaiksi.

Vaikka onkin suhteessa riistäviin esimiehiinsä mieto, arka ja pelokas, Teppo Kulmala ei ole samalla tavalla kitsas omasta elämästään kuin kirjailijakollegansa Jouni Tossavainen Kuopiosta. Tossavainen on henkistä sukua Ylä-Savon subcomandante Marcosille, joka aina peljästyy, kun joku (nainen) heittää istukat päin näköä.

Paras teksti ikinä on Kulmalan kirjoitus masennuksesta ortodoksisen erikoisveljen Seppo Järvisen toimittamassa esseekokoelmassa Taivaan alla. Olen Kulmalan esseestä Taivasalla kevään pimeydessä merkannut kirskuvan keltaisella parhaat kohdat. Radio Tuupovaara 2:ssa kirjailija kertoo siitä, kuinka koettaa irtautua unilääkkeistään.

Mielenkiintoinen on myös kuvaus Iisalmen kansalaisaktivisti Hannu Hyvösestä (sit. SKP), johon minulla on varsin ambivalentti suhde. Tai siis mikä suhde? Minä olen Hyvöselle mustasukkainen Ylä-Savon subcomandante Marcosista. Marcos jaksaa istua Hyvösen kanssa samassa happitilassa useamman päivän - tosin joutuu aina aktivistikiertueiden jälkeen vetäytymään Itäkosken rauhaan.

Minun kanssani Marcos ei jaksa kokonaan edes jullariripustuskierrosta Iisalmessa, kun alkaa jo ahdistaa. Vien autosta kaiken hapen sekä täytän hänen päänsä nopealla säksätyksellä, joka on sitä tunkeilevampi, mitä pidempi kommunikaatiotauko meillä subcomandanten kanssa on.

Sinun lapsesi eivät ole sinun -kirjailija, Laura Honkasalo, on kirjoittanut Siniseen kirjahyllyynsä harvakseltaan. On nyt lukenut ystävänsä Jussi Valtosen Finlandia-voittajan He eivät tiedä, mitä tekevät. Honkasalon kuvauksen perusteella Valtosen voisi lukeakin.

Meinaan lainata sen lainastosta. Olin jo toissa viikolla melko lähellä Pauliina Rauhalan Taivaslaulua. Kävin Lapinlahden kirjastossa koneella ja huomasin kirjan olevan hyllyssä. En kuitenkaan katsonut, missä kohtaa Lapinlahden kirjastoja. Olikin Varpaisjärvellä. Sanoin, että ei tarvitse tilata sitä Lapinlahdelle; käyn itse hakemassa kirjan Varpaisjärveltä, mutten tähän mennessä ole sinne eestynyt.

Jussi Valtosta Rutakon kirjastoverkossa Iisalmessa jonottaa 15 lukijaa ja Lapinlahdella 7. Kiuruvedellä kirjaa on kolme kappaletta ja jonossa tällä hetkellä vain yksi. Kiuruveden kirjastossa en olekaan käynyt kirjoittelemassa. Siellä olisi niin upea kulttuurikeskus ja keskuksen yhteydessä Ylä-Savon paras lounaspaikka.

Pitäisikö tehdä treffit kummipojan, Pielaveden kyyhkyskyläläisen Niilan, (äidin) kanssa taas Kiuruvedelle ja vaihtaa joululahjat?