• Miksi ne kaivavat lapiolla? Miksi ei käytetä kaivinkonetta?

• Lapiokaivu työllistää.

• Miksi eivät kaiva lusikalla, se työllistäisi vielä enemmän?

 Tuo on se versio jota yleensä kerrotaan. Kuinka todella tapahtui?

Paikalliset kaivoivat tietä lapiolla.

 Miksi ne kaivavat lapiolla? Miksi ei käytetä kaivinkonetta?

• Meillä ei ole kaivinkonetta.

• Miksi ette osta?

• Meillä ei ole rahaa.

• Miksi ette paina lisää?

• Emme voi painaa dollareita ja valuuttaamme ei vaihdeta, USA pakotteet.

• Miksi ette lainaa, saatte varmaan jostakin lainaa.

• Emme saa lainaa ja jos saisimmekin, ehdot olisivat mahdottomat.

• Mutta on kannattamatonta kaivaa lapiolla, palkkakulut ovat suuremmat kuin kaivurin käytössä.

• Ellei ole kaivuria, lapio on toiseksi paras vaihtoehto. Lisäksi palkkatasomme on niin matala että lapio on halvempi kuin kaivuri.

• Mutta kait teillä jokainen tienaa sen 30 dollaria tunnilta minkä järjestäytynyt amerikkalainen työläinen? (1960 luvun lopulla. ay liike oli voimissaan usassa)

• Ei tienaa. USA pommitukset, koruptoitunut johto ja typerä talouspolitiikka on romahduttanut valuuttamme arvon, siksi palkkataso on alle dollarin päivässä.

• Niin matala? Hitto, miksi tuhlaatte kalliisiin lapioihin, kaivakaa lusikalla.

• Lapio on tehokkaampi kuin lusikka. Meillä on lapiotehdas omasta takaa, lapiot eivät siis maksa paljon.

• Ahaa. Tuota en tiennytkään. Mutta teilläkö typerä politiikka pudotti palkkatason alle dollariin päivässä?

• Kyllä. Hallituksemme noudatti 1700 kehitettyä vapaiden markkinoiden dogmia, emme elvyttäneet taloutta ja lopulta se tuhoutui täysin.

• Mun tarttee tätä miettiä. Proffan palkka on pieni, en saa edes siivoojaa taloon. Jos palkka putoaisi talaan päivässä, minulla olisi varaa kahteen. Palaillaan.

Friedman kiiruhti lehtokoneeseen ja kohta maailma kuuli uudesta opista. 1700-luvun kapitalismi oli keksitty uudestaan.

Työttömyysturva

Olen halunnut pitkin viikkoa kommentoida Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Lauri Kontron pääkirjoitusta. Lauri Kontro on muuten tänään viimeistä päivää päätoimittajana ja eilisen lehdet, MT, Tiedonantaja, Kansan Uutiset sekä Vihreä Lanka, ovat vielä etanalaatikossa.

Maria pissatti eilen niin, ettei ehditty Pielavedeltä tultua pysähtyä laatikolle. Matti kantoi tytön suoraan pytylle ja minä jäin ulos vartioimaan, kun toinen pimu oikoo koipiaan. Unohdin printtipostin siinä samassa.

Pimu matkusti eilen kanssani Lapinlahdelta Siilinjärven kautta Kuopioon ja sieltä Pielavedelle ja takaisin Lapinlahdelle luullen, poloinen, että jossain välissä hiihdetään.

Niin luulin minäkin, siksi pidin suksia mukana, mutta sitten tuli Raija-pastorilta tekstari, että voisin käydä teellä. Kävin teellä ja Pimu istui autossa senkin ajan. Raijan kanssa jäi taas juttu kesken, mutta jospa Maria aloittaisi vammaisratsastustunnit, niin pääsisin taas teologisiin keskusteluihin sisar Raijan kanssa perjantai-iltaisin.

