Lempiblogisteistani vain
Kemppinen ilahduttaa jouluna

Ulla Ällö Appelsiinin koskettava pikku veljen päihdekertomus

su 28.12.2014

Hyvää nimipäivää itselleni! Meillä kotona kaikki kuuluvat eri seurakuntiin ja noudattavat eri kalentereita, joten nimipäiviä ei tarvitse viettää. Kun eilen jemensin, että minulla on sitten huomenna nimipäivä, kysyi Matti tyynesti: Minkäs kalenterin mukaan se onkaan?

En vastannut mitään, sillä nimessäni ei ole kahta i-kirjainta enkä kuulu mihinkään seurakuntaan. Ortodoksisen pyhäni Olympiadan nimipäivämäärästä en tiedä enkä koko naisesta ole yhteisen taipaleemme - joulun 2001 alta lähtien - pitänyt. Joku niiskuttava uskon marttyyri, tämä Olympiada.

Matti on lakannut ymmärtämästä minua jo aikapäiviä sitten. Hän meni naimisiin ortodoksin kanssa, joka sitten ei ollutkaan enää ortodoksi ja on kuitenkin taas sekä ollut koko ajan. Nyt se vaimo on joku IPU-natsikin. Identiteetit ja luottamukset ovat niitä varten, joilla on usean tuhannen kuukausitulot, kuten Mikael Pentikäinen ja vastaavat.

Näin taisin nyrehtiä joskus, kun luin Pentikäisen Hesarin kolumnnin identiteetistä.

Joka tapauksessa huvitti, kun kirjailija Saara Henriksson, jonka siivousvapautuskirjaa en ole vielä itse lukenut, vaikka sen lähetin sukulaistytölleni, joka minua niin myrkyllisesti vihaa sekä inhoaa, kirjoitti blogissaan, että uuden vuoden lupauksena ei aio lausua mitään sellaista, että vast´edes en osta/tuo kotiin yhtään uutta tai vanhaa kirjaa.

Kuulema sellaiset päätökset rikkoutuisivat kuitenkin. Kirjailja aikoo hankkia kotiin lisää lukemattomia kirjoja. Niin minäkin. Vaikkakin siivouskirjansa voisin kyllä lainata Lapinlahden lainastosta. Se vaikutti mielenkiintoiselta.

Lisäksi minua niin himottaisi  Yanis Varoufakisin Maailmantalouden Minotauros. Ylä-Savon subcomandante Marcos on sen kuulema ehdottanut Ylä-Savon kirjaston Rutakko-verkon hankintoihin. Kävin äsken tsekkaamasta. Siellä se Iisalmen metsänymfi kirjaa jonottaa. Taidan asettua samaan jonoon, sillä ensi vuoden alusta lähtien kirjahankinnat ovat tässä taloudessa jäissä.

On minulla tuossa tietokoneen vieressä lista muistakin Rutakosta varattavista teoksista. Listallani on Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset sekä Antti Arnkilin Lauantaiesseet. Lauantaiesseet pongasin lempi-inhokkiblogistini, kirjailija Tommi Melenderin merkinnästä.

Lauantaiesseet inhottaa Melenderiä sen vuoksi, että kokoelma on antinihilistinen. Melender on niin Houellebecqinsa lumoissa, että pelkää hysteerisesti itse kirjoittavansa johonkin omaan romaaniinsa sympaattisen henkilön. Sen vuoksi en kiusaa itseäni enää yhdelläkään Melenderin fiktiolla, vaikka kirjallisuuskriitikko-monitoimitutkija Pentti Stranius kuinka ylistäisi Melenderin jotain fiktiota Ärräpäät-sähköpostilistalla.

Ahdistun valtavasti hänen romaanihenkilöidensä atomisaatiosta, eristäytymisestä ja suoranaisesta ihmisvihasta, kylmyydestä. En koe olevan mitään hienoa siinä, että Melender kirjoittaa nihilistisesti. Melenderin kirjallisuusesseitä saatan vielä elämässäni lukea ja ehkä Don Delillon Valkoisen kohinan, kun kerta tämä sitä niin kehuu.

Hurmeen Nyljetyt ajatukset irtoaisi Lapinlahden kirjastosta melko pian, sillä edellisellä lainaajalla on eräpäivä 2. tammikuuta. Lisäksi Antti Arnkilin Lauantaiesseitä olisi Iisalmen kirjastossa ihan hyllyssä. Iisalmen kirjastossa on vain sellainen inha itsepalvelupääte, joka hälyttää lainavelkamaksuista kuin pahainenkin häpeäpaalu.

