Onko ihminen hyvä vai paha?

Mielestäni ihan hyvä

pe 23.1.2014

Taas on monta asiaa yhtä aikaa mielessä, kun pitäisi lähteä ladulle pakkaseen. Eilen illalla luin sähköpostiprintistä Ylä-Savon subcomandante Marcosin vastineen piispa Jari Jolkkoselle tämän kirjoitukseen SS-lehdessä otsikolla Miten paha voitetaan?

http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/miten-paha-voitetaan/1968340

Ensimmäiset Jolkkosen kappaleet olivat samaa liturgiaa, mitä voi olettaa, tyyliin "korostan ja alleviivaan, että Pariisin isku oli joukkomurha". Niinhän se oli, mutta siinä kohtaa piispan kirjoitusta ajattelin, että blaablaablaa. Onneksi en heittänyt lukemista kesken, sillä minusta Jolkkonen ei sanonut kirjoituksessaan, että vain länsimaisen demokratian (länsimainen "demokratia" = amerikkalaisperäinen uusliberalismi) hyväksyvät ihmiset ovat hyviä.

Sitten mietin, että vaikka olen samaa mieltä, mitä muutkin kristityt, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä, olin valmis julistamaan, että jokaisen ihmisen sisällä asuu pieni natsi. Tarkoitan tällä sitä, että pieni natsikin oli joskus hyvä - ihan pienenä vauvana nimittäin, kun vielä tiedosti olevansa yhtä maailmankaikkeuden kanssa, mutta jossain vaiheessa pieni natsikin (vaikka Halla-aho) on antanut periksi fasismin inhalle kutsulle.

Voi peräpukama, millaista tekstiä tulee kiireessä. Tukka on kampaamatta ja kulmakarvat piirtämättä otsaan. Ei tule mitään. Aamun aikataulu alkoi määttää jo heti lähdössä.

Koetan sanoa sitä, että ihminen on pohjimmiltaan ihan hyvä. Ihan riittävän hyvä valitsemaan yhteistoiminnan, sisaruus- ja veljesrakkauden ja tasa-arvon. Näin meitä on opettanut amerikkalainen taloustieteilijä Robin Hahnel, joka kävi joulukuussa pareconilaisten vieraana.

Ihminen on perimmäiseltä luonnoltaan luonnollinen. Osa luontoa. Jos kokoomuslaiset manipuloivat luonnollisen ihmisen (varpaisjärveläisen persun) ajattelemaan, että mamuhan tai kommari ts. Kiteen punikki, joka vie kaikki naiset, se elää meidän työttömyyskorvauksillamme ja samalla vie naisemme ja työpaikkamme, luonnollinen ihminen ajattelee, että näinhän se on, mutta kokoomuslaiset eivät sitä vain kehtaa ääneen sanoa.

Muuten! Olin jossain vaiheessa valmis julistamaan, että on se vain niin kumma, kun en aamulla ensimmäisenä jostain syystä ryntää lukemaan anarkistiamatsoni Susanna Kaukisen blogia. Haha, meni varmaan seuraavaan aamuun, jolloin heti ensimmäisenä tietokoneen avattuani ryntäsin avaamaan Susanna Kaukisen blogin.

Kaukisen Lalli-kirjoitus oli varmasti jonkinlainen sormiharjoitus tai kirjainryöppyteelmä, mutta tänään blogissa on jälleen timakkaa asiaa: http://anarkisti.vuodatus.net/lue/2015/01/ekp-n-rytky-taivaalta-sataa-rahaa

Etenkin tämä on hyvä muistaa meidän, jotka olemme Heikki Patomäki -faneja (vaikka tämä sitä ei välttämättä itse halua, tirskis):  

"Todellinen minimivasemmistolaisuus edellyttää pääoman siirtämistä enemmän kansalle kuin sitä kasaantuu omistavalle luokalle, siis niin, että kansa rikastuu omistavaan luokkaan nähden ja sen kustannuksella."