Kelan maksama ratsastusterapia päättyi tältä erää. Kesäksi haetaan terapiaa taas. Jos ei saada, valitetaan. Ratsastusterapialla on suuri merkitys ei ainoastaan Marian ryhtiin, keskivartalon hallintaan ja tasapainoon, vaan itsetuntoon, joka meni täysin lyttyyn Matin ja Liisan koulun kiusaajien ja dissaajien kynsissä.

Niin se Kontron Päivän punkti -kirjoitus. Pidän Päivän punktia pääkkärinä, vaikka virallisestihan MT:n pääkirjoitukset ovat lehdessä sivulla 2. Kontro kirjoittaa otsikolla Työttömyysturva (MT ma 26.1.2015 s 5) jotenkin oudosti sivuun punktista, jos punktilla ymmärretään viestin ydintä.

Kepulaiset ay-allergikot

Minulle tuli sellainen kuva, että Kontron kirjoituksessa on  kyse kepulaisesta ay-allergiasta. En minäkään nykyisen muotoisesta lössö-demari-ay-liikkeestä pidä. Olen KRAY:n ihmisiä. Kriittinen Ay-verkosto koostuu muun muassa Niina Koivuniemestä (mammalomalla), joka SKP:n jollain Tampereen-festareilla vai olisiko ollut Tiedonantaja-päivillä hurjistui nykypäivän työläisten alistuneisuuteen niin, että mikrosortstit ja tuulitukka vain tutisivat.

Niina Koivuniemi sanoi, että häntä itseenkinkin joskus vituttaa ay-toimitsijana PAM:ssa se, että ihmiset pelkäävät, jos joku koettaa auttaa heitä auttamaan itseään. Kuulema tekisi mieli hypätä pöydälle ja huutaa nykyajan työläispoloisille, kuten Eetu Salin aikoinaan, että "Järjestäytykää saatanat, niin saatte joukkovoimalla asianne ajetuksi!"

Kun Tornion toveri Ilkka Kapraali seuraavan kerran järjesteli koti-Torniossaan jokasyksyisiä vassaripäiviä, suositin KRAY:n Niina Koivuniemen kutsumista. En millään saanut muistanut KRAY-taistelijattaren nimeä, mutta mikrosortsinsa, harakanpesätukkansa ja "Järjestäytykää, saatanat..." -eetusalinlainauksensa muistin.

Sen jälkeen käymissämme aattellisissa ja ei-aatteelisissa sähköpostikeskusteluissamme Niina Koivuniemi on kulkenut nimellä Se Tampereen Mirkosortsityyppi.

(Kuulkaas porvarit ja sovinnaiset oikeistovassarit, me vaihtoehtoisen politiikan ihmiset osaamme verkottua. Me juoksemme festareilla, alustustilaisuuksissa, seminaareissa ja tilaisuuksissa pongaamassa hyviä tyyppejä sekä osaamme suosittaa heitä toisillemme. Ja vitut välitämme siitä, että Hesari ei meistä mitään tai Savon Sanomat ei koskaan.)

Lauri Kontro kirjoittaa, että me kaikki osallistumme veroillamme työttömyysturvan rahoitukseen, mutta edut koskevat vain osaa kansasta. No, herrajumala, eihän erotteluun ole syynä ay-liike, vaan korporatiiviset pluralistit.

Ai että mitäko? No, lukekaapa tämä:

"Pluralistisen mallin lähtökohta on poliittisen vallan fragmentoituneisuus ja hajanaisuus. Päätöksiä tehdään monimutkaisessa sopimis- ja vuorovaikutusprosessissa, joka takaa lukuisten ryhmien näkemysten ja intressien huomioon ottamisen." http://blogs.helsinki.fi/vol-spj/etujarjestot/

Ansiosidonnaista työttömyysturvaa saadakseen ei valitettavasti tarvitse enää olla minkään ammattiyhdistyksen jäsen. Halvemmalla pääsee, jos maksaa vain työttömyyskassan jäsenmaksua. Kyse on siitä, että ansiosidonnainen työttömyysturva on heille, jotka ovat olleet töissä työssäoloehdon vähimmäismäärän.