Inhoan sitä.

Kaikki lempi- ja lempi-inhokki-blogistini ovat jouluksi vaienneet. Vain Kemppinen kirjoittaa geologisista ilmiöistä tänään omalla vastustamattoman assosiatiivis-sivistävällä tyylillään otsikolla Esker. Kemppisiä jäi minulta monta välistä marras-joulukuussa, mikä on hyvä, sillä voin niitä nyt ilokseni lueskennella, kun muut sulattelevat tofu- ja muita joulukinkkujaan.

Googlaillen

Mukava on tämän sunnuntain aamuhetki. Matti lukee keittiön pöydän toisella puolella Suomalaista sääopasta. Minä googlailen Matin pyynnöistä tälle taustatietoja ja opin itsekin. Esimerkiksi sen, että Hesan Kumpulassa on Helsingin yliopiston campus ja ilmatieteen laitos ja laitoksen pihalla Erik Palménin aukio.

Erik Palmén oli Suomen kansainvälisesti tunnetuin meteorologi. Teki jotain sellaista, että pääsi Suomalaisen sääoppaaseen. Tämä ei ole nippelitietoa, mutta opin myös, että päiväntasaajan ympäristössä oleville leveysasteiden nimitykselle hepoasteet on kolme selitysmallia, jotka kaikki kyllä hyvin selittävät sitä, mistä on kyse.

Löysimme sääoppaan eilen Iisalmen K-sittarin alekorista viidellä eurolla. Meidän piti viettää kaksituntinen Matin kanssa ihan kahdestaan, kun Maria oli Jennin luona kylässä. Nyt on mukava etsiä Matille tietoja, sillä olen Lapinlahden nopein googlaaja. Ehkä myös IPU:n nopein, sillä sain nopeasta näpyttelystä kiitosta IPU:n äreältä varapuheenjohtajalta Mauri Nygårdilta, kun IPU:n puheenjohtaja Antti Pesonen esitteli suorana netissä IPU:n eduskuntavaaliohjelmaa.

Suomalainen sääopas on tarpeellinen teos sekä lentoharrastajalle, tämän vaimolle että raksaliikeyrittäjälle. Nimittäin Matti on itse liukunut joskus pikku pikku pakkasella alas jäiseksi äkkiä muuttuneelta katolta, katkonut kylkiluunsa ja saanut samalla selkärankavaurion.

Sää on asia, jota on syytä tällä elinkeinoalalla ymmärtää.

Iltalypsyllä

Kumpikin oli jotenkin niin poikki, ettei jaksettu lenkkeillä. Menimme Iltalypsyyn ensin kahville, jota tosin arvostelen rankasti. Iltalypsyyn ei tule Iisalmen Sanomia, jota en nettilehtiuudistuksen jälkeen ole lukenut kuin ilmaiseksi huoltoasemilla. Iisalmen Sanomien nettilehtiuudistus on tehty keskenkasvuisille pojille, joita toimituksessa on riittämin.

Heistä on jotenkin mukavaa, että nettilehden lukija joutuu ikään kuin juoksemaan virtuaalisesti ja hiki hatussa haluamansa aineiston perässä. Ei kiitos, tuumasin ja lakkasin lukemasta nettilehteä oitis, vaikka tilaukseni oli voimassa joulukuun alkuun. Olen keskenkasvuisten jullien leikkeihin liian ikääntynyt.

Iltalypsystä ostin tapojeni vastaisesti Ilta-Sanomat. Lööpissä arvosteltiin suomalaista päihdehoitoa. Jutun juurena oli Ulla-Ällö Appelsiinin kirjoitus alkoholisoituneesta pikku veljestään aaton aaton keltalehdessä. Ulla-Ällö Appelsiinihan on se kaikkitietävä oksetus, jonka pään tilalla anarkisti-IPU-amatsoni Susanna Kaukinen sanoi olevan avovessan. Hyvin sanottu.

Matti koetti puhua minulle jotain, kun luin Ilta-Sanomien päihdejuttua Iltalypsyssä, mutta aviomiehen joka toinen lause meni ohi korvieni. Turhaan, sillä jutussa ei loppujen lopuksi ollut mitään, mitä en jo tietäisi. Nyt luin Ulla-Ällö Appelsiinin pikkuveljen päihdejutun. Sinänsä ihan koskettava tarina, mutta rivien välistä paistaa oikeistopropaganda.

