Auvo Rouvinen kävi julkistamistilaisuudessa

Heikki Patomäen kirja julki

Pankaa punikki parturiin

ti 20.1.2015

Odotan, että Sitikka lämpiää. On -23 pakkasta. Sitten hiihtämään. Mattikaan ei mennyt työmaalle, vaan tekee tänään tarjouslaskentaa.

Ärräpäissä Kiteen punikki meilasi meille vasta nyt linkin Heikki Patomäen Suomen talouspolitiikan tulevaisuus -kirjan julkistamisista. Minä jotenkin muistelin, että se olisi tullut myyntiin vasta eilen. Tässä punikin linkki: https://www.youtube.com/watch?v=a_oQRMhEhrU

(Miksei Rouvisen nykyinen muija ei pakota punikkia parturiin? Luulin jo helpottuneena, että tyyppi on jo päässyt Conan Barbaari -kaudestaan, mutta ei. Päässään Kiteen Punikilla on edelleen jokin karmea kalkkunanpersekampaus. Lisäksi näkee, että kiteeläinen on ollut taas Hesassa synnin teillä. Naama on turvoksissa, että voi sanoa sekä päivän pannu että yön ryypänny viitaten seuraavaan vitsiin: Mies tuli reissussa rähjääntyneenä baariin lounasaikaan, tarjoillija kysyi: Päivän pannu? Mies sanoi: Ei ku yön ryypänny.)

Meilasin Long Playn Tommi Uschanovin jutun Juhana Vartiaisesta Ärräpäihin vasta-argumentoitavaksi. Kiteen punikki oli lukenut siitä seitsemän sivua ja tuumasi, että oikeistodemarien perseennuolija. Kuulema vielä vingahtelee raukkaparka, kun tästä asiasta Uschanoville huomauttaa.

Juttu olikin melkoista mössöä, mutta koetan lukea sen toistamiseen. Hoivan valtiollisesta järjestämistä Uschanov kirjoittaa minusta kuitenkin jotekin järkeenkäyvästi. Olin ymmärtävinäni, että Uschanov pohtii vilpittömästi, miksi ihmisten mielestä hoivaa ei voi kapitalisoida.

Kun kerta hoivaa ei enää voida järjestää perheissä ja hoivan markkinoistaminen tuntuu väärältä, ihmiset ovat liittyneet yhteen valtioksi (valtio olemme me) ja siksi hoiva on syytä järjestää valtion kautta. Me järjestämme sitä toisillemme emmekä tietenkään halua voittojen luisuvan yhteiskunnan ulottumattomiin - paratiiseihin, joissa kapitalistit ja sijoittajat voivat sivellä napojaan napanöyhtäharjoin.

Toisaalta Uschanov puhuu jutussaan hämärästi rakenneuudistuksista. Koska Uschanov on loppujen lopuksi perheetön ja lapseton joensuulainen peräkammarin poika, vaikkakin peräkammari sijaitsee Helsingissä - luin muutama vuosi sitten Hesarista jutun sotkuisesta hömelöfilosofista, joka kuljetti pyykkinsä äidin luokse Joensuuhun pestäväksi -, ei häneltä kaiketi voi vaatia ymmärtämystä, mitä kaikkea rakenneuudistushöpinän taakse kätkeytyy.

Hämärään rakenneuudistyshöpinään kätkeytyy subjektiivisen päivähoito-oikeuden murentamista (lapsen oikeus ja perhetyön anonyymi työkalu), ajatukset poistaa oikeus maksuttomaan koulutukseen ja etenkin sen asian tajuaminen, että koska rakenteita ei vielä ole ihan kokonaan uudistettu Uschanovin ei tarvitse matkustaan joskus Joensuuhun pesemään rakkaan äidin pyllyä tai vaihtamaan tämän vaipat, kun filosofin äiti tulee siihen ikään.

Markkinavoimahöpinän sijaan meillä on nyt eufemismi rakenneuudistus – haloo, Uschanov?!?!? – eikö tyyppi ole tajunnut sitä?

No niin, nyt todentui se, että lue enemmän, tiedät enemmän ja googlaa ennen kuin kirjoitat blogiin. Taitaa Tommi Uschanov olla perillä vasemmiston saavutuksista. http://www.seinajoensanomat.fi/artikkeli/235052-tietokirjailija-tommi-uschanov-%E2%80%9Dhyvinvointivaltio-ei-ole-romuttumassa%E2%80%9D

Kyse lienee kiemurtelusta, joka syntyy, kun lipposdemarit, nuo oikeistohegemoniaan täpöllä sukeltaneet virtahevot, koettavat rytistä takaisin vasemmistoon. Uschanov asemoikin itsensä äärivasemmistolaiseksi. Se pitää ottaa vakavasti ja signaalia pitää vahvistaa.