Tällä hetkellä työssäoloehdon täyttyy, mikäli on ollut palkkatyössä vähintään 26 viikkoa (noin 6 kk) työttömyyttä edeltäneiden 28 kuukauden aikana (= tarkastelujakso) ja työaika on ollut vähintään 18 tuntia viikossa ja kokoaikatyön palkka on ollut alan työehtosopimuksen mukainen, tai jos työehtosopimusta ei ole, vähintään 1164,75 e/kk.

Minusta Loimaan kassaan kuuluvat työläiset ovat ällöttäviä luikeroita. Meille jokunen vuosi sitten koetti pyrkiä lipevä, yrittäjähenkinen muka raksatyöläinen, joka korosti Loimaan kassalaisuuttaan. Enemmän väärin ei olisi meidän tuvasaamme voinut miesparka tehdä.

Osallistuin rekrytointihaastatteluun, minkä jälkeen kävin yrjöllä vessassa. Loimaankassalaiset ovat ihmisiä, joilta työväenliikkeen kamppailut heidänkin asioidensa puolesta ovat menneet täysin ohi korvien. Vapaamatkustajia. Porvarin perseen nuolijoita. No, tulipahan se tuossa.

Kontro koettaa kirjoituksessaan tavoitella olennaista, mutta ei sitten kuitenkaan. Ongelma ei ole ay-liike sinänsä, vaan se, että osa porukasta, se kuuluisa kolmasosa yhteiskunnasta, on suljettu kokonaan työelämän ulkopuolelle. Sellainen olen esimerkiksi minä.

Kontro vilauttaa kirjoitukseissaan seuraavien tyyppien mallia: Heikki Hiilamo, Osmo Soininvaara, Juhana Vartiainen, Elina Lepomäki ja Tuomas Pöysti. Hiilamo ja Soininvaara vielä menettelevät, mutta Elina Lepomäki ei, hän on Libera-säätiön mussukka. Ja uusliberaalidemari Juhana Vartiaisesta meidän äärivasemmistolaisten piirissä kulkee lentävä lause: "Ei päivää, jota ei Vartiainen pilaisi."

Tuomas Pöysti on minulle tuntematon nimi.

Työryhmä on luomassa systeemiä, jossa työttömyysturva kuuluisi kaikille. Korotettua maksua saisi vain vuoden eli 250 päivää työttömyyttä. Sen jälkeen olisi perusturva. Asia minulle ihan ok, jos perusturvaa nostettaisiin roimasti.

Työelämän kuuminta hottia

Luin Annan ripsihuollon päättymistä odotellessani Iisalmen Kampaamo Marleenassa jostakin kiiltäväkantisesta naisten aikakauslehdestä, miten kannattaa käyttäytyä työhaastattelussa. Rekrytoijat eivät kunnioita enää sellaista ihmistä, joka on tehnyt vuosikymmenten uran yhden työnantajan palveluksessa.

Rekrytoijat etsivät nykyään vauhdikkaita potentiaaleja, työelämän zygmuntbaumanilaisia turisteja, jotka ovat yhden työnantajan kiusana vain hetkisen tähtäimessään suunnistaa kohti vieläkin kivempia haasteita. Minä vain kysyn. Miksi minä en ole työelämään kuuminta hottia?

Minähän olen aina valmis vaihtamaan miestä, sukkia, rintaliivejä, puoluetta, seurakuntaa, paikkakuntaa, kotimaata tai työpaikkaa.

Niin tosiaan. En muistanut. Koska 1990-luvulla samaistin itseni työttömiin ollessani Kansan Uutisten Savon free-aluetoimittaja, joka Ylä-Karjalan entisen päätoimittajan Seppo Kukalieolluttyperysenmuistasukunimeä mielestä on sama kuin ei olisi mitään työkokemusta, olen lopullisesti suljettu työelämän ulkopuolelle.