Ällö Appelsiinin juttu ei ollut niin paha kuin kokoomusnautaeläimen Kristiina Kouroksen kolumni köyhyydestä Savon Sanomissa vuonna 2008. Hihitän hysteerisesti vieläkin, kun ajattelen Kouroksen kokoomusjohtopäätöksiä. Ensin Kouros kauhistelee, kun joku köyhän on käynyt haisemassa hänen hienostoasuinalueensa roskiksilla. (SS-lehti 22.2.2008)

Sitten Kouros tekopyhästi kolumnissaan päättelee, että köyhäkin on joskus ollut lapsi. Aivan kuten Ällö Appelsiinikin "Pikku veljeni on alkoholisti - en minä suinkaan, mutta se pikku veli" -kirjoituksessaan kirjoitti: "Joimmehan ja juhlimmehan me muutkin, reippaastikin – mutta emme tajunneet, että hän joi jatkuvasti ja suunnattomia määriä." http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1419301162871.html

No, tässä kohtaa Appelsiinin kirjoitusta ajattelin tietysti, että senkin tekopyhä lehmä. Onneksi Appelsin ei ole ihan niin kokoomuslainen kuin Kouros, joka kirjoitti köyhyyskolumnissaan, että köyhyys ja syrjäytyneisyys on hänen roskistaan kaivelevalla ylijäämäihmisellä varmasti jotenkin geeneissä. Ja sitten vielä - aivan huippu - tätä nauraa naurismaan aidatkin: Köyhällä ylijäämäihmisellä on huono asenne!

Koko Appelsiinin kirjoitus luotaa yhteen ja samaan. Eihän toimittajia saa holhota kyseenalaistamalla heidän tuoppejaan ja päihdekeskeistä elämäänsä. Kyllä se on jokaisen omasta itsekurista kiinni. Ja sitä paitsi alkoholismihan on sairaus. Ei puhettakaan siitä, että se olisi yhteiskunnan sairaus, jota varsin päihdekeskeiset juoppouteen taipuvaiset toimittajat edistävät.

Kukkuu! Alkoholismiin voi yhteiskunnallisesti vaikuttaa vain alkoholin saatavuutta rajoittamalla ja alkoholin hintaa nostamalla. Voi pyhä perse sitä Appelsiinin lehmää. Toistelee samat tarinat Virosta haetuista viinoista.

Romppaisen Katariina on ihana nainen

Nyt sen on todennut kirjailja Panu Rajalakin. Samalla, kun minulta pääsivät Kemppiset ruuhkautumaan, ruuhkautuivat Rajalan blogimerkinnätkin. Pikakelauksella sitten havaitsin, että Pirkkalaiskirjailjoiden puheenjohtaja on vaihtunut Panu Rajalan mielestä yhdestä ihanasta naisesta toiseen.

http://www.panurajala.fi/2014/11/29/pirkanmaan-perspektiivi/

Tätä ennen Pirkkalaiskirjailijoiden puheenjohtajana oli Katariina Romppainen, joka ei valitettavasti ole käsikirjoitusryhmän jäsenenä saanut Uutta Päivää terävöitettyä niin, että jaksaisin sitä seurata. UP:n ongelma on ehkä vötkylöissä näyttelijöissä ja vötkylän veltossa ohjauksessa.

Tai sitten käsikirjoitusryhmässä kaikkinainen terävyys hioutuu ja tuloksena on ympäripyöreätä velttoa vötkyttelyä.

Anna tosin seuraa UP:tä mielenkiinnolla ja havaitsi, että UP:n jouluspesiaali oli jonkinlainen versio dickensiläisestä Saiturin joulu -tarinasta. Sanoin, että paljon mahdollista. Annan luokka oli katsonut Saiturin joulun koululeffana ja Anna piti elokuvaa pelottavana. Ainakin ajatus oli jäänyt tytölle lähtemättömästi mieleen.

Odottelen, että kirjailja Katariina Romppainen saa Uudet Päivänsä käsikirjoitettua ja saattaa alkaa ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla kypsyttelemään Suurta Lamasukupolven Tarinaa. Kirjailija Romppainen, jonka kanssa piirtelimme Lapin Kansan kesätoimittajien jättiläismäiseen päiväkirjaan jättiläismäisiä näköisversioita muiden kesätoimittajien peniksistä kesällä 1988 - tai siis minä piirsin Katin iloksi, sillä Katihan oli kihloissa Lapin Kansan kesätoimittaja Markku Flinkin kanssa.

Kirjailija Romppainen on luvannut, että Suuren Lamasukupolven Tarinassa esiinnyn myös minä. Piirtämäni penis ei sitten ollut hirmuisen Jari Arffmanin eikä Hesarin nykyisen Erkki Kylmäsen, sillä kumpaakaan niistä en nähnyt.