Uschanov viittaa artikkelissaan brittisosiologi T. H. Marshalliin, joka lienee sanonut jotain tämänsuuntaista (en saa kopipeistattua tähän tekstiä, joten pitää näpytellä): "....Sosiaali- ja terveysalan ostopalveluiden koetaan tuhoavan kiintymyssuhteen, jota ilmaistakseen valtioksi järjestäytyneet kansalaiset tarjoavat palveluja toisilleen vastavuoroisesti kulkien samaisen valtion kautta."

Ei paskemmin ilmaistu, sanon minä.

Markkinavoimapaskajargon

Uschanov on kokenut markkinavoimien aikasidonnaiseksi sanaksi, joka liittyy ihmisten mielikuvissa vahvasti juuri 1990-luvun lamaan. Ihmisten mielikuvissa? Markkinavoima-sanaa käyttivät juuri oikeistohegemonit ja heidän paavolipposlaiset perseen nuolijansa vasemmistolaisten kusettamiseksi, koska olivat kollektiivisesti päättäneet ampua itseään polveen lakkaamalla lukemasta Marxia ja jättämättä kapitalismin analysoimatta.

Aina tuli markkinavoima milloin Lipposen, milloin Iiro Viinasen muodossa vaatien työväenluokan kurjistamista ja köyhdyttämistä. Nyt työväenluokasta osa on pudotettu niin syvälle ryysyköyhälistöön, että sieltä nousu kestää sukupolvia. Uschanov väittää, että markkinavoimat on kadonnut 2000-luvulla julkisesta argumentoinnista.

Ehkä vähän siirtynyt taustalle, sillä vasemmisto on Patomäkineen ja Conan Barbaari -punikkeineen voimaantumassa. Käytän sanaa voimaantua, vaikka Kiteen Punikki sitä inhoaakin. Voimaantuminen on punikille hämärä sosiaalitanttasana.

Pikkuhousuja ei kun pikkuseikkoja

Innostuin Juha Hurmeen Nytkähtäneiden ajatusten (vai Nyljettyjäkö olivat?) perusteella Väinö Linnan esseistä. Ne ovat odottaneet minua kirjahyllyssä syksystä 2009 lähtien, jolloin kävimme koko perheen kanssa yötä Kärkölässä Marja-Liisa Ylitalon (kesk.) residenssissä.

Aloin silloin suunnitella kesäteatteridraamaa työnimellä Kärkölän hullu-Huldén ja muut käsittämättömät lentokiemurat etelähämäläisessä kunnallispolitiikassa. Onko siitä kohta jo viisi vuotta, hyvä ihme, eikä käsikirjoitus ole vieläkään valmis? Salomaan Mikko meilasi hiljattain, että Lappilassa ovat sulkemassa tiilitehdasta. 40 työtöntä lisää.

Juha Hurme pitää enemmän arvossa nihilisti Arto Salmista kuin populisti Väinö Linnaa. Tai Hurme väitti, ettei Salmisvainaa olisikaan nihilisti, vaan pakottaisi lukijat rakastamaan moraalisesti vaillinnaisia looserihahmojaan. Voiphan se olla niinnii.

Linnan Pohjantähdet olen tietenkin lukenut. Tuntematonta sotilasta en, sillä en vain kestä kuolemia missään muodossa ja olen samaa mieltä kuin kirjablogisti Ihminen välissä, että saa jo riittää nykykirjailijoiden viime sodassa rypeminen. Tottahan se on näppärää saada romaanihenkilöistä kaikki irti asettamalla heidät äärioloihin ja silmikkäin kuoleman kanssa, mutta eikö tässä ajassa riitä kuvattavaaa.

Ihmiset silmikkäin nälän pelon kanssa? Toimeentulon ja arvokkuuden menettämisen pelon kanssa?

Väinö Linnan essee Muuan pikkuseikka oli hurmaava. Siinä kirjailija kertoo, millainen oikeastaan aika mitätön pikkuseikka johti siihen, että kirjailijasta tuli Finnlaysonin työläinen. Linna oli pestautunut isoon taloon lantalan kusikourun tyhjentäjäksi ja sai navetallisen lehmän virtsaa päälleen, kun tynnyriä kuljettanut hevonen nykäisi ja tynnyrin tappi irtosi.

Virtsakaivon tyhjentäjää alkoi suunnattomasti vituttaa senkin vuoksi, että näki, kuinka lehmä levitti jalkansa ja lorotti kouruun silmät nautinnonsta nurin. Siitä paikasta renki otti loparit.

Kirjailija kertoo myös siitä, kuinka alkoi oma-aloitteisesti opiskella. Hänen esseistään näkee, että pohdittu on - syntyjä syviä. Suhteellisuusteoriaakin oli tullut kokeiltua.