Yrittäjänä olen myös onnellisen vapaa. Vapaa säännöllisistä tuloista. Samalla riippuvainen tulonsiirroista ja stigmatisoitunut. Eivät institutionalisoituneet ay-pullukat ole kaltaisistani kiinnostuneita eivätkä toisaalta myöskään Savon Yrittäjät, joiden jäsenenä pitää olla voittajan asenteella.

Sitä paitsi niin kauan kuin Savon Yrittäjien toimitusjohtajana oli Eino Fagerholm, joka hurmasi minut aina suutelemalla slaavilaisittain kolmasti poskille, jaksoin innostua asiasta. Nyt en ole ihan varma, tahtoisinko ryhtyä poskisuukkosille nykyisen toimitusjohtajan kanssa. Puheenjohtajan kanssa en ainakaan, sillä tyyppi on minua nuorempi ja sehän olisi aivan perverssiä se.

Nyt olenkin Iisalmen Naisyrittäjien jäsen, sillä naisyrittäjien jäsenenä kuulema pääsee verkottumaan Iisalmen päättäjien kanssa.

Järjestelmä passivoi
- ei vain passivoi, vaan tappaa hitaasti

Siinä mielessä keputoverukset Lauri Kontro lehdessään ja Johanna Korhonenkin eilisessä Pressiklubissa olivat hajulla: "Järjestelmä lisää työttömyyttä. Mikään ei toimi niin kuin pitäisi."

Ennen kuolemaansa lasteni biologinen isä ei mitään muuta niin kovasti olisi halunnut tehdä kuin työtä. Siinä mielessä hän oli mamu, joka vei suomalaiselta naisen sekä joltain Varpaisjärven persulta työpaikan, sillä teki siellä maatalouslomittajan töitä.

Kun on peruspäivärahalla, ei kannata tehdä lyhyitä työkeikkoja. Kun Leonid teki jonkun satunnaisen työkeikan, minkä hän teki enemmän kuin mielellään, piti minun hänen epävirallisena edunvalvojanaan kopioida noin viiden senttimetrin paksuinen nippu paperia, jotta työttömyysturva saatiin sovitteluksi.

Sillä aikaa, kun työttömyysturvan maksatus viipyi, oli pakko rahoittaa miehen elo. Kun kävin lasten isän luona vessassa, tsekkasin aina, onko vessapaperia esimerkiksi miten paljon jäljellä. Jos ei olisi ollut, olisin tuonut. Välillä kävimme yhdessä Makaasiinissa. Sanoin, että osta nyt niin paljon pyykinpesupulveria ja tiskiainetta sekä yleispuhdistusainetta kuin tarvitset.

Keskiluokkaiset porvarinpaskiaiset eivät tiedä, mitä on olla köyhä Suomessa.

Kolmasosien yhteiskunta

Siksi huusin suureen ääneen, kun luin Maaseudun Tulevaisuuden erikoistoimittaja Jouko Kyytsösen kolumnin Vastaus löytyy vasemmalta (MT ke 28.1.2015 s. 2, outo otsikko, sillä Kyytsönen ei kirjoituksessaan löytänyt vastausta vasemmalta):

"Täällä (Suomessa) luotetaan pekkalan-koiviston-viinasen linjaan: tiukkaan talouteen."

Tekisi mieleni sanoa, kuulepas Jouko-setä, aikamoinen yleistys, että Suomessa luotetaan tiukkaan talouteen. Porvarit luottavat ja oikeistopaskiaiset.

Suomessa on jo menty kolmasosien yhteiskuntaan. Yhteiskunnan ylimmässä kolmasosassa, tosin sen alakerroksissa, ovat Jouko Kyytsösten kaltaiset sedät. He ovat istuneet vakituisissa työpaikoissaan koko elämänsä. He eivät huomanneet lainkaan, että osa porukasta pudotettiin kelkasta edellisen kerran vuoden 1993 tienoilla.

Joka 1990-luvun alussa sai työttömän stigman otsaansa, ei siitä tokene.

