Me kaikki pystymme äärimmäiseen pahuuteen

"Miten paha voitetaan?"

to 22.1.2015

Ylä-Savon subcomandante Marcos käski lukea Savon Sanomista piispa Jari Jolkkosen kirjoituksen Miten paha voitetaan? (SS to 15.1.2015 s. http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/miten-paha-voitetaan/1968340) Odotan, että saisin subcomandantelta vastineen kirjoitukseen myös omaan sähköpostiini. Vastasin näin:

"Lähetä mullekin sun vastine säpona. Kiinnostaa. Jolkkonen kirjoitti mun mielestä hyvin. Jotenkin olen ollut samaa mieltä näistä asioista sen jälkeen, kun katsoin 90-luvulla Shoahin, sen tunteja kestävän dokkarin tavallisista saksalaisista keskitysleirin kapoista.

Ainakin minä pystyisin kevyesti samaan kuin se nurmeslainen äiti Rautavaaran tiellä - väsymyksen aiheuttamassa psykoosissa (tiedän, mitä se on, ihme, että Maria ja Anna ovat hengissä enkä tappanut Leonidiakaan väsymyksessäni) - on helppo kääntää auto ympäri ja ajaa linja-autoa päin. Aivoista kuuluu naps ja kakarat ovat kaivon pohjalla.

Siksi pitää koko ajan pitää varansa. Kuten Jolkkosen kirjoituksessa Dawkins sanoo, biologiasta ei ole apua, sillä apinahan siellä nahan alla on. Toisaalta olemme yhteistoimintaan harjoittunut laji myös. Olet sinäkin Robin Hahnelisi lukenut. Sekin on otettava huomioon.

Terveisin Pia"

Lisään tähän perään vielä, että elokuussa ollessamme Pietarissa ja ihmetellessämme ihmispaljoutta, tajusin, mistä fasismissa on kyse. Pikkuinen fasisti elää jokaisen ihmisen sisällä. Se pelkää elintilan, lebensraumin, ruoan, asemansa, arvokkuutensa, ainutlaatuisuutensa menettämistä.

Jos ympäröivä yhteiskunta viestittää, että maahanmuuttajassa on se syy - tai juutalaisessa tai kommunistissa  - sisäinen pikku natsi menee halpaan ja alkaa lappaa lähimmäisiään kaasu-uuniin. Fasismi on helppo ideologia. Usko vain johtajaa ja sillä sipuli. Sisältökysymyksistä viis. (Sen vuoksi kokoomus on fasistinen puolue).

Sitä paitsi jugoslavialainen kommunisti Slavoj Žižek varoitti jo vuonna 2009 kirjasessaan Politiikkaa - idiootti!, että muun muassa ranskalaisissa lähiöissä muhii pommi. ISIS-mielisillä nuorilla ei ole muuta kuin tehdä itsensä näkyväksi. Heiltä on viety poliittisen analyysin työkalut - ja tässä on nyt seuraus.

"Zizekin mukaan juuri se, että esimerkiksi Pariisissa vuonna 2005 tapahtuneiden lähiömellakoiden takana ei ollut mitään poliittista ohjelmaa, on itsessään asia, joka meidän pitäisi tulkita. Hänen mukaan se kertoo omasta ideologisesta ja poliittisesta ahdingostamme. Zizek kysyy: mitä pitäisi sanoa maailmasta, joka kehuu itseään vapaiden valintojen yhteiskuntana mutta jossa ainoa vaihtoehto pakotetulle demokraattiselle yksimielisyydelle on vain sokea ja impulsiivinen toimintaan purkautuminen? Eikö tilanteen surkeutta kuvaakin hyvin se ikävä tosiasia, ettei järjestelmän vastustamista enää kyetä ilmaisemaan minään realistisena vaihtoehtona tai edes mielekkäänä utopiana, vaan ainoastaan mielettömänä väkivaltana?" 

https://toisenlainenmaailma.wordpress.com/2013/11/07/vakivallan-monet-tasot-ja-muodot/

Kun poliittista vaihtoehtoa ei ole, jäävät vain ääriuskonnollisuus ja väkivaltaiset teot. Pikku natsi sisällä aktivoituu milloin mistäkin, jos sille annetaan yleinen oikeutus.

 Vihan vallassa

Marian kanssa päästiin juttelemaan taas syvällisiä eilen autossa istuessamme, kun veimme Tikkisen Hannelelle taas säkin hengenpelastustavaraa -.muun muassa vuoden 2012 nobelistin kiinalaisen Mo Yanin Seitsemän elämääni sekä E. L. Doctorowin Homerin ja Langleyn sekä pari Lapinlahden kirjaston kierrätyshyllyn salapoliisisarjan dekkaria sekä Haruki Murakamin Värittömän miehen vaellusvuodet.