Luokkataisteluun siis, mars, mars. Tänään käytän jokusen tovin siihen, että metsästän Ylä-Savon kirjastoverkosta tai Siilinjärveltä kirjastosta esseitä Väinö Linnasta. Siellä on se Tommi Uschanovin essee, jossa tämä julistautuu äärivasemmistolaiseksi. Tosin me loivat sosialistit Kaukisen vasemmistobarometrin mukaan täytämme hädin tuskin minimivasemmistolaisuuden kriteerit.

Katsotaan, mihin suuntaan huvittaa kääntää auton nokka, kun olen hiihtoni hiihdellyt. Marian ratsastusterapiakin on tänään, joten Pielavedellekin olisi ajettava.

Onko Jatulla korkki kiinni?

Eilen kun vihdoin olin lähdössä Tuolitielle tietokoneen äärestä suksimaan, kuulin Meijerin pihasta Tervon Pasin kajerruksen. Sitten näin, kuinka poliisiauto kaarsi Meijerin ympäri. Heitin roskisnyytin roskiin ja tavoitin metsuri-Sepon maasturinsa kulmalta.

Kysyin, hakivatko sinivuokot ehkä taas Jatun, kun pihasta kuului järjestyksenvalvojan selvitys. Seppo sanoi, että ei, kun olivat kait vain partiossa. Kerroin, että Jatu kyllä toissa viikolla lupasi olla juomatta synttäreihinsä asti. Jäi jotenkin mieleen, että Jatuliinin synttärit olisivat 16.4.

Jäi siitä mieleen, että 16.4.1999 oli jokin Marian lasketusta ajoista. Tyttö oli kuitenkin minusta ulkona aamuyöstä 9.1.1999. Tosin vähemmän kuin puolivalmiste, mutta kuitenkin. Anna oli aluillaan jo ennen Marian muitakin versioita lasketusta ajasta. Maria pääsi Kysin vastasyntyneiden teho-osastolta 16.4.1999.

Kaija-täti Pennanen toimi Marian hovikuskina pienellä Nissan Micrallaan ihan kuin 8.1.1999, kun minua vietiin Kysille helvetillisissä tuskissa ja sisäisestä verenvuodosta oikeasti henkihieverissä. Muistan niistä hetkistä vain Leonidin pelästyneen ilmeen: "Älä nyt sinäkin kuole siihen käsiin."

Ljovan äiti Inessa oli kuollut Leonidin syliin vuonna 1992.

"Ollos iäti muistetut Jumalan palvelijat Kaija, Leonid ja Inessa, vaikka tätä kyllä Leonidin ja minun suhteen alkuaikoina inhosinkin. Inessa kun muistutti lähinnä enkeliä. Enkelihän se nainen ilmeisesti on ollutkin, kun kesti Leonidia sentään kymmenen vuotta."

Merkkipäivä siis 16.4. Toivottavasti Jatun korkki pysyy kiinni. Uppsalan ylioppilasmetsuri kun on ja äärimmäisen älykäs kaveri selvin päin, kuten kirvesmiesveljensä Marttikin. Arvelen, että kumpikin pystyisi, jos vain Luoja soisi heille pisaran raittiutta, vastaamaan haasteeseen, jonka määritti muudan alan asiantuntija.

Pannaan semmoiset heput pyöreään huoneeseen ja käsketään paskantamaan nurkkaan.

Kirjoituksia Väinö Linnasta

Tänään ei mikään mene niin kuin suunnittelin. Kello on jo vaikka mitä ja koira istuu autossa odottamassa hiihtämään pääsyä. Päätin, että sittenkin ajan Siilinjärven kirjastoon, sillä täällä oli hyllyssä sekä Heikki Räisäsen omaelämäkerta että Kirjoituksia Väinö Linnasta.