Ylimmän kolmasosan ylin kerros ovat suomalaiset pääoman omistajat, sijoittajat, veroparatiisiparasiitit muun muassa pääomatuloiset lääkärit, palkkajohtajat ja tyypit, jotka istuvat yritysten hallituksissa ja vetävät vuodessa kymppitonneja vastuun kantamisesta.

Ylimmän yhteiskuntakerroksen alin porras ovat toimittajasedät, jotka lipovat ylimmän kerroksen persettä. Tahtoen ja tahtomattaan. Usein mistään ymmärtämättöminä.

Yhteiskunnan kolmiluokkajaon toinen kerros ovat sinnittelijät ja selviytyjät. He ovat yleensä hiljaa, sillä toivovat pääsevänsä vakituisiin palkkatöihin. Eniten maailmassa he pelkäävät samaistuvansa loosereihin, työttömiin, köyhiin.

Alimmassa kerroksessa on ryysyköyhälistö, jota kaksi ylempää luokkaa teeskentelee olemaan näkemättä. Kun joskus joku köyhä tulee kaivelemaan keskiluokan tai ylemmän kerroksen roskiksia, kirjoitetaan pari teennäistä kolumnia, kuten ihmisoikeusjuristi-kylmäkkö Kristiina Kouros Savon Sanomissa 22. helmikuuta vuonna 2008.

Kouroksen kolumni kuuluu sarjaan kirjoituksia, joita en unohda koskaan.

Teennäisissä kolumneissa keskiluokka miettii, että jos on ryysyköyhälistöä, on kysessä varmaan jotenkin huonot geenit. Tai ainakin asenne on väärä! Ehkä he ovat joskus lukeneet väestötieteilijä Malthusin teorioita. Thomas Malthushan syntyi varakkaaseen perheeseen ja sanoi teorioissaan, että "jos jo toisten hallitsemaan maailmaan syntynyt ihminen ei saa elantoa vanhemmiltaan, mjoilta hän voi sitä ensiksi odottaa, eikä yhteiskunta tarvitse hänen työvoimaansa, hänellä ei ole mitään oikeutta vaatia pienintäkään osuutta ravinnosta eikä hänellä itse asiassa ole mitään tekemistä maan päällä." (Roland Pressant Väestö ja väestötiede s. 18)

Reetta Räty - keskiluokassa on ihan kivaa

Kyllä minä taas oksensin, kun luin uusinta Imagea. Pääkirjoitus oli lupaava. Jatkossa Imagen kannessa ei aina pällistelekään jonkun pärstä. Tarjolla onkin asia-artikkeleita niin kuin alkuperäisessä Imagessa, jota innolla 1980-luvulta lähtien tilailin.

Mutta sitten tulin lehden viimeiseen kolumniin, Hesarista lähteneeseen vapaaseen toimittajaan Reetta Rätyyn. Yleensä olen tykännyt hänen kirjoituksistaan. Etenkin kolumnista Kuka jäisi korpimaahan (Image 13.4.2014), jossa tämä sanoi, että vaikka ihminen lähtee Kainuusta, ei Kainuu koskaan lähde ihmisestä.

Keskiluokkainen typeryyskään ei näytä lähtevän Rädystä, vaikka onkin Hesarinsa jättänyt. Kolumni Millä perusteella äänestän (Image 1/2015) oli aivan käsittämätöntä sinne tänne ja tuonne löperrystä. En loppujen lopuksi ihmettele, että Räty vaihtää mielipidettä yhden Hesarin lukemisen aikana.

Voi tosiaan vaihtaakin, mutta yhden, kahden tai yhden vuosikerrankaan lukemisen jälkeen ei vaihda vasemmalle. Vasemmistolaisia äänenpainoja Hesarissa ei ole. Mutta vitut Hesarista, kuka sitä edes lukee?

Ensin oksensin Rätyä lukiessani, mutta sitten aloin hysteerisesti hihittää. Reetta Räty kuuluu yhteiskuntamme kolmasosien ylempään kerrokseen. Tosin nyt friikkuna sen alimmalle asteelle. Vaikka hänellä ei enää ole vakituista työpaikkaa, ei hän tiedä, mitä on edes pelätä putoamista.

