Hakemisen riemu

su 25.1.2015

Isä täyttäisi tänään 95 vuotta. Kiitos isän, olen Väinö Linnani lukenut jo lukiovuosinani. Vaikka äiti ja isä olivat maalaisliittolaisia ja johannesvirolaislaisia, aina, kun ajoimme lättähatulla Järvelästä Lahteen Hennalan ohi, muistan äidin sanoneen, että Hennalassa kuoli punaisia nälkään vankileirillä.

Kun tulin aamulla keittiöön, Matti kuunteli hiljaa television Teemalta radiota. Teemalta tuli Hannu Salamaa Nadja Novakin haastattelemana. Salama pudotteli suoraan EU:sta ja ryöstökapitalismista. Jahas, kirjailija Matti Mäkelä, kohta kansaneläkemies, arvostelee Hannu Salaman ja samalla koko vasemmiston näköalattomaksi.

En tietenkään ole Hakemisen riemua lukenut, mutta kapitalismin kritiikki on helppo leimata näköalattomuudeksi. Ikään kuin ainoa mahdollinen näköala olisi kapitalismi. Voi Matti Mäkelää, eikö joku sanonut, että tyyppi on kepuli.

Innostuin esseekokoelmasta Kirjoituksia Väinö Linnasta niin, että taidankin lukea sen melkein kokonaan. Tommi Uschanovin kirjoitus Toisen tasavallan moralisti huomasi, että Täällä Pohjantähden alla tavallaan menetti vähitellen ajankohtaisuuttansa vuoteen 1978.

Siinä vaiheessa pidettiin Korpilampi-seminaari ja alettiin harjoittaa konsensuspolitiikkaa, mikä tarkoittaa viimeisempienkin luokkataistelijoiden nauramista kuoliaaksi. Tottahan työväenluokka oli pikkuporvarillistunut ja hapannut onnellisuusmuurinsa taakse tiilitaloihinsa, mutta kenenkään ei enää tarvinnut pelätä nälkää.

Nyt oikeasti osa porukasta pelkää. Osa näkee ainakin laadullista, kvalitatiivista nälkää. Väinö Linnaa tarvitaan taas, Uschanov huomauttaa.

Uschanov huomaa myös, että uusliberalismi on ominut hämäriin oppeihinsa myös Tuntemattoman sotilaan. Minullakin on eteisen kirjahyllyssä johtamistaidon oppaat ja muu bull shit -kamaosastossa Paavo Lipposen Järki voittaa: Suomalainen identiteetti globalisaation aikakaudella -teoksen lisäksi Tom Lundbergin Tuntematon sotilas ja johtamisen taito.

Jotain viisautta Tom Lundbergin oppaassa oli. Esimerkiksi minä sain kirjan testeissä tulokseksi, että olen johtamistyyppiltäni kommunisti Lahtinen. Väinö Linnahan oli itse sitä mieltä, että Suomessa kommunisteiksi asettuivat ihmiset, jotka eivät kommunismiin sovi. Yhteisöön ja yhteistoimintaan sopeutumattomat poloiset.

Ei siinä mitään. Löydän itseni kommunisti Lahtisesta, mutta se oli huippu, että kaikki muut Ysaon johtamisen erikoisammattitutkinnon kurssilla saivat tulokseksi Lammion. Siis oikeistolaisen höyry- ja kusipään.