Maria sanoi, että oli lukenut netistä neliraajahalvaantuneesta nuoresta naisesta, jota äiti hoiti, vaikka luultiin, että tämä on aivokuollut. Nyt kun nainen pystyy taas kommunikoimaan - käsittääkseni hän käyttää vuorovaikutukseen tietokonetta, jota ohjailee silmäterien avulla - hän kyllä muistaa, kuinka äiti väsymyksessään oli ääneen toivonut, että lapsi olisi kuollut.

Miten pystyn sanomaan lapselleni, että samalla tavalla kuin lapsi tuntee vanhempiaan kohtaan ainakin toivottavasti murrosiässä palavaa vihaa, jotta pääsisi vanhemmistaan irti, vihantunteita on tietenkin myös toisinpäin. Esimerkiksi Suvi Ahola jossain äitikirjassaan kertoi, kuinka joskus ollessaan nääntynyt toivoi voivansa katkoa lapsensa sormet kuin tulitikut.

Taisi olla Suvi Aholan Iljan äidissä. Suvi Ahola kertoi siinä, kuinka perhe päätyi adoptoimaan Pietarista leikki-ikäisen lapsen. Adoptioäiti tiesi, ettei jaksaisi enää kenenkään pikkulapsivaihetta. Minullekin Virkin Emma ja Puputin Marika sanoivat, kun odotin Mariaa ja hymmersimme Konevitsa-porukoissa alkutalven 1998 Kuopion-katuja ja kävellessäni visioin, mitä kirjoja lapselleni lukisin, että taidat toivoa sen syntyvän silmälasit päässä.

Jumala lähetti minulle lapset, joilla on oppimisvaikeuksia ja joille lukeminen on vaikeaa, lähes ylitsepääsemätöntä. Paitsi tietysti juttujen lukeminen netistä ja somessa roikkuminen.

Ei tuijota leppäkerttu enää

Kirjailija Anna-Leena Härkösellä oli samankaltainen rehellisesti kuvaamansa kokemus, kun hänen poikansa teki aamulla tenän päiväkotiin lähtiessä. Poika valitti kumisaappaistaan, joissa muistaakseni oli jotain leppäkertun tuntosarvia, ja äiti tempaisi tuntosarvet saapaista irti. Ei tuijota leppäkerttu enää, nyt mennään. Vihan vallassa.

Jos jotain meidän perheessä tehdään mielestäni mallikkaasti, on tunneilmaus. Meillä ei kovin usein kuljeta talon käytävillä poskilihat kireänä, vaan viha ja tuska on mahdollista huutaa pois päiväjärjestyksestä kovaan ääneen. Kyllähän se kieltämättä kamalalta kuulostaa ja Annan harmoninen helluntalaisprinsessaystävä, Amppu-parka, joutuu joskus keskelle myrskyn silmää.

Sellainenkin keskustelu päästiin eilen Marian kanssa käymään eilen Pizza Raxissa, jossa olisin tarjonnut Koskelan Jussille rasvaisen pizzan, jos olisi vastannut puhelimeen - tai tarkemmin kävimme keskustelun pizzerian ihanassa yksiön kokoisessa invavessassa, jonne voisi muuttaa vaikka asumaan -; Maria sanoi puhelintaan hiplaten, että muuten Suomen lain mukaan tukkapöllykin on kielletty.

Sanoin, että niinhän se on ja taidan olla syyllistynyt tässä kohtaa lain rikkomiseen. Maria lohdutti, että niin, hänkin on antanut Annalle tukkapöllyä ja on tainnut joskus vihoissaan tarttua äitiäkin hiuksista. Etenkin Mariaa inhottaa, jos häntä käsitellessäni en ole ehtinyt letittää tukkaani. Hoitajan pitkä tukka tarttuu kuin tahmainen liaani hoidettavan kasvoihin ja kaulaan. Ällöttävää.

Mutta asiaa tuli käsiteltyä. Siinä Pizza Raxin invavessassa.

Lukurytmiin

Tikkisen Hannele ahmaisi Waltari-elämäkerran, Unio Mystican, innoittamana Komisario Palmun erehdyksen. Erhe löytyi Pielaveden kirjaston kierrätys- tai poistomyyntihyllystä. Sillä aikaa, kun Hannele nautiskenteli Waltarin dekkarista, saatoin ottaa sata sivua Hannelea kiinni Unio Mysticassa. Nyt olemme taas samassa lukurytmissä.

Sillä aikaa, kun koukutan Hannelen uusimpaan ja suoraan japanista käännettyyn Murakamiin, luen tarkkaan Väinö Linnan esseitä lisää ja käyn ainakin etsimässä Lapinlahden kirjastosta esseitä Väinö Linnasta (Kirjoituksia Väinö Linnasta toim. Olli Sinivaara ja Antti Arnkil). Siellä on kuulema mukana Tommi Uschanovin kirjoitus Toisen tasavallan moralisti.

Pitää äkkiä palauttaa Juha Hurmeen Nyhelletyt (nyljetytnyljetytnyljetyt) ajatukset. Unio Mysticaan sain jo jälkiä joka-aamuisista pakastemansikoista, mutta onneksi se on omani.