Räty on niin pirun oikeasa kirjoittaessaan, että keskiluokkaiset ovat itsekkäitä paskiaisia, (joiden mielestä keskiluokkaan kuuluminen on kurjuuden maksimoimista). Räty on oikeassa: keskiluokkaiset ovat itsekkäistä paskiaisia, mutta myös niin äärettömän tyhymiä.

Vain keskiluokainen idiootti voi hyväntuulisesti tokaista, onko sillä väliä, jos neuvola muuttaa kaupungin keskustaan lähiöstä, ainahan neuvolaan voin mennä bussilla. Räty käyttää kirjoituksessaan yksikön ensimmäistä ja ah, niin keskiluokkaista, minäminäminäminä-muotoa.

Voi Reetta-kulta, ainahan neuvolaan voi ajaa omalla pikku kauppakassilla tai jos on oikein rikas, taksilla. Voi Reetta-kulta, Suomessa on niin köyhiä ihmisiä, että ei ole varaa aina bussilippuunkaan.

Takavilkun lasi

Äsken ovella kävi Ruotsalaisen Leo, joka kaipasi 22 vuoden ikäiseen Saabinsa takavilkun lasia. Sanoin, että meillä saattaa aitan yläkerrassa olla. Sanoin, että voipi mennä katsomaan itse. Leo vastasi, että tulee sitten, kun Matti on kotona.

Minä sanoin, että Matti on takuuvarmasti huomenna kotona, sillä aion lähteä aamusta ilman Mariaa Heinävedelle. Kyseessä on pienimuotoinen IPU-tapaaminen Riikka Söyringin kanssa. Taas sitä samaa outoa ihmisten välistä liikehdintää ja täysin sovinnaisuuden rajoja tunnustamatonta verkottumista.

Samanlainen sovinnaisuuden rajat iloisesti ylittävä kansalaisfoorumi on tänään ollut Kuopiossa Steiner-koululla. Tilaisuudessa on alustajia Maamme puolesta. Nyt kaikki juoskaa foorumiin, sillä se alkoi kahdeksan minuuttia sitten:

"Maamme puolesta -kansalaisfoorumi Kuopion Steiner-koululla la 31.1.2015 14-1731.1.2015 14-17 (Asemakatu 3 Kuopio). Avauspuheenvuoron pitää Antti Pesonen, Ipu. On siellä ainakin Hannu Hyvönen, Ylä-Savon gessssssst...... ei kun kansalaisaktivisti ja anarkistinen IPU-Timo Repo. Käsittääkseni myös Tanskin Jussi (STP) ja vissiin Ylä-Savon salaperäinen Subcomandante Marcos."

EU-vaaleissa Hannu Hyvösellä oli sloganina minunkin runosuontani hivelevä (sen hively on vaikeaa, miltein mahdotonta) Meidän on uudeksi luotava maa. Slogan oli hyvä.

Kirjoitin nyt näin pitkästi, sillä tästä eteenpäin en kirjoita viikkoon. Ehkä en kahteen viikkoon, sillä ensi viikon raksaliikkeen hommien ohessa taitan Pohjois-Savon vasemmistonaisten Ämmän Ääntä ja annan haastatteluita sekä seuraavalla viikolla taitan Pohjois-Karjalan ja -Savon kommunistien Punaisia Sanomia.

Kiellän itseltäni aamuiset kirjoitussessioni keittiössä tämän rupurapuliiniläppärin ääressä.

PS. Matti soitti äsken. Ovat lähdössä Nurmosta. Annan lentisjoukkue, Lapinlahden Veto, voitti kaikki ottelut Nurmossa. LaVe voitti sekä Nurmon. Raahen, Oriveden että jonkin helsinkiläisjoukkueen. Nyt ne pimatsut eivät egoineen varmaan mahdu edes Väänäsen bussiin, joka joukkuetta oli Nurmoon viemässä ja sieltä tuomassa.