Tikkisen Hannele vielä muistutti tekstarilla, että Väinö Linnasta on kirjoittanut elämäkerran joku Sjöblom. En nyt aio etsiä sitä. Tai pakkohan se on googlata. Netin mukaan Yrjö Varpio on sellaisen kirjoittanut. Nimittäin nyt en ensisijaisesti etsi Linnaa, jonka tekstaroin klovni-runoilijalle olevan Heikki Turuseen verrattuna hämäläinen pökkelö ja vastaukseksi tuli kryptinen viesti:

"Äeti sano... alku käsis... loppu Jumalas..."

Serkku-Mattinsa postilaatikossa oli vielä nimi. Serkun kuolema taitaa ottaa koville. Serkku haudattiin joulun aatonaattona eikä hautajaisten jälkeen miehestä kuulunut mitään viikkokausiin.

Toisen tasavallan moralisti

Etsin nyt ensisijaisesti Tommi Uschanovin esseetä Toisen tasavallan moralisti. Pitää antaa mahdollisuus myös yllätyksille. Pöljän Viitostuvalla törmäsin Tauno Ruotsalaiseen, jolle sain sanottua, että Mariasta tuli hevostyttö, vaikka tai voihan se olla että koskakin Taunon heppa puraisi Mariaa peukalosta, kun Maria oli pieni emmekä ehtineet opettaa tytölle, miten hevoselle annetaan porkkanaa.

Täältä Siilinjärven kirjastolta mukaan tarttui Serafim Seppälän Valo jää, joka takakannen mukaan on matka kaunokirjallisuuden klassikkojen hengellisyyteen. Serafim Seppälä on vaivannut minua siitä lähtien, kun hän julistautui Vapaus-kirjassaan Suomen päällimmäiseksi Marx-tuntijaksi ja oli sitä mieltä, että marxilainen vapaus ei ole mitään.

Siitä hyvästä Rouva Nänni Eija-Riitta Korhola melkein suuteli munkkia korvaan, kun jakoi tälle Vapaudesta Vuoden kristillinen kirja -palkinnon. Elettiin vuotta 2007. Olin ortodoksisen Aamun Koiton vuoden 2009 päätoimittaja ja jouduin neuvottelemaan veli Serafimin kanssa tämän hengellisistä kirjoituksista lehteeni.

Taisi veli Serafim tietää, että olin tirskunut televisioruudun ääressä, kun kokoomusrouva melkein roikkui munkkiveljen kaulassa, kun Vapaus-kirja oli niin ihqu!!! Neuvotellessamme hengellisistä kirjoituksista munkkiveljen ääni oli kuin hyistä jäätä ja minusta tuntui siltä kuin tämä tukehtuisi tietäväiseen arroganssiinsa. Mietin pitkään, mikäs poikapololla oikein on.

Sitten ajattelin, että munkkiveljen äänessä kuvastui se inho, joka oli melko monessa, jonka kanssa tulin Aamun Koiton päätoimittajan ominaisuudessa tekemisiin. Päätoimittajaksi oli valittu maalainen nobody, joku vi...n valkonen Lapinlahdelta. Ei edes mistään piireistä, voi herrajumala sentään. Ja sitten sillä ämmällä oli vielä otsaa soitella ja puhella kuin ei mitään.

Muistan elävästi ja iloisesti sanoneeni munkkiveljelle, että nythän tässä on mahdollisuus tehdä makkara mieleiseksemme. Tarkoitin Aamun Koittoa. Kylläpä osaankin aina valita sanani sattuvasti. Hyvä, ettei avustajamunkkini lyönyt luuria korvaani.

Nyt avasin Valo jään kuin piru Raamatun ja osuin sivulle 175. Silmääni osui lause: "Kristus rakastaa Magdalenassa jotain, mikä on näkymätöntä." Tämähän vaikuttaa lupaavalta. Tyyppihän on näköjään myös rakkauden